Ensimmäinen maailmansota oli sarja uppiniskaisten vanhojen kenraaleiden virheitä, joiden ansiosta kokonainen nuorten miesten sukupolvi pyyhkäistiin hengiltä ilman mitään järkevää syytä. Maasodan kauhujen yläpuolella, lentolaitteissa, säilyi kuitenkin häivähdys ritarillisuutta.
Red Baron 2 on ikivanhan edeltäjänsä tapaan aikansa tunnelmaa tihkuva ja valtavan pelattava kuvaelma ilmojen ritareista. Ura aloitetaan heti sodan alussa ensimmäisillä huterilla tiedustelukoneilla ja mukana on saksalaisten, ranskalaisten, englantilaisten ja jenkkien kaikki tärkeimmät konetyypit. Kaikkiaan erilaisia lennettäviä hävittäjiä on yli toistakymmentä, eivätkä niiden väliset erot ole pelkässä grafiikassa. Hävittäjien lisäksi ilmassa on paljon erilaisia pommi- ja tiedustelukoneita.
Pelivaihtoehtoja on juuri niin paljon kuin uudelta lentosimulta voi odottaakin. Pikapelin konetyypit, lentäjien taidot sekä olosuhteet voi valita itse. Yksittäisissä kahakoissa on läjä historiallisia tehtäviä sekä mahdollisuus rakentaa itse täysin uusia tehtäviä. Ensimmäisessä maailmansodassa lentäjien tehtävät olivat paljon yksinkertaisempia kuin nykyään, joten useimmiten tehtävät ovat partiointia, saattoa, rynnäköintiä maajoukkoja vastaan ja erilaisten tärkeämpien kohteiden pommitusta.
Red Baron 2:n sydän on kampanja. Uransa aloittava lentäjä valitsee minkä maan puolesta taistelee ja palvelusajan alkamisen. Konevalikoima on sodan loppuvuosina radikaalisti erilainen kuin alussa. Oman sotilasarvon voi valita alussa itse. Korkeampi arvo antaa enemmän vastuuta suunnitella tehtäviä ja komentaa kokonaista lennostoa tai laivuetta, mutta nautittavampaa on aloittaa täysin kokelaana ja saavuttaa ylennykset taistelemalla.
Pelaajan tekemiset eivät vaikuta sodan etenemiseen, eivätkä kunnolla edes taktiseen tilanteeseen. Siltoja voi toki tuhota, lentokenttiä pommittaa ja maajoukkoja ammuskella, mutta ainoa vaikutus tuntuu olevan pistetilin saldossa. Lähinnä pelaajan tehtäväksi jää selviytyä sodan loppuun, hankkia mahdollisimman paljon ilmavoittoja ja niiden myötä ylennyksiä ja mitaleita. Menestyksen tuomat ylennykset ja niiden myötä kasvava vastuu pitävät mielenkiintoa yllä ainakin vähän aikaa.
Kampanjan tehtävät jäävät jonnekin satunnaisesti generoitujen ja dynaamisesti rakennettavien välimaastoon. Vaikkei maasodasta juuri mitään käsitystä saakaan, ilma sentään on täynnä muita koneita, jotka tuntuvat suorittavan itsenäisesti omia tehtäviään, mikä luo riittävän illuusion sodasta.
Hillitöntä kieputusta
Red Baron 2:n lentomalleja kehuttiin etukäteen ennenkokemattoman realistisiksi. Puheet olivat silkkaa puppua. Koneet eivät joudu käytännössä koskaan syöksykierteisiin, mikä on täysin vastoin kaikkia sen aikaisten lentäjien kertomuksia. Sakkaus on mallinnettu, mutta siihen ei usein joudu, koska koneet ovat hulvattoman ylitehokkaita. Ne kiipeävät hillitöntä vauhtia, pystyvät loputtomasti kieppumaan G-voimia uhaten ilman vauhdin ja sen myötä energian katoamista.
Kaiken lisäksi koneet eivät tahdo menettää millään nopeutta, mikä on varsin ihmeellistä ottaen huomioon, kuinka huonosti aerodynaamisia tuon ajan koneet olivat. Kaikki tämä "autenttisilla" asetuksilla. En viitsi edes kokeilla helppoja lentomalleja.
Palaset lentelevät
Ammusten osumia ei arvota, vaan ne vaikuttavat tarkkaan niihin osiin konetta, mihin sarjat osuvat. Tarkka ampuja voi romuttaa moottorin tai vaikka sahata koneesta siiven irti. Vauriot myös näkyvät ja tuntuvat. Siivistä, peräsimestä, vakaajista ja rungosta irtoaa palasia tai ne irtovat kokonaan. Moottorit savuttavat ja syttyvät tuleen. Hyvän osuman seurauksesta voi kauhistella, miten liekehtivä miehistö hyppii kiljuen ja ilman laskuvarjoja koneenrämästään. Tarkat osumat ovat kammottavalla tavalla nautittavia.
Myös oman koneen saamat vauriot tuntuvat lento-ominaisuuksissa. Kaksi- tai kolmitasoisessa koneessa esimerkiksi yhden siipitason menetys ei ole vielä kohtalokasta, mutta heikentää ohjattavuutta rajusti. Moottorit ovat herkkiä osumille, mutta myös väärinpäin lentely aiheuttaa sen, ettei moottori saa riittävästi öljyä, jolloin se alkaa yskiä ja savuttaa.
