Kauan kauan sitten, ennen Wing Commanderia, ihmiset ja kissat olivat vielä hyvissä väleissä, jopa niin hyvissä, että ihmissankari ja linotauripaladiini ystävystyivät. Nyt onnen auvola on kuitenkin rikkoutumassa, sillä pahat(?) leopardimiehet suunnittelevat sotaa kissoja ja ihmisiä vastaan linotaurin kotiseudulla.
Quest for Glory 3 on peli, jota meikäläinen on odottanut kieli pitkällä ajan, joka tuntuu jo vuosilta. Nyt kun tämä kaunokainen on saapunut markkinoille, on työaikaa mennyt "hukkaan" kymmeniä tunteja, ja kaksi hiirtä testannut valmistajansa takuusopimuksen paikkansa pitävyyden.
Itäinen Fricania
Quest for Glory 3 _ The Wages of War sijoittuu itäiseen Fricaniaan, jossa asustavat varsin oudot rodut. Ihmisten lisäksi paikkaa kansoittavat linotaurit, ylväät leijonan ja ihmisen risteytykset, Simbanit, aavikon ihmisheimolaiset sekä lukuisat outoudet, kuten sivistyneet apinat ja liskomiehet.
Sankarimme keskustelee velhotar Azizan kanssa, joka esittää epäilyksen, ettei Ad Avis olekaan kuollut. Epäilykset vain lisääntyvät, kun Rakeeshin puoliso, Kreesha kutsuu aviosiippansa kotiin auttamaan rauhan säilyttämisessä.
Pian käy ilmi, että linotaurien ystävät simbanit ovat valmiita käymään läheisten leopardimiesten heimon kimppuun. Simbanien ja leopardien välit eivät ole olleet lämpimät, mutta suurimmilta konflikteilta on sentään vältytty. Nyt näyttää siltä, että simbanit ovat varastaneet leopardimiesten taikarummun ja edelliset puolestaan jälkimmäisten kuolonkeihään. Se tietää sotaa, mikäli esineitä ei palauteta omistajilleen hyvän sään aikana.
Fricanian kaikenkarvaiset asukkaat
Tarnan, Fricanian pääkaupungin sosiaalinen luokkayhteiskunta, on mielenkiintoinen. Asukkaista erottuvat kahtena suurena pääryhmänä ylpeät linotaurit sekä ihmiskauppiaat, jotka pääsääntöisesti pysyttelevät kaupungin laidoilla, erillään "herraskansasta". Linotaurit eivät paljon ihmisistä perusta, mutta sallivat näiden asustaa omassa kaupunginosassaan ja harjoittaa liiketoimiaan basaarissa.
Muita ihmisiä löytyy lähinnä Simbanien kylästä. Heistä ehdottomasti tärkein on naistaistelija Uhura (isänä StarTrek -fani?), joka jätti heimonsa kylän hankkiakseen itselleen lapsen, mutta silti säilyttäen soturin statuksensa.
Seikkailun lomassa pääsemme myös tutustumaan erinäisiin linotaureihin, kuten Rakeeshin vaimokkeeseen, kauniiseen (leijonien mittapuun mukaan) linotaurinaaraaseen sekä Janitaan, todelliseen villikissaan, josta on tarkoitus tulla sankarimme elämänkumppani.
Ensimmäiset kymmenen minuuttia
Ensimmäiset tunnit Glory kolmosen kanssa saattavat hieman hämätä normaaleihin seikkailupeleihin tottunutta pelaajaa. Alussa peli on hyvin perusseikkailupelin oloinen, eikä savannille parane lähteä ennen kuin Rakeesh on saanut suostuteltua veljensä myöntämään lisäaikaa ennen sodan aloittamista.
Quest for Glory -sarjan kaikki seikkailut ovat olleet erittäin avoimia pelaajan keksimille ratkaisuille, eikä kolmonenkaan ole poikkeus. Valinnan vapaus ja erilaiset ratkaisut ongelmiin hahmosta riippuen korostuvat pelatessa. Ensimmäisen läpipeluukerran jälkeen tuorein Glory alkaa vasta avautua nupulleen. Kyse on hyvään kirjaan verrattavissa olevasta asiasta: jokaisella luku/pelikerralla löytää aina jotain uutta. Peli nimittäin jakaantuu kolmeen (itseasiassa neljään) osaan, aivan kuin Indy nelosen Atlantiksen etsintävaihe. Erona on vain se, että polut ovat täysin erilaisia kaikkine ongelmineen. Taistelijan, maagin ja varkaan reitit voittoon ovat täysin erilaiset. Bonuksena kakkosen kunniakkaasti selvittäneet voivat koettaa taitojaan paladiinin reitin parissa.
