Muisti palaa pätkittäin
Remember Me kertoo tulevaisuudesta, jossa muistot ovat jokapäiväistä kauppatavaraa.
Tämän vuoden Gamescom-messujen valopilkku oli kyberpunk-henkinen Uncharted-klooni Remember Me, joka alun perin esiteltiin jo viime vuonna nimellä Adrift. Tauon aikana työ päätyi Capcomin julkaisulistalle ja peli keskittyi muistoihin, tarkemmin ottaen niiden varastamiseen ja väärentämiseen. Pelin takana on pariisilainen Dontnod.
Vuoden 2084 Pariisissa seikkaileva Nilin on muistojen manipuloimiseen erikoistunut operaattori. Jotain menee pieneen ja neitonen päätyy itse metsästäjien uhriksi. Menneisyytensä menettäneenä hän ryhtyy selvittämään, kuka vei hänen muistonsa ja miksi.
Amnesiasta kärsivä sankari on suurin piirtein maailman kulunein tarinan aloituspiste, mutta pelin suunnittelupomo Jean-Maxime Moris puolustaa ratkaisua: ”Muistinmenetys on kieltämättä paljon käytetty tarinan aloituskeino, mutta se sopii pelin teemaan. Koko idea pyörii muistojen ja niiden henkilökohtaisen merkityksen ympärillä.” Ja olihan Witcher loistava peli, vaikka juoni lähti liikkeelle amnesialla. Ei kannata siis heittää vielä kirvestä kaivoon yhden kliseen takia.
Kissa kuumalla katolla
Puolituntisen demon perusteella Remember Me on kuin ranskalaisen todellisuussuodattimen läpi nähty scifi-Uncharted. Maailman ja hahmojen design tuo etäisesti mieleen Luc Bessonin erinomaisen Fifth Element -elokuvan, jossa kaikki pukeutuvat hassusti ja käyttäytyvät hiukan oudosti. Sankarittaren vaateparsi tiukkoine farkkuineen on myös hyvin ranskalainen. Vaikka hahmona Nilin ei tunnu maailman omaperäisimmältä, jää tyttö ainakin mieleen ja auttaa erottamaan pelin muusta kyberpunk-muotiaallosta.
Pelityylin askelmerkit on lainattu Nathan Drakelta. Kiipeily pitkin seiniä etenee tuttuun tapaan elokuvamaisten välinäytösten siivittämänä. Ainakin demossa räjähdyksiä ja kiirettä riitti joka väliin, toivottavasti lopullisessa pelissä on mukana enemmän myös rauhallisempia osuuksia.
Kyberpunkkari luottaa tuliaseiden sijasta lähitaisteluun. Käsikähmän kouluttajana on toiminut itse Batman, sillä lyöntien ketjuttaminen ja oikein ajoitetut vastaiskut tuovat vahvasti mieleen Rocksteadyn erinomaisen Arkham-kaksikon. Nilin osaa käyttää muistin sekoittamista hyödykseen myös taistelussa tietynlaisena lopetusliikkeenä. Kokonaisuus vaikuttaa mukavan vauhdikkaalta ja pyssyjen pois jättäminen on hyvä idea. Sankaritar oppii pelin edetessä uusia kykyjä, kun hän hiljalleen pääsee käsiksi muistoihinsa.
Maailmassa liikkuminen on melko vapaata, vaikka kyseessä ei ole hiekkalaatikkopeli. Tehtävien sisällä alueita voi tutkia, mutta tarina määrää lopulta etenemisen tahdin. Pääpaino on tiukalla tarinankuljetuksella.
Voiko mihinkään enää luottaa?
Toimivan, mutta kovin tutun oloisen kikkapussin pohjalta löytyy onneksi myös jotain erilaista. Muistojen remiksauksessa Nilin tunkeutuu kohteen mieleen ja pyrkii muokkaamaan menneisyyttä uusiksi. Sopiva viilaus johtaa tosimaailmassa uusiin tapahtumiin, kun kohde esimerkiksi luulee olevansa murhamies ja joutuu syyllisyyden runtelemaksi.
Remiksissä pyöritetään tiettyä tapahtumaa uudelleen ja uudelleen, kunnes päästään haluttuun lopputulokseen. Ketjuun vaikutetaan muuttamalla erilaisten esineiden tilaa, kuten pöydällä olevan pullon paikkaa tai sammuttamalla valot. Tällaiset asiat ovat muistoissa usein hämäriä, joten jutut eivät aluksi tunnu kovin tärkeiltä. Pienet asiat voivat kuitenkin synnyttää perhosefektin, joka kääntää koko muiston päälaelleen.
Tekijöiden mukaan remiksaus ei ole pelkkää oikean lopputuloksen etsimistä, vaan mukana on lisäksi niin sanottuja vääriä vaihtoehtoja. ”Remiksissä voi mokata esimerkiksi niin, että kohde kuolee omissa muistoissaan. Tällöin Nilinillä ei ole poispääsyä kohteen pään sisältä, koska muistoissa ei ole lainkaan tietä nykyisyyteen”, selittää Moris. Mokaamisen ei tarvitse olla vain kuolemanvakavaa, sillä osa epäonnistumisista on hauskoja. Tärkeintä on se, että peli innostaa kokeilemaan erilaisia juttuja.
Muistot ovat pelin ydinjuttu, mutta remiksauksen roolin suuruudesta ei vielä ole varmuutta. Lisäksi luvassa on toinen vastaava ominaisuus, josta ei vielä suostuta sen tarkemmin puhumaan. Sekin liittyy luultavasti jotenkin mielen kanssa leikkimiseen.
Remember Me tuskin joutuu murehtimaan unholaan vajoamisesta, vaikka kyberpunk-genressä alkaa olla jo ruuhkaa. Ensi vuoden toukokuu tuntuu myös hyvin valitulta ilmestymisajalta, ellei Rockstar sitten hyppää puskasta ja pulauta samaan aikaan ulos uutta GTA:ta.
Silloin ranskalaisten kannattaa suosiolla astua hetkeksi sivuun, tai kukaan ei muista heitä.
Tapio Salminen
PC, PS3, Xbox 360
Ilmestyy toukokuussa 2013
