On pakko myöntää, että haalin käsiini Mike Singletonin pelejä enää jonkinnäköisestä masokismista: on pakko nähdä, mitä käsittämättömän pelinsuunnittelun maestro nyt on onnistunut tekemään. Mutta aina taustalla kytee pieni toivonkipinä: mitä jos se onkin onnistunut...
Aina alkuperäisestä Lords of Midnightista alkaen tyypillinen Mike Singleton -eepos tarjoaa vaaaaaltavan pelialueen, ei juuri mitään tekemistä ja epäergonomisen käyttöliittymän, ja lopputulos tuntuu uuden pelienginen esittelydemolta, josta puuttuu peli. Vaikka Sony on ilmiselvästi onnistunut pitämään tarkempaa jöötä Singletonin kehitystiimille, ei ihme, ettei kukaan ole noteerannut Ring Cyclen ilmestymistä.
Nibelungen tarinaan pohjautuvan Ring Cyclen perusidea on etsiä yhdeksän taikaesinettä ja kukistaa lohhari. Sankari on Siegmund, Volsungin poika. Eikä toivonkipinä kauaa kyde, kun se jo joutuu lillumaan kyllästymisen kyynelissä.
"Eeppinen roolipeli" on taas Singletonin malliin jotain, jonka varsinaisen peli-idean tekee vaikka Basicilla. Muutaman illan unohtumattoman pelisession jälkeen huimia pelimahdollisuuksia näyttäisi olevan kaksi: taikariimujen etsintä ja muiden kanssa keskustelu.
Taikariimuja on ripoteltu maastoon, ja normaalitapa on notkua sinänsä näppärän näköisessä fraktaalimaastossa kohti lähintä riimukiveä. Se ilmoittaa vaikka "mene länteen", ja sytyttää kartalle merkin, jonka kohdalta löytyy taikariimu. Taikariimut mahdollistavat keskustelun siellä täällä harppovien tietokonehahmojen kanssa, eli käytännössä Siegmund ei osaa edes kertoa nimeään, jollei löydä sen mahdollistavaa taikariimua. Liikkuminen sujuu vähän paremmin kuin Lords of Midnightissa, mutta ei mitenkään kehuttavasti.
Toinen tapa edetä on keskustelu. Kiitos Singletonin uskomattoman nerouden, jutusteluun saadaan uppoamaan uskomattomasti aikaa. Vuorosanat roikkuvat ruudulla niin kauan, että pelin viisivuotiaana ostanut ehtii aloittaa koulunkäynnin ja oppia lukemaan, samat lätinät käydään aina eikä minkäännäköistä ohitus/nopeutusnäppäintä ole. Muilta hahmoilta kysytään taikaesineistä, jolloin he joko kertovat missä maassa se on, kertovat, että se on lähellä ja antavat suunnan sekä summittaisen matkan, tai eivät tiedä mitään. Tällöin he yleensä neuvovat reitin jollekin taikariimulle.
Maastosta voi kerätä erilaisia ampumataikoja ja simaa, jolla saa energiaa takaisin, plus joitain simppeleitä taikaesineitä ja semmoisia. Miekkojen ja haarniskojen hankintaan näyttäisi viattomien teurastus olevan hyvä vaihtoehto.
Minä ja taikaviitta
Lähdin etsiskelemään taikaviittaa, jonka kerrottiin olevan luolassa, ja tallustelin ohjeiden mukaan oikeaan suuntaan. Kun viitta kartan perusteella oli melkein vieressä, mutta sitä ei näkynyt, päättelin nerokkaasti, että ohjeet tarkoittavatkin viitan sijaintia maan alla, eivät luolan sisäänkäyntiä.
Niinpä etsin lähimmän luolan sisäänkäynnin, selvitin yksinkertaisen ja täysin turhan välisokkelon läpinäkyvine sekunda-Quakesta karanneine haamuineen, ja pääsin fraktaaliluolastoon. Löysin pari taikasaapasta. Voi sitä jännitystä!
Aikani tapahtumaköyhää (ei mitään, ei ketään) luolaa kompattuani matkani katkesi, sillä käytävä oli niin matala, ettei Siegmund suostunut etenemään. Kuitenkin kartan mukaan se oli ainoa reitti viitan kätköpaikkaan.
Se oli varmasti jumalten merkki siitä, etten ole arvoinen pelaamaan tätä upeaa teosta, joten lopetin enkä enää ikinä tähän mieltäkääntävän tylsään, pelintyngän tyngän puolikkaan sisältävään kammotukseen koske.
Toki pelissä taistellaankin: jos löytää miekan, sillä voi huitoa, muuten käydään kammottavan aneemisia tulipallotaisteluita kammottavan aneemisten hirviöiden kanssa. Eniten sain hirviöitä esiin tallentamalla pelin, sillä kun latasin sen taas, antoivat jumalat minulle palkintoja ja kimppuuni kävi noin 15 vihollista. Kiehtovan tasokasta ohjelmointia.
Grafiikkaengine olisi jossain oikeassa pelissä hyvä, ääniefektejä on ihme kyllä aika paljon ja CD:ltä soitetaan Wagnerin musiiikkia, mutta muuten Ring Cycle on tappavan pitkäveteinen peli. Ei ihan samaa luokkaa kuin Lords of Midnight, mutta kammottavaa paskaa kuitenkin.
Uusimman teoriani mukaan pelifirmat kyllä tietävät, että Singletonin pelit ovat hirvittävää jöötiä, mutta hän on niin mukava mies, että jokaisen velvollisuus on vuorollaan tilata häneltä peli, jotta mies pysyy taskurahoissa.
58
