Sierran The Rise and Rule of Ancient Empires muistuttaa enemmän kuin vähän MicroProsen Civilizationia. Suoraan sanottuna se on räikeä kopio alkuperäisestä, mutta uusien ja toimivien ideoidensa ansiosta se on myös ihan hyvä peli ja yllättävä haastaja vanhalle mestarille.
Muinaisen imperiumin nousukiito aloitetaan asettumalla pienen paimentolaisheimon johtoon. Aluksi kituliaita kyliä, myöhemmin kukoistavia kaupunkeja, rakentamalla sekä tieteen suomia keksintöjä hyväksikäyttämällä valloitetaan sitten koko maailma. Kapuloita rattaisiin on heittelemässä yhdestä kolmeen muuta heimoa, joita voi ohjastaa joko ihmispelaaja tai tietokone. Rise & Rule etenee vuoropohjaisesti kunkin osapuolen tehdessä siirtonsa omalla vuorollaan.
Modeemi- tai linjapeli tosin on myyntiversiossa mahdollinen vain Windows 95:n omistajille, joskin 1.01-päivitys lisää sen Windows 3.1:llekin. Muuten saa tyytyä jakamaan saman koneen, mikäli mielii pelata kaveria vastaan.
Eri kansalaisuuksilla on jokaisella oma ainutlaatuinen "maailman ihmeensä" (egyptiläisillä pyramidit, kelteillä Stonehenge ja niin edespäin) mutta ne poikkeavat toisistaan vain ulkonäön perusteella.
Deja-vu
Ensimmäisenä tehtävänä on perustaa kaupunki, minkä jälkeen rakennetaan uusia yksiköitä: jalkaväkeä puolustamaan omia alueita tai uudisraivaajia perustamaan yhä useampia kaupunkeja. Kaupunkeihin voi rakennuttaa monenlaisia lisärakennuksia, joista aina hyötyy jollakin tavalla. Työpaja esimerkiksi nopeuttaa tuotantoa ja temppeli pitää kansalaiset tyytäväisinä.
Kaikkia yksikkö- tai rakennustyyppejä ei heti alussa ole mahdollista valmistaa, vaan ne vaativat tutkimustyötä. Tutkimustyö on jaettu kuuteen eri luokkaan, muun muassa yleistietouteen ja lääketieteeseen. Tutkimus on täysin kaupunkikohtaista, joten yhdessä kaupungissa tehty tutkimustyö ei hyödytä millään lailla muita saman valtakunnan kaupunkeja.
Kaupunkien väestö hoitaa niin tutkimustyön, ruuankeruun kuin tuotannonkin. Asukkaiden määrääminen eri tehtäviin hoituu kaupunkiruudun alalaidasta löytyvällä palkkisysteemillä. Palkki on jaettu neljään osaan, jokaiselle työtehtävälle omansa. Haluamaansa osaa voi mielensä mukaan suurentaa tai pienentää, jolloin kyseiseen tehtävään määrättyjen asukkaiden määrä vastaavasti kasvaa tai laskee.
Yhteen tehtävään määrätyt asukkaat ovat kuitenkin poissa kahdesta muusta, joten kaikkia resursseja ei kannata suunnata vaikka tutkimustyöhön, tai asukkaat kuolevat nälkään eikä tuotantoa ole lainkaan.
Jatkuvan laajentumisen seurauksena törmätään ennemmin tai myöhemmin, pelialueen koosta ja vastustajien lukumäärästä riippuen, muihin kansoihin. Muitten kulttuurien kanssa voi käydä vaikka kauppaa, mutta lopulta edessä on kuitenkin sota, sillä maailmaa ei voi valloittaa ja peliä voittaa nuijimatta vastustajia maanrakoon.
Veni, Vidi...
Ajallisesti Rise & Rule sijoittuu Civilizationia paljon lyhyemmälle aikavälille. Peli alkaa jostain antiikin ajoista eikä varsinaisesti etene ajallisesti lainkaan, vaan ajan kuluminen ilmaistaan vain pelattuina vuoroina. Tämä näkyy kaikkein selvimmin erilaisten rakennusten ja yksikköjen vähyytenä.
Erilaisia rakennuksia on vain kahdeksan kappaletta, tosin kaikilla on kolme eri astetta. Ykköstason parakkien jälkeen voi rakentaa kakkostason parakit ja niin edelleen. Suurinta osaa rakennuksista ei kuitenkaan tunnu tarvitsevan, sillä ainakin tietokoneen taktiikkana näyttää olevan pelkästään massiivisten armeijoiden valmistaminen, eikä se tee kaupunkeihinsa lainkaan lisärakennuksia.
