"Tämä oli mielessäni alusta alkaen... Rengasmaailmasta pitäisi kirjoittaa kolmas kirja, mutta se tulisi toteuttaa tietokoneella. Revenge of the Patriarch on jatkoa kahdelle ensimmäiselle kirjalle... Olen iloinen, että se on niin hyvä kuin se on." _ Larry Niven Ringworld-pelin takakannessa.
Rengasmaailma, Larry Nivenin Hugolla ja Nebulalla vuonna 1971 aateloitu tieteiskirja ja sen epäonnistunut jatko-osa Ringworld Engineers, on kuulunut scifin harrastajien lukemistoon jo kahden vuosikymmenen ajan. Nyt scifin vakiomitta eli trilogia on sitten täysi, sillä vaikka Niven ei ole itse ollut tekemässä Revenge of the Patriarch -peliä, hän on ainakin rahaa vastaan valmis sanomaan sitä sarjan kolmanneksi osaksi.
Jatko-osan sankari
Tavallisesta kirjan peliversiosta poiketen Ringworld ei aseta pelaajaa kirjan sankarin asemaan, vaan kirjan jatko-osan sankarin asemaan. Itse asiassa peli alkaa siitä, kun Ringworld-kirjan sankarit Louis Wu ja Eläimille Puhuja (Kzinien ihmisten kanssa murisemaan joutuvista diplomaateistaan käyttämä nimitys) ovat kadonneet. Pelin päähenkilö Quinn on Louis Wun Eläimille Puhujan luokse lähettämä palkkasoturi, jonka varoitus tulee perille liian myöhään. Lisäksi kzinien patriarkka on antanut mahtikäskyn Eläimille Puhujan klaanin ja nukketöörien lajin sukupuuttoon tappamiseksi. Tämän tiedon sisältävä levyke kannattaa muuten poimia heti pelin aluksi tainnutettavan kzinin tavaroista...
Louis Wun ja Eläimille Puhujan toimeksiantajina toimineet nukketöörit "värväävät" Quinnin ja Eläimille Puhujan seuraajan, Koston Etsijän, lähtemään Rengasmaailmaan ja noutamaan sieltä eräitä nukketöörien tarvitsemia tavaroita.
Kuten tavallista, nukketöörit eivät kerro juuri mitään siitä, mihin Quinn kumppaneineen joutuu, mihin heidän noudettavakseen määrättyjä tavaroita tarvitaan, ja mitä ihmis- ja kzinkunnalle tapahtuu, jos he eivät noudata nukketöörien määräyksiä. Ja mihin ihmeeseen Wu ja hänen kzin-ystävänsä(!) ovat oikein kadonneet. Nukketöörit voivat pelokkuudessaan olla täysin häikäilemättömiä olentoja, joita jopa kzinien on syytä kavahtaa.
Seikkailu vai kirja?
Ringworld ei ole peli eikä tietokoneistettu kirja, vaan jotain siltä väliltä. Tarinassa on pitkiä animaatio- ja kerrontajaksoja, joita lyhyet seikkailujaksot rytmittävät. Onpa mukana jopa yksinkertaista toimintapeliaineistakin. Vaikka pelilaatikon takakannessa väitetään, että pelaajan toimet ratkaisevat pelin lopputuloksen, pelin juoni on kirjoitettu lähes valmiiksi. Typerehtimällä joko kuolee tai jää jumiin. Lisäksi peli ohjailee pelaajan toimia eri tavoin eli vaikka Quinnille annetaan jossain tilanteessa kaksi-kolme vaihtoehtoa, muiden hahmojen toiminta johtaa kaikki valinnat samaan lopputulokseen.
Revenge of the Patriarch pysyy monessa suhteessa uskollisena Nivenin tyylille ja periaatteille, paitsi että rishathra-kohtauksesta on leikattu pätkä pois... Pelissä on onnistuttu esimerkiksi toteuttamaan Quinnin ja Koston Etsijän sanailu, joka vaikuttaa viattomalta vinoilulta, mutta voi todellisuudessa minä hetkenä tahansa johtaa toisen kuolemaan. Peli tuokin elävästi mieleen Wun ja Puhujan suhteen, joka vasta koitosten myötä jalostui ystävyydeksi. On syytä muistaa, että kzinit ja ihmiset ovat taistelleet monta hyvin veristä ja pitkää sotaa, joissa pasifisteina itseään pitävät ihmiset ovat tuhonneet suurimman osan kzinien sotilasmahdin imperiumista. Koston Etsijän kasvoilla viipyvä hymy ei ole suinkaan merkki ystävyydestä, vaan neulanterävät raateluhampaat paljastava refleksi.
Pultattu Moby Dick
Mielenkiintoinen juoni on pilattu onnahtelevalla teknisellä toteutuksella. Vaikuttaa siltä, että peli on yritetty väkisin puristaa valmiiksi joulumarkkinoille _ ja epäonnistuttu sekä sanan valmis että joulu kohdalla. Pienellä testauksella ja viilauksella Ringworld voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen seikkailupeli.
Nyt kaikista huoneista ei tahdo päästä ulos ellei tiedä tismalleen oikeaa näyttöruudun osaa, johon kohdistin on ensin sijoitettava. Tämä on sitäkin turhauttavampaa, koska yleensä huoneista näyttää pääsevän joka suuntaan, mutta tie on auki vain yhteen. Ovista ei pääse läpi kävelemällä vaan ovea käyttämällä ja sitä rataa.
Vastaavasti kaikki mukaan poimittavat esineet eivät erotu kunnolla taustastaan. On turhauttavaa naksutella kiviseinää, jossa on vain yksi kivi, johon köysi suostuu tarttumaan. Semminkin kun köysi on otettava joka kerta laukusta uudelleen esiin. Lisäksi vain osa esineistä suostuu lähtemään kantoon. Löytämänsä esineen tarpeellisuuden voikin testata sillä, irtoaako se maasta vai ei. Ei sillä että välttämättä haluaisin lukea Quinnin hytistä löytämäni Moby Dickin, mutta ei se silti saa olla pultattu pöytälaatikkoon kiinni.
Valitettavasti Ringworldiä ei voi suositella kuin Nivenin ja Rengasmaailman ystäville. Muiden kärsivällisyys tuskin riittää pelin käyttöliittymän ongelmien kanssa tauhkaamiseen.
78
