Sarjamurhaajat ovat tällä hetkellä pop ja alan klassisista edustajista Jack The Ripper on varmasti suosituimpia myyttisiä pahantekijöitä. Jokin sairas viehätysvoima saa ihmiset sukupolvesta toiseen kiinnostumaan tästä viktoriaanista Lontoota vuonna 1888 terrorisoineesta sarjamurhaajasta. Take2:n Ripperissä siirrytään vuoden 2040 New Yorkiin, mutta pimeässä välähtävän veitsen kauhuvaikutus ei siitä muutu.
New York ei ole muuttunut paljoakaan vuonna 2040. Murhat ovat jokapäiväisiä, mutta yksi tappaja saa kuitenkin koko kaupungin varpailleen: Ripperiksi itseään tituleeraava salaperäinen murhaaja onnistuu tappamaan ihmisiä jättämättä mitään merkkejä käynnistään. Mikäli seinille levinneitä sisälmyksiä ei lasketa.
Kuten esikuvansakin, myös uusi Ripper kehuu tekosiaan valitsemalleen lehdistön edustajalle. Virtual Heraldissa työskentelevä Jake Quinlan on vain tyytyväinen Ripperin yhteydenotoista, sillä niiden avulla hänestä tulee kuuluisa. Quinlan on myös Ripperiä tutkivan jutun päävetäjä. Hänen avustajanaan työskentelee Catherine Powell, joka sattumoisin on myös hänen rakastettunsa.
Tutkittuaan poliisituttunsa Vincent Magnottan valvonnan alla Ripperin toisen uhrin jäänteitä Jake saa jälleen viestin salaperäiseltä murhaajalta. Tällä kertaa Ripper uhkaa tappaa Catherinen. Jostain syystä tappoyritys ei täysin onnistu, vaan vakavasti haavoittunut Catherine vaipuu syvään koomaan. Tietäen, että kuva murhaajasta on hautautuneena jonnekin Catherinen mieleen, Jake ryhtyy selvittämään uuden Ripperin salaisuutta. Aika käy kuitenkin vähiin, sillä murhaaja voi iskeä uudelleen koska tahansa.
Vähemmän verta, enemmän peliä
Ripper ei ole ensimmäinen peli, joka ottaa aiheensa menneisyyden mystisestä puukkomiehestä. Yleensä moisten tuotosten päätarkoituksena on kuitenkin ollut herkutella groteskilla väkivallalla ja jättää itse peli vähemmälle. Tällä kertaa veri ja suolenpätkät ovat paitsiossa ja mukana on pelattavaakin.
Ripper on mielenkiintoinen yhdistelmä seikkailua ja puzzlepeliä. Renderoitu pelimaailma on kuvattu sankarin silmin, ja liikkuminen tapahtuu tuttuun tyyliin, valmiiksi määrättyjä liikeanimaatioita katsellen. Ympäri ruutua sohittava hiiren kursori muuttuu aina tarpeen mukaan ilmaisemaan eri toimintoja.
Vaikka sankari voi ainoastaan katsella ympärilleen, poimia ja käyttää esineitä, on peliin saatu kiitettävästi haastetta. Inventaario ja muut tarpeelliset toiminnot löytyvät kätevästi ruudun yläreunaan ilmestyvästä ikonipalkista. Kaupungin eri puolilla olevien kohteiden välillä liikkuminen onnistuu valitsemalla haluttu kohde erityiseltä matkustuskartalta.
Eräänlainen etsiväpeli kun on, on Ripperissä myös kiitettävä määrä keskustelua. Jutustelu sujuu normaalilla monivalintasysteemilla, mutta pelaaja saa olla huolellinen siinä, mitä suustaan päästää: muutamissa kohdissa vain yksi vaihtoehto on oikea ja vie peliä eteenpäin. Onneksi moka moisessa kohtaa ei yleensä hyydytä peliä kokonaan, sillä keskustelun voi aina mönkään menemisen jälkeen aloittaa uudelleen.
