George Lucasin Clone Warsia odotellessa voi pahimpaan Tähtien sota -himoon nauttia usein ilmestyvistä Star Wars -peleistä. Megahitti Rebel Assaultin pojassa peli ja elokuva sekottuvat tehokkaasti niin hyvässä kuin pahassakin.
Vaikka aikoinaan toisin ennustelin, Rebel Assault oli yksi niistä kolmesta pelistä (Myst ja 7th Guest olivat ne kaksi muuta), jotka vauhdittivat romppuasemien marssia koteihin. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen Kapinallisten hyökkäys on myynyt yli miljoona kappaletta. Siksipä ei ole ihme, että myös Rebel Assault II on animaatiojaksojen yhteensitoma, toiminta-ampumajaksoja etukäteen renderoidulla radalla sisältävä yksinkertainen multimediapeli, joka myy sekä Star Warsin että upean teknisen toteutuksen voimalla.
TIEtä ei näy
Kaikki muu voi maailmasta loppua paitsi Imperiumin kekseliäisyys: Darth Vaderin Päivän erikoisase on tällä kertaa Imdaar Alfassa kehitetty Stealth-TIE-hävittäjä, ja sankarillinen mutta palikan näköinen Rookie One pelastaa päivän terävänokkaisen tyttönsä kanssa. Ja LucasArtsin vakiotapaan tarina päättyy vasta lopputekstien jälkeen.
Jos Rebel Assault ykkönen oli pelinä rajoittunut, niin kakkonen on vielä rajoittuneempi, sillä se sisältää vain kolme selkeästi samanlaista peliformaattia: hytistä kuvattua TIE-hävittäjien präiskyttelyä, koneen takaa kuvattua väistelylentelyä (ammuskelulla ja ilman) sekä Stormtroopereiden ammuskelua erilaisissa ympäristöissä. Mainitsemisen arvoisena erikoisuutena on köyhän miehen Dark Forces -osuus, jossa ainakin näkee miltä maailma näyttää Stormtrooperin kypärän läpi. Ykkösen virheistä on otettu oppia: peli tallentuu jokaisen jakson jälkeen, kontrollit toimivat kuten normaalissa pelissä eivätkä kuten ensimmäisissä Rebelin painajaisversioissa.
Ykkös-Rebel oli itse asiassa eräänlainen kokeilupeli, minkä vuoksi se oli sekalaisilla tekniikoilla toteutettu, sinne tänne pomppiva paketti, jossa suttuista videodigitointia saattoi seurata upeasti renderoitu animaatiojakso. Kakkos-Rebelissä visuaalinen ilme pysyy yhdenmukaisena ja juoni tiiviinä, ja teknisesti se on huippuluokkaa.
Peliä filmattiin aidoissa kulisseissa aidot rojut päällä, (ensimmäistä uutta Star Wars -filmausta sitten Jedin Paluun), eikä turhaan. Ihan ok-tasoiset näyttelijät ja digitoitu materiaali on saatu ihailtavan saumattomasti ympättyä tietokoneella tehtyihin taustoihin, ja kokoruudun animaatio liukuu pehmeästi ja nykimättä jopa omalla 486/66:een hirtetyllä tuplanopeusrompullani. Tapahtumia säestää luonnollisesti John Williamsin alkuperäinen musiikki Lontoon Filharmoonikkojen esittämänä. Tämä tekninen loisto ei silti säväytä samalla lailla kuin edeltäjässään, koska se ei enää ole niin uutta ja ihmeellistä.
Rebelin suurin ongelma on sen dramaattinen toteutus: ei teknisesti, vaan sisällöllisesti. Ensinnäkin käsikirjoittajien rakastama Imperiumin uusi superase kolisee jo onttouttaan, joskin Stealth-TIEt ovat järkevämpiä kuin esimerkiksi Dark Empiren naurettavat planeetantuhoaja-alukset. Mutta Rebel Assault II ylikäyttää muun muassa asteroidien seassa lentelyn ja etenkin "meidän täytyy lentää pitkin kapeita käytäviä, avaruusnasta futulaudassa" -toiminnan. Koko jutusta tuntuu puuttuvan jännite, ja loppu esimerkiksi häviää kirkkaasti tiheätunnelmaiselle Kuolontähden kuilulle. Oikeiden Star Wars -elokuvien kohtauksia on kierrätetty uusiksi, mutta silti Rebel Assault II:ssa on liikaa televisiolle tehdyn makua: se on siisti ja steriili.
Itkua pitkästä ilosta ei Rebel kakkosesta tule, sillä kaikki kuitenkin pelaavat sitä Beginner-tasolla, jolloin ilo kestää vain illan kaksi. Mukana on jopa tasoeditori, jolla osiot voi räätälöidä oman tasonsa mukaisiksi. Pari kertaa mielenkiinnosta sitä kokeilin, mutta en kyllä saanut mitään aikaan.
Voisin tietysti tiukkapipoisesti huokailla tämmöisten rajoittuneiden multimediakokemusten kurjuutta, mutta tosiasiassa Rebel Assault II piti minut hyvinkin viihdyttyneenä koko (lyhyen) multimediakokemuksen ajan. Toimintaosuudet olivat yleensä sopivan mittaisia ja tarpeeksi toiminnallisia pitämään adrenaliinierityksen aktiivisena, ja animaatiojaksot jopa etenivät elokuvamaisesti, eivätkä vain olleet lopputulos liiallisesta renderointisoftan käytöstä. Lajissaan Rebel II on hyvä, mutta hinta on vähän hulppean puoleinen. Mutta minähän ostan vaikka kakkulapion, jos siihen on kaiverrettu Darth Vader.
Rebel Assaultista nauttimiseksi pitää ilmiön nimeltä Star Wars olla tuttu ja vieläpä rakas, koska ilman emotionaalista latausta käteen jää kaunis, mutta kallis ja simppeli ammuskelupeli. Jos Star Wars ei ole tuttu, niin koko klassisen trilogian saa erinomaisena pakettina lähimmästä videoita myyvästä liikkeestä.
Ai niin: jollei romppu mene asemaan, don't use the Force.
84
