Joka kuvittelee perämetsien miesten vielä 80 vuoden päästä tuijottavan iänikuista lätkää NeoPlaztik-sohvillaan rÖhnÖttäen, erehtyy. Enää ei kiekko viehu, Tysonit revi miljoonia pienempiään hakkaamalla tai reikäpäät pääse collegeen jenkkifutista pelaamalla. Ehei, kyseiset lajit ovat kuolleet pois, tappajana uusi, uljas ja upea urheilumuoto Riot. Riot on kaikkea ja vähän päälle, Riot on elämäntapa, Riot sitä ja Riot tätä.
Näin hypettää Psygnosis, mutta mitenkÖhän on? Riot on pirun yksinkertainen futuristinen urheilulaji. Kaksi joukkuetta pyÖrii kentällä hyvin perinteiseen tapaan, yrittäen saada pelivälineenä toimivaa plasmapalloa haltuunsa. Pallo pitää ladata omassa päädyssä ja heittää sitten kentän keskellä leijuvaan, cylonien emäaluksen näkÖiseen ËkoriinË, mikä pisteillä palkitaan.
Rollerblade
Tulevaisuuslajien vakiokaavan mukaan pelaajat ovat haarniskoituja korstoja, ja väkivalta sekä tappelut ovat periaatteessa sallittuja. Silti kentällä ei näy verta tai irtohampaita, ËtappelutË ovat satunnaisia huitomisia ja koko homma unettavan tylsää.
Riot on kuin aivan mikä tahansa heikko futis tai lätkä, sillä erotuksella, että pallo pitää yleensä käyttää koko matka omassa päädyssä, ennen kuin maalintekoa voi yrittää. Sitten vain pienen keskikenttälähestymisen jälkeen roiskaistaan kuula korin yleiseen suuntaan, toivoen pallukan lupsahtavan sisään. Omia maaleja tehdään heittämällä koriin vihulaisen lataama pallo.
SyÖttely on yksinkertaista, riittää, että pelivälineen lähettää suunnilleen oikeaan suuntaan. Muuten kontrollointi on jotenkin epämääräistä. Pelin tapa aktivoida ihmisohjaukseen lähinnä palloa oleva mies ei ole hyvä: parempi olisi, jos aktivoitaisiin se mies, jota kohti pallo on menossa. Tietokonevastus on ihan tasokasta, vaikka kompuutteripuolustajia onkin liian helppo hämätä. Riittää, että hieman juoksee siksakkia, ja jo on miestä ketarallaan taklausyritysten jäädessä yrityksiksi.
Pallon heittäminen koriin ei sitten olekaan yhtä helppoa, vaikka kentän pinnan kuvioinnit auttavatkin suunnan arvioinnissa. Tietokone loistaa pitkän matkan heitoissa, ainakin rähmätassuisen ihmispelaajan rinnalla.
Joukkuettaan voi muokata jakamalla pisteitä pelaajan taidoille. Voi siis tehdä yhden sikavahvan pelaajan, jonka kaverit tukevat toisiaan pysyäkseen pystyssä, tai tehdä joukkueesta tasaisen nopean, mutta helposti väsyvän. YleisÖ douppaa välillä pelaajia heittämällä kentälle bonuksia, joista yksittäinen pelaaja saa joko lisänopeutta, tarkkuutta tai voimaa.
Huti tuli
Riot ei ole meluisa laji. Pelin aikana kuuluu vain satunnaisia efektejä, selostajien harvasanaista molotusta ja yleisÖn kohinaa. Nopeasti unohtuvaa musiikkia on lähinnä valikoissa.
Grafiikan tarkkuutta saa säätää varsin korkeaksi, mutta yli 640x480 pisteen tiloissa peli alkoi tahmia. Teeveemäiset kameraliu'utukset eivät toimi lainkaan, sillä kaikki kontrolli häviää ruudun kieppuessa.
Pelin ulkoasua kannattaakin yksinkertaistaa reilusti, ei pelkästään nopeuden vaan myÖs selkeyden takia. Jos mielii saada jotain tolkkua pelikentän tapahtumista, kannattaa heijastukset, katsomo ja valoefektit napsauttaa reilusti pois, ja valita kuvakulmaksi perinteinen, kikkailematon yläviisto. Vielä kun unohtaa Windowsin ja ajaa Dos-versiota, peli alkaa lentää, sillä ainakin testikokoonpanolla DirectX-versio oli silminnähden hitaampi kuin dossipainos.
Vajoan taas nostalgian pohjamutiin mainiten, että Speedball revitteli aikoinaan aivan yhtä kÖyhin eväin, mutta aiheutti silti vakavaa addiktiota. Pelattavuus ja meininki, ne ovat ne eväät, joilla tehdään voittajapelejä. Riotissa ei ole kumpaakaan, ja lopullisesti homma kaatuu yleiseen hidastempoisuuden tunteeseen ja ideoinnin kÖyhyyteen. Ei tämmÖistä oikeasti jaksa.
66