Hiiripohjainen eläinkoe
Sankarin seikkailut itäisessä Fricaniassa hoituvat hiiren voimin. Aavistin pahaa, mutta helpotus oli suunnaton, kun tutustuin systeemiin. Hiiri sopii peliin mainiosti ja vaikka parseria tuleekin ikävä, korvaa erittäin kaunis taustagrafiikka sen puutteen. Ikoneita on melko paljon ja muutamasta avautuu alivalikko.
Savannilla ja viidakossa liikuttaessa ei kukaan ole yksin. Metsässä mönkii jos jonkinlaisia olioita, jotkut ystävällisiä, toiset vähemmän. Pasifistilinjalla ei pitkälle pötki, vaikka se perimmäisenä tarkoituksena onkin, ja teräs välkkyy useampaan otteeseen. Aluksi outo taistelusysteemi saattaa vieraannuttaa QG-sarjan aiempia ystäviä, mutta yksinkertaisuutensa ansiosta tuo varmasti mukanaan uusia.
Sierra on tehnyt aika uhkarohkean ratkaisun kehittäessään taistelusysteemin hiiren varaan ja rajoittamalla liikkeet neljään (pisto, viilto, suojaus ja väistö). Lisäksi kontrollisysteemi ei aivan heti iskostu selkäytimeen, mutta hetken harjoiteltuaan oppii hutkimaan miekalla ja tikarilla nirrin pois.
Taistelussa voi teräaseiden lisäksi käyttää henkisiä voimia. Loitsiminen hoituu näppärästi klikkaamalla ensin loitsuikonia ja tämän jälkeen haluttua loitsua. Systeemi pelaa mainiosti, kun siihen totuttelee.
Vähämaaginen maailma
Maagia ei jyrää Tarnaa ympäröivillä aavikoilla. Läheisen Simbani-kylän asukkaat vieroksuvat kaikkea maagista ja kutsuvatkin velhoja neideiksi sukupuolesta riippumatta. Sama pätee Tarnan kaupunkiin, jossa ainoa loitsintakykyinen on Rakeeshin vaimoke. Idässä siintävän leopardimieskylän asukkaat taasen ajattelevat aivan toisin. Joutuupa sankarimaagimmekin muun muassa todistelemaan kykynsä heille kovassa kamppailussa demonishamaania vastaan.
Loitsuista sentään löytyy vaikka mitä. Erilaisia hyökkäysloitsuja on puolisenkymmentä, kun loput puolitoistakymmentä liittyvät seikkailun suorittamiseen.
Summa summarum
Glory kolmosessa on edellisten Sierrojen tapaan mielenkiintoinen juoni, kaunista grafiikkaa, erinomaista animaatiota ja hyvä point'n'click -kontrollisysteemi (viimeisin pätee vain LB2:een). Mutta mikä on lumon salaisuus, mikä tekee pelistä kaikkien aikojen parhaan Sierran?
Vastaus löytyy Colen pariskunnan mahtavasta keksinnöstä: peli ei ole pelkkää ongelmien ratkaisuun perustuvaa seikkailupeliä, vaan myös roolipeliä! Omaa hahmoa voi kehittää mihin suuntaan ja miten haluaa. Vikkelää varasta voi koulutella kiipeämään köysiä, akrobatioimaan yms. Paladiini tekee hyviä töitä minkä jaksaa ja maagi syventyy salatieteitten pariin. Lähes kaikkea mieleentulevaa voi kokeilla.
Quest for Glory III on Sierran paras peli tähän asti ja pesee kevyesti kaikki tähänastiset seikkailupelit. Nyt vain on alettava kuolaamaan seuraavaa osaa, Shadows of the Darknessia, mutta odotusaikana: kauppaan mars!
95
