Nostalgia on nastaa ja sillä yritetään ratsastaa Robotronin uuden uutukaisessa vektorein somistetussa päivityksessä. Tunnelma on yhtä kaoottinen kuin silloin ennenkin, eikä turhaa vaihtelua ole pelirytmiä sekoittamassa. Luvassa on alusta loppuun hikistä ähinää ilman hetken rauhaa.
Robotron (2048) on yksi niistä mitättömän näköisistä ikivanhoista kolikkopelinresuista, joita muistellaan kaiholla. Robotron ansaitsi omat kolikkopelijatko-osansa, joista tunnetuin lienee Super Smash TV, TV-showmaailmaan sijoitettu hillitön vipellys. Robotronin kaltaiseen kulttimaineeseen eivät jatko-osat kuitenkaan kohonneet.
Vanhan klassikon uudistaminen ei ole helppoa. Usein käy nimittäin niin, että vanhat fanit pitävät uutta versiota pyhäinhäväistyksenä eivätkä neitseelliset peliintutustujat puolestaan näe päivityksessä mitään ihmeellistä. Robotron X on onnistunut tämän välttämään. Entinen tuttu kaoottinen tunnelma on tallella, mutta visuaalisesti peli näyttää kuitenkin tuoreelta pelitapahtumien mukana liikkuvan kameran ansiosta. Myös musiikinvalinta on onnistunut erinomaisesti: tanakka, nopea tekno sopii kokonaisuuteen hyvin.
Perusidea on nopeasti kerrottu ja kuvattu. Ruutu ruudulta pelaajan on eliminoitava pikkuruisella pyssyllä kimppuun syöksähtävä hirmuinen vihollisrypäs. Pelin edetessä vastus vaikeutuu ja ruutu täyttyy alati viheliäisemmistä quarkeista, tankeista, hulkeista, aivoista ja muista vanhoista tutuista. Jokaista vihollislajiketta tulee vastaan neljää erilaista versiota.
Pelintekijät ovat olleet armeliaita. Silloin tällöin ruudulle nimittäin ilmestyy lisätulivoimaa tuovia ikoneja, jotka tulevat tarpeeseen, sen verran paljon vihollisia pelaajan hahmon ympärillä hiippailee. Liiallisia uudistuksia pelkäävän ei kannata kuitenkaan säikähtää, kyseiset lisukkeet helpottavat etenemistä vain hetken kerrallaan.
Pelitilanteen voi tallentaa, mikä tuntuu aluksi erikoiselta ratkaisulta. Tällaisessa pelissä tallennusmahdollisuutta ei nimittäin välttämättä kaipaa. Toisaalta sadan kentän kahlaaminen samassa istunnossa olisi kieltämättä melkoisen turruttava kokemus.
Periaatteessa Robotron X:n tyyppinen toimintapeli kaipaa erittäin sujuvaa ruudunpäivitystä (60 kuvaa/s). Siihen ei ainakaan testikone yllä, ei lähellekään. Silti pelitapahtumia pystyy seuraamaan hyvin, vaikka kuvaruutu onkin ajoittain täynnä vihollismateriaa. Robotron X:n takia tuskin kannattaa tietokonettaan päivittää, mutta piirikaupassa pyrähdyksen jälkeen Robotron X -CD kannattaa sujauttaa romppuasemaan ainakin kertaalleen. Hyvä ruudunpäivitys tuo pelaamisen varmasti miellyttävämmäksi.
Vaikka Robotron X onkin onnistunut vanhan klassikon päivitys, siinä on omat puutteensa. Yllätyksiä on niukasti ja parinkymmenen kentän välein eteentulevat bonusvaiheet ovat todella vaisuja. Pelialueen ulkoreunaa pitkin juoksemalla pysyy lisäksi hengissä turhan hyvin.
Tärkein ongelma on kuitenkin hahmon kontrollointi. Alkuperäistä Robotroniahan on siunattu kahdella ilotikulla, joista toisella liikutetaan hahmoa ja toisella tähdätään ase. Robotron X ymmärtää kuitenkin vain ja ainoastaan yhden ohjaimen päälle.
Ohjevihkosen mukaan peli on tarkoitettu pelattavaksi Gravis Padin tyylisellä nelinappiohjaimella, jolloin risti-ohjaimella liikutetaan hahmoa ja neljällä napilla ammutaan napin määräämään suuntaan. Tämä on periaatteessa toimiva idea. Valitettavasti Gravis Padilla diagonaalisuuntaan ampuminen on vaikeaa, koska kahden napin samanaikainen pohjaanpainaminen on liki mahdotonta.
Näppäimistöohjelmoitavat näppäränappiset peukalo-ohjaimet ovat oiva ratkaisu ongelmaan (esimerkiksi Gamestar, TM Phaser), samoin tietysti näppäimistön syliin ottaminen. Silti puritaaneja varmasti kauhistuttaa kahden ilotikun ohjausmahdollisuuden puuttuminen.
Kokonaisuutena Robotron X on paljon parempi peli kuin ennakkohuhut antoivat olettaa. PC-ruudulla on harvoin nähty näin hillitöntä vauhtia ja vipellystä: jo pelkästään se tekee Robotron X:n tutustumisen arvoiseksi.
80