Sotilasyksiköitä on periaatteessa ainoastaan neljä erilaista: jalkaväki, ratsuväki, jousimiehet ja jonkinnäköinen laiva. Näistä on jokaisesta vähintään kevyt ja raskas versio, ja merkitystä on silläkin minkälaisessa kaupungissa yksikkö on rakennettu. Esimerkiksi vuoristokaupungissa rakennettu yksikkö saa taistelubonuksen taistellessaan vuoristoisessa maastossa.
Yksiköitä voi myös liittää yhteen massiivisiksi armeijoiksi. Tällaisten armeijoiden taistelubonukset ja maastossa selviytyminen määräytyvät sen mukaan minkälaiselta alueelta suurin osa yksiköstä on kotoisin.
Yksiköt vaativat ruokaa myös maastossa ollessaan. Juuri kaupungista lähteneillä yksiköillä on ruokaa mukanaan, mutta sen loppuessa ne joutuvat elämään sillä mitä maastosta löytävät. Aavikolta kotoisin olevat joukot luonnollisesti selviytyvät aavikolla paremmin kuin esimerkiksi rannikolta lähtöisin olevat aseveljensä. Liittyy varmaankin kalojen nakertamiseen.
Sodankäynti hoituu yksinkertaisesti liikuttamalla oma yksikkö samaan ruutun vihollisyksikön kanssa. Taistelun seurauksena toinen vastakkain olevista yksiköistä yleensä tuhoutuu, voitokkaan osapuolen kärsiessä enintään miestappioita. Toisinaan molemmat yksiköt saattavat tuhoutua tai jopa selvitä enemmän tai vähemmän vaurioitta. Kaupunkeja vallataan samaan tapaan, mutta päinvastoin kuin Civilizationissa, kaupungit pystyvät puolustautumaan vaikka niissä ei olisikaan sotilasyksiköitä. Tällöin taistelu käydään hyökkäävän yksikön ja kaupungin asukkaiden välillä, jotka yleensä pistävät pirusti hanttiin.
Leipää ja huveja
Sotilaiden lisäksi peli tarjoaa vielä uudisraivaajat, jotka rakentavat uusia kaupunkeja, sekä kaksi pelin tärkeintä ja kekseliäintä yksikköä, kauppiaat ja filosofit.
Kaikissa kaupungeissa on eräänlainen mittari, joka kertoo kuinka tyytyväisiä kaupungin asukkaat ovat senhetkiseen hallitsijaan. Mikäli mittarin lukema tippuu liikaa, saattavat asukkaat kapinoida ja kaupungista tulee itsenäinen.
Kun viholliskaupungin valtaa, ilmestyy sinne tyytyväisyysmittari paitsi itselle myös entiselle hallitsijalle. Vallatut kaupungit tuppaavatkin heti tilaisuuden tullen kapinoimaan ja siirtymään takaisin alkuperäisen hallitsijansa leiriin. Ainoa tapa ehkäistä tällaista käytöstä on lähettää vastustajan kaupunkeihin kauppiaita: he nimittäin nostavat kohteena olevan kaupungin asukkaiden tyytyväisyyttä heitä lähettänyttä hallitsijaa kohtaan. Joskus vihollisten kaupunkien valloitukseen ei edes tarvita sotajoukkoja vaan ne voivat loikata puolellesi vapaasta tahdostaan. "Tulkaa tänne, meiltä saatte leipää!"
Filosofeja voi käyttää hyväkseen monella tavalla. Ne voivat esimerkiksi levittää tutkimustyöstä saatua tietoa kaupunkien välillä, mikä kuulostaa loogiselta. Sotilasyksikköjen mukana olevat filosofit parantavat muun muassa yksikköjen taistelukykyä ja mahdollistavat teiden rakentamisen sekä maanmuokkauksen, mikä taas kuulostaa oudolta.
Vaan ei vici
Muinaisten imperiumien nousussa ja laskussa diplomatia on kaikkein heikoin lenkki. Suhteiden hoitaminen naapureihin hoituu vain kolmella erilaisella viestillä, jotka ovat joko sodanjulistus, rauhantarjous tai hällä väliä -asenne. Minkäänlaisten liittoutumien tai sopimusten tekeminen ei ole mahdollista.
Ja kun tietokoneen pelaaman johtajan tunteet on kerran saanut kuumenemaan ei lepyttäminen tunnu enää onnistuvan mitenkään. Paitsi kylmällä teräksellä.
Mikään Civilizationin tappaja ei The Rise and Rule of Ancient Empires siis todellakaan ole, mutta kyllä sitä jonkin aikaa ihan mielellään pelaa. Eipä tämän tyyppisistä peleistä ylitarjontaakaan ole. Niille joiden mielestä Civilization on liian laaja ja massiivinen, saattaa Rise & Rule olla juuri sopivasti kevyempi versio samasta aiheesta. Tai sitten ei.
75
