Miten päästä perille marsilaisten salaisuuksista? Miten käy planeetanlaajuisessa kriisissä olevan maapallon? Onko pitkänimisestä Ray Bradbury's The Martian Chronicles Adventure Gamesta peliksi?
The Martian Chronicles Adventure Game perustuu Ray Bradburyn kirjoittamaan samannimiseen novellikokoelmaan. Novelleissa kuvataan mielikuvituksellisesti ja ajatuksia herättävästi ihmisen valloitusmatkoja Marsiin, marsilaisten ideologiaa ja sivilisaation tuhoa. Valitettavasti peli ei yllä lähellekään Bradburyn tarinoiden henkeä ja tasoa. Jopa pelin nimen voisi asettaa kyseenalaiseksi _ seikkailua siinä kun ei ole pätkääkään.
Päämääränä on löytää Marsista tarunomainen arkisto, jonka sanotaan pitävän sisällään maailmankaikkeuden suurimman salaisuuden. Mitenkään rohkaisevaa ei ole, että pari retkikuntaa on kadonnut jäljettömiin yrittäessään tehtävää. Löytöretki alkaa hyvin hiljaisesta ja autiosta Xin kaupungista.
Missä seikkailu?
Pelin idea ja alku saattavat vaikuttaa lupaavilta, mutta itse pelaaminen on yhtä tuskaa. Odotukset "seikkailupelistä" kaikkoavat taivaan tuuliin: The Martian Chronicles on ennen kaikkea puzzlepeli, vieläpä varsin huono sellainen. Tehtävät voi suorittaa lähes missä järjestyksessä tahansa, ja juoni tuntuu olevan olemassa vain sitoakseen yhteen muuten toisiinsa liittymättömät puzzlet.
Pelimaailma on eloton ja liikkumaton, muutama vastaan tuleva elollinen olentokin vaikuttaa lähinnä lavastukselta. Vuorovaikutus ympäristön kanssa on minimaalista: peli antaa pelaajan tutkia tarkemmin ympäristöä vain silloin, kun katsoo sen olevan soveliasta, eikä muutamaa rakennuksista löytyvää esinettä voi oikeastaan muuta kuin kanniskella mukana.
Puzzlet ovat mielikuvituksettomia ja ratkaisu löytyy (jos löytyy) lähinnä päämäärättömästi klikkailemalla. Loput ongelmat ovatkin ilmeisesti olemassa vain pelin pitkittämiseksi ja pelaajan väsyttämiseksi. Kaikkea pitää nimittäin tarkastella skannerilla (jos peli antaa), ja vain siten voi löytää esimerkiksi tarvittavat arkiston avaimen palaset, mahdolliset uudet puzzlet ja kätketyt ovet. Aikaa kuluu paljon jonninjoutavaan klikkailuun ja paikasta toiseen siirtymiseen.
Hampaiden kiristelyä
Suurimmat miinukset The Martian Chronicles saa pelisysteemistään, joka on hidas ja kankea. Paikasta toiseen liikutaan pienin harppauksin ja kääntyä voi vain 90 asteen kulmissa. Suuri osa ajasta meneekin oikean kääntymiskohdan etsimiseen samalla kun yrittää kiertää esteitä, jotka väistämättä ovat aina kulkureitin tukkeena. The Martian Chronicles tuo mieleen Mystin ja 7th Guestin, mutta niissä ainakin liikkuminen on toimivampaa ja tyylikkäämpää.
Grafiikka on suhteellisen miellyttävää. Musiikki olisi tunnelmaan sopivaa ja kaunistakin, jos se vain soisi koko ajan. Pienikin liikahdus katkaisee musiikin, sillä romppuasema sahaa levyä edestakaisin etsiessään uutta taustamusaa. Ainakin minimivaatimukset täyttävällä testikoneella pelaaminen oli tuskallisen hidasta jatkuvan latailun takia. Varsinaisia teknisiä vikoja ei pelissä ollut.
Bradburyn kirjoissa olisi taatusti ollut materiaalia suurenmoisen seikkailun luomiseen. Nyt Bradburyn osuus jää levyltä löytyviin haastatteluvideopätkiin ja pitkin peliä ripoteltuihin, täysin irrallisiin animoituihin otteisiin eri novelleista.
Ray Bradbury's The Martian Chronicles Adventure Game jättää pahan maun epäpelattavuutensa ja varsinaisen peliosuuden vähyyden takia. Parempi sijoitus on marssia lähimpään kirjastoon ja lainata Bradburynsa vanhanaikaisessa muodossa.
45