Kaikki muistiin
Pelimaailmassa liikkuminen ja esineiden kerääminen ja käyttäminen toimii kuten seikkailupeleissä yleensäkin, mutta mukana on myös puzzleja. Joukkoon mahtuu muutamia todellisia helmiä, kuten lopun erittäin nautittava shakin tapainen peli, jossa tietokone tarjoaa aivan kiitettävän vastuksen. Räpellyksiltäkään ei ole vältytty, sillä pelin keskivaiheilla on yksi täysin turhanpäiväinen sliderpuzzle.
Etsiväpeleissä on usein tavallista, että pelaaja joutuu pitämään tarkkaa kirjaa kaikesta huomaamastaan. Ripper menee kuitenkin vielä askeleen pitemmälle: käytännössä on kirjoitettava ylös jokainen teksti ja triviaalilta pikkuseikalta tuntuva ääni ja kuva, sillä ongelmien ratkaisut ovat johdettavissa juuri niistä. Onneksi mukana on elektroninen muistikirja, johon voi kirjoitella.
Muistikirja on Jaken mukanaan raahaamassa tietokoneessa WACissa, jonka muita toimintoja ovat erilaisten esineiden tutkiminen ja viestintälaitteena toimiminen. Jos Jake on esimerkiksi hiipinyt salaa poliisin toimistoon, hän voi skannata kaikki paikalla olevat paperit WACiinsa ja lueskella ne myöhemmin toisaalla.
Fyysisessä maailmassa tapahtuvan seikkailun lisäksi hahmo liikkuu runsaasti myös kyberavaruudessa, ja kliseinen idea on jopa uskottava.
Avaruus on jaettu lokeroihin, joihin päästäkseen Jaken on pakko tietää oikea salasana. Päästyään sisään hän saattaa joutua taistelemaan erilaisia suojausohjelmia vastaan selvitäkseen haluamansa tiedon luo. Näin peliin on saatu muutama suoraviivainen räiskintäosuuskin, joista hauskin on hieman Doomia muistuttava toimintapätkä.
Oikeita näyttelijöitä
Kuudelle rompulle levitetty Ripper näyttää harvinaisen messevältä. Renderoitu taide itsessään on kaunista, mutta ensimmäistä kertaa peliin on palkattu kunnolliset näyttelijät. Etsivä Vincent Magnottaa esittää Kauriinmetsästäjistä, True Romancesta, Pulp Fictionista ja monista muista erinomaisista elokuvista tuttu Christopher Walken. Lisäksi mukana ovat muun muassa Tahnee "Raquelin tytär" Welch, David Patrick Kelly, Burgess Meredith, John Rhys-Davies ja The Crowsta ja The Unforgivenistä muistettava Anna Thomson.
Rahaa on siis poltettu jopa aivan pikkuroolien esittäjiin. Hyvien näyttelijöiden esittämää videota käytetään tyylikkäästi hyödyksi, eikä peli jääkään pelkäksi videon katseluksi. Erityisesti kyberavaruudessa näkyvä video on ehostettu tietokoneella todella hienosti.
Pelin äänimaailma jää taas vaihteeksi jälkeen kuvallisesta tarjonnasta. Suurimman osan peliä taustalla kaikuva musiikki on yksitoikkoista pimputusta, eikä tehosteitakaan turhaan viljellä. Alussa ja lopussa kaikuva Blue Öyster Cultin menevä kitarabiisi Don't Fear the Reaper sen sijaan saa aikaan hyviä viboja ainakin meikäläisessä.
Vaikka useaan kertaan kirosinkin pelin suunnittelijat repiessäni hiuksia päästäni jälleen uuden ongelman kanssa, jätti Ripper jälkeensä hyvän mielen. Sen pulmat ovat kiehtovia ja ulkonäköön on panostettu. Erinomaiset näyttelijät tahdittavat pelaamista hienosti ja tekemistä on riittämiin.
88
