Retribution on jälleen yksi avaruusooppera, jossa ihmiset taistelevat elämästään. Tällä kertaa vastapuolella ovat ennen niin ystävälliset krellanit. Oopperan luonteen mukaisesti pelaaja astuu noviisipilotin housuihin ja hänen toiminnastaan riippuu taistelujen kulku ja ihmiskunnan tulevaisuus.
Vain kaksi alusta
Retributionin pelijaksot perustuvat pieniin neljän tai viiden tehtävän kampanjoihin, jotka alkavat aluksen laukaisemisesta Aphelion-avaruusasemalta jollekin planeetalle ja päättyvät tuikitärkeän tavoitteen suorittamiseen siellä.
Pelaaja asustaa pääosan peliä pienessä hyökkäyssukkulassa veteraaniteknikon kanssa. Tehtävät lähetetään radioitse ja huonotapaiselta teknikolta saa vinkkejä niiden suorittamiseksi.
Kun varsinainen toiminta alkaa, istahdetaan joko kevyen liitohävittäjän tai maastomönkijän puikkoihin ja annetaan palaa. Yleensä tehtävien tavoitteena on jonkun kohteen tuhoaminen. Muutamaan otteeseen yritetään varjella jotain, pari kertaa ollaan aikakriittisiä ja onpa vastaan tullut tehtävä, jossa piti etsiä tiedemiehiä. Tehtävät ovat siis yllätyksetöntä standardikamaa.
Hävittäjällä lennetään kauniin vokselimaaston yläpuolella ja mönkijällä puolestaan rullataan turpeen päällä. Kummassakin ohjaamo ja kontrollointisysteemi ovat suurin piirtein samanlaisia. Suurimpana erona se, että mönkijässä ylä/ala-liike liikuttaa tykkitornia lentosuunnan muutoksen sijasta.
Kun vastaan tulee muita vihollisen aluksia, antaudutaan kammottavan hidastempoiseen ja tylsään kaartelutaisteluun, jossa vaikeinta on olla nukahtamatta. Oma alus kääntyy suurin piirtein yhtä sulavasti kuin zeppeliini ja viholliset viuhahtelevat ohi hävyttömän notkean tuntuisesti. Vähän väistelemällä ne tuntuvat hukkaavan pelaajan aluksen täysin. Taistelut mönkijällä ja liitohävittäjällä ovat aivan yhtä tylsiä.
Kun liikkuvista vihollisista on selvitty, on vuorossa maakohteiden tuhoaminen. Mutta ennen kuin sinne asti pääsee, joutuu taistelemaan pariakymmentä liikkuvaa vekotinta vastaan. Näitä tuntuu peribrittiläiseen tapaan teleporttaavan hajonneiden tilalle jostain limbosta lähes rajattomasti.
Maakohteiden jyrääminen on itse asiassa varsin hauskaa. Ne ampuvat vastaan oikein tosissaan ja mossahtavat vielä mukavasti saadessaan raketista otsaansa. Varsinkin taloja ja muita rakennuksia tuhotessa pääsee nauttimaan muhkeista efekteistä.
Pöhköt britit
Retributionin peliosuuden tekninen toteutus on itse pelin osalta ihan kunnossa. 486/33/ISA:lla joutuu vähentämään maaston yksityiskohtatasoa, mutta se ei juuri peliä haittaa. Suurin ongelma on saada peli toimimaan.
Pelleilin kaksi tuntia muistimanagereiden ja muiden salatieteitten parissa, mutta peli ei suostunut toimimaan. Vasta kun vaihdoin kolminopeuksisen romppuasemani tilalle vanhan yksinopeuksisen sain pelin pyörimään.
Itse pelissäkin on niin outoja ratkaisuja, että oikein ihmetyttää mistä suunnittelijoille maksetaan palkkaa. Omat joukot loistavat poissaolollaan siipimiehistä puhumattakaan, ja tehtävän pieleenmeno aiheuttaa välittömästi gameoverin.
Joskus tehtävien tavoite on lievästi sanoen hämärän peitossa, kuten ensimmäisen kampanjan viimeisessä tehtävässä. Siinä Vulcan-tuholaite pitää aktivoida samantien tehtävän alussa tai läpipääsy jää haaveeksi.
Pelin kaikki jutustelut tulevat CD:ltä. Valitettavasti vain puhe, jota ei saa tekstinä ruudulle, on niin kammottavan epäselvää sössötystä, että saa oikein tehdä työtä keksiäkseen jutun juonen.
Retribution on kosto _ pelaajalle. Se on tylsä, yksinkertainen, keinotekoisesti vaikeutettu räiskintäpeli, joka ei jaksa innostaa kauaa. Sen ostamaan erehtyneet jaksaisivat ehkä juuri ja juuri pelata sen läpi, mutta minulta ei into moiseen riitä.
Ossi Mäntylati
Hyvää
Pelin graafinen toteutus on suoraan sanoen jylhä välikuvia lukuunottamatta.
Ääniefektit jytisyttävät kaiuttimia oikein mukavasti.
63