Tekoäly ei loista omaperäisyydellään tai taidoillaan, mutta ainakin tietokonelentäjät eivät lennä pelkästään vaakasuunnassa, vaan osaavat käyttää koneiden ominaisuuksia hyväkseen ja innostuvat välillä hyvinkin vaikuttaviin suorituksiin. Silti suurimman osan aikaa ne ovat pelkkiä savikiekkoja ja pärjäävät vain rajulla ylivoimalla.
Tekoälyynkin on livahtanut siinä määrin bugeja, että aivan liian usein koneet törmäilevät kentällä rullatessaan rakennuksiin tai toisiinsa. Hieman harmittaa kun esimerkiksi saatettavat pommikoneet törmäilevät itsensä rikki jo kiitoradalla.
Mihin se katosi?
Koska ensimmäisen maailmansodan koneissa ainoa havaintoväline oli lentäjän silmä, on toimiva kuvakulmien vaihto poikkeuksellisen tärkeää. Baronissa tarjolla on vihollista seuraava padlock ja kiinteät katselusuunnat. Padlock-kuvakulmalla oman koneen asento jää arvoitukseksi, ellei runkoa ole näkyvissä, ja kiinteiden katselukulmien ongelmana on, ettei kuva palaa automaattisesti takaisin etusuuntaan, WarBirdsin ja Air Warriorin tapaan. Systeemi on liian hidas ja kankea.
Vaikkei tietokone osaa lentää, se osaa ampua. Baronin haukansilmät napsivat täysin rutiinilla pilotteja satojen metrien päästä, vaikka tuollaisen nappilaukausten osumatarkkuus on noin yksi miljoonasta. Myös maajoukkojen ilmatorjunta on yliluonnollinen. Vihollisen alueella lentäminen vähänkään matalammalla on itsemurha, sillä jalkaväen konekiväärit ja kevyt ilmatorjunta osuvat tappavan tarkasti, usein jo ensimmäisellä sarjalla. Turhautuminen nousee toiseen potenssiin, kun haavoittumisen jälkeen elinaikaa on vain pari minuuttia. Yritä siinä sitten etsiä sopiva laskeutumispaikka. Betapäivityksen jälkeen voi osumatarkkuutta sentään säätää editoimalla tekstitiedostoa.
Vaikka Red Baron 2 ei ole ruma ja pyöriikin sujuvasti, 3D-kortit ovat nostaneet grafiikan vaatimustasoa niin paljon, että pahasti myöhästynyt ja pitkään työn alla ollut Red Baron 2 näyttää auttamattoman vanhanaikaiselta. Lentokoneissa on riittävästi yksityiskohtia ja ne pystyy pienen opiskelun jälkeen tunnistamaan helposti ulkomuodon perusteella. Monien koneiden välisissä taisteluissa ruudunpäivitys nitkahtaa tökkiväksi, mitä voi auttaa valitsemalla ns. taistelugrafiikan, jolloin maaston tekstuurit katoavat automaattisesti taistelun ajaksi. Samoin katoaa käsitys lentokorkeudesta.
Kumpuileva, aidon näköinen maasto on yksi parhaista näkemistäni, varsinkin kuumaisemaksi pommitetut rintamalinjat sekä niitä kiertävät juoksuhaudat ovat upeita. Horisontti sen sijaan jää rumaksi ja näköetäisyys liian pieneksi, koska Baron piirtää tekstuurit liian läheltä.
Red Baron 2:n onnistunut "siellä olemisen" tuntu on pitkälti erinomaisen äänimaailman ansiota. Moottoreiden ja aseiden äänissä on jytyä ja ne vaihtelevat koneiden mukaan. Ohjaamon ulkopuolisen maailman äänissä on hyvä stereovaikutelma ja usein tapahtumien etäisyyksistä saa hyvän käsityksen jo pelkkien äänien perusteella. Kirkonkellot, hälytyssireenit, ambulanssien äänet, tankkien jylinä ja monet muut yksittäiset äänet vielä osaltaan lisäävät sodan tunnelmaa.
Pahasti vaiheessa
Red Baron 2:ta näkee selvästi, miten tekijät ovat tehneet töitä suurella sydämellä, kunnes julkaisija on pistänyt hanat kiinni liian aikaisin saadakseen pelin Yhdysvaltojen joulumarkkinoille. Se mikä toimii on tehty ajatuksella, mutta bugeja ja mokia on luvattoman paljon.
Moninpeli ei toimi käytännössä lainkaan, tekoälyttömyyteen sortuvat pilotit ja lentomallit kaipaavat hiomista. Näin siis ensimmäisen beta-päivityksen jälkeen: myyntiversiossa bugeja ja mokia oli vielä tuplasti enemmän. Yksittäiset mokat vielä kestäisi parempia versioita odotellessa, mutta pelin jatkuva kaatuilu useilla eri testikoneilla on jo anteeksiantamatonta.
Sierra on luvannut päivitetyt lentomallit ja tekoälyn sekä tuen 3D-korteille. Pelin tuominen keskeneräisenä markkinoille, maksavien asiakkaiden käyttäminen ilmaisina beta-testaajina ja sen jälkeinen päivitysrumba ovat ikävä kyllä jatkuvasti yleistymässä, mutta ei sellaista politiikkaa missään nimessä saa hyväksyä. Pelin pitää olla myyntihetkellä sellainen kuin pelilaatikon teksteissä luvataan.
Jos Dynamix saa mokat korjattua, niin Red Baron 2:ssa on potentiaalia olla ylivoimaisesti paras tokan maailmansodan lentosimu. Nykyisellään se on hauska silloin kun se toimii, mutta paljon useammin pelkästään turhauttava kokemus. Palataan asiaan kun Red Baron 2 on valmis peli.
78
