Tavaran kuskaamiseen keskittyvä rekkamiespeli tekee tietyssä mielessä historiaa, sillä se raottaa rumia lippiksiä, flanellipaitoja ja roskaruokaa rakastavien rahtareiden arkea ennennäkemättömällä tavalla. Kromisten helvetinkoneiden kuskit raivasivat Maikkarilla tiensä kansan sydämiin Alaskaan sijoittuvassa telkkusarjassa, Rig’n’Roll täydentää hienosti sarjan tematiikkaa.
Rahtaamisen ympärille on kasattu vertauskuvallisesti mukavasti läskiä, sillä tavaran kiikuttamista paikasta toiseen on maustettu pienillä juonenkäänteillä. Rekkamiesversiota GTA:sta on turha odottaa, mutta löyhä juonikudelma antaa mukavan tekosyyn roudata vielä se yksi kuorma Los Angelesin keskusvarastolle auringon jo laskettua horisontin taakse.
Itse peliosuus antaa raadollisen kuvauksen rahtareiden arjesta. Komeassa nupissa on yksinäistä, vain radio pauhaa matkamiehen seurana. Mankka soittaa mukavia lurituksia, joiden säestämänä matka taittuu yllättävän nopeasti. Raivoisan punkrockin säestämänä on mukava iskeä pedaali metalliin ja siirtyä ohituskaistalle pujottelemaan tila-autojen valtaamaan liikenneviidakkoon.
Rig’n’Rollissa on tiettyä nallekarhumaista karismaa. Yksitotinen puikkelehtiminen kolmikaistaisella moottoritiellä kananmunalastin kanssa on oiva tapa kuluttaa viikonloppua, vaikka hommasta ei saa latiakaan palkkaa. Ainoastaan typerät aikarajoitukset ja lyhyet välimatkat nakertavat homman mielekkyyttä. Tehokkainkaan kuski ei aja itä- ja länsirannikoiden väliä kymmenissä minuuteissa edes liftarin perässä.
50
