Ihka ensimmäisiä PlayStation-pelejä oli Gremlinin Gauntlet-henkinen räiskintä Loaded. Sen hirmuiset aseet ja näyttävät efektit olivat vaikuttavia, mutta itse peli oli yksitoikkoinen ja puuduttava. Reloadedin piti korjata alkuperäisen puutteet, mutta valitettavasti Gremlin ei ole tavoitteessaan onnistunut. Reloaded on edeltäjänsä tavoin yksitoikkoinen ja puuduttava.
Loaded oli putipuhdas käytäväräiskintä. Reloadedin kentät ovat avarammat, joten tilaa juosta ympäriinsä on taatusti riittävästi. Tämä tuo lisää vapautta, mutta toisaalta alkuperäisen klaustrofobisen ahdistava tunnelma on menetetty. Efektit ovat edelleen näyttävät, mutta hintana ovat hirmuiset laitevaatimukset.
Pelaaja voi valita hahmonsa kuudesta liipasinherkästä mellestäjästä, joista kukin on varustettu nimikkotussarilla. Hahmot ovat kieltämättä pelikotelon kuvissa pelin henkeen sopivasti tyypiteltyjä, mutta areenalle päästyään ne muuttuvat rujoiksi, mitättÜmän näkÜisiksi vektoriheikeiksi. Olisi hauskempaa, jos tarjolla olisi vain yksi kuudella eri aseella varustettu hahmo.
Kahlaajan kuolema
Pelaajan on edettävä läpi tusinan maailman, tuhottava kaikki eteentupsahtava ja siinä sivussa ratkaistava pari alkeellista puzzlea. Ajoittain peli äityy melkoiseksi kahlaamiseksi. Esimerkiksi ensimmäisessä episodissa etenemisen esteenä olla nÜkÜttää rikkonainen silta. Sillan vieressä seisova jÜpÜkäs ilmoittaa korjaavansa sillan, kunhan pelaaja kiikuttaa paikalle kolme "palikkaa".
Palikanmetsästys on kuitenkin pitkäveteistä puuhaa. Vihollisetkaan eivät enää tässä vaiheessa välttämättä ole pelaajaa kiusaamassa. Niinpä yllättäen kimppuun hyÜkkää armoton nukkumattiarmada, joka pÜllyttää unihiekkaa pelaajan alati painavimmiksi muuttuville silmäluomille. Pelaaminen muuttuu unenhorteiseksi tepasteluksi pitkin tylsän tympeää kenttää. Lopulta palikat toki lÜytyvät, silta eheytyy entiseksi ja reitti seuraavaan unihiekkamyrskyyn avautuu.
Gremlinin puolivillaista pelidesignia ei voi muuta kuin ihmetellä. Reloadedin piti olla jämäkkä toimintaspektaakkeli, eikä hiipuvan himmeä, laiskanpullea, unilääkettäkin parempi unentuoja.
Toki toiminta tiivistyy pelin edetessä, mutta toisaalta tuskin kukaan tervejärkinen jaksaa viipyä pelin kimpussa muutamaa tallennuspistettä pitempään. Jo pelkästään hyppivä ruudunpäivitys pitää siitä huolen. Kaikilla mausteilla ja efekteillä kuorrutettuna (640x400x24bit) Reloaded on huisin näyttävä, mutta ruudunpäivitys on tuolloin surullisen lähellä yhtä kähyistä kuvaa sekunnissa (1 fps). Karkealla erottelulla ja 8-bittiväreillä Reloaded menettää kaiken kimalluksen ja muuttuu rumaksi, kolhoksi räiskinnäksi. Eikä vieritys ole tuolloinkaan sujuvaa.
Reloadedilla on onneksi ansionsa. Pelin toteutustapa on askel oikeaan suuntaan. Spritejen ja bittitasojen sijasta kuviokelluvat vektorit tuovat pelimaailman asteen elävämmäksi. Pelaaja voi esimerkiksi zoomata näkymät haluamakseen ja kamera seuraa pelitapahtumia ajoittain elegantisti maastonmuotojen mukaan. Luvattu 3DFx-päivitys tulisi kuitenkin tositarpeeseen, tuolloin pelin sinänsä näyttävistä efekteistä pääsisi sentään nauttimaan. Kolhoa kenttädesignia ei tosin paraskaan grafiikkakortti muuta piiruakaan paremmaksi.
60
