Sarjakuvan susijengi

Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin kiitos innostuneitten ja ammattimaisesti asiaan suhtautuvien tekijöitten, vahvan fanituksen ja onnistuneen sponsoroinnin.

Suomessa on tällä hetkellä hyvät olosuhteet sarjakuvien tekemiselle. Apurahoja saa, kustantajat julkaisevat ja fanit fanittavat, joskus jopa ostamalla. Pieni kielialue rajoittaa tietysti myyntilukuja, mutta sisältöä ei rajoita mikään. Tässä kolme kovaa, hienoa ja erilaista kotimaista sarjakuvaa, jotka on pakko lukea.

Tampere

Joskus joku sarjakuva on niin koskettava, että se mykistää. Sellainen on Tiitu Takalon Minä, Mikko ja Annikki, joka kertoo Tampereen tytön taistelusta vanhan säilyttämiseksi ja tulee siinä ohessa kertoneeksi Tampereen ja koko Suomenkin historian.

Kirja ilmestyi jo alkuvuodesta, luin sen heti tuoreeltaan, mutta en saanut kirjoitettua siitä arvostelua. Se oli arvostelujeni yläpuolella, yksinkertaisesti kaikilla tasoilla helvetin hieno. Nyt huomaan palaavani kirjaan aina uudestaan ja uudestaan. Joskus ihailen vain taidokasta kuvitusta, joskus tarinan loistavaa rytmitystä, joskus koko kirjan takana oleva todellisuus pysäyttää. Oli miten oli, tässä on tämän vuoden vahvin sarjakuvakirja. Finlandia soi taustalla.

1986

Mittakaava pienenee, kun vastaan tulee Mika Lietzénin uutuusalbumi 1986. Historiaan tämäkin kirja vie, mutta vain yhteen vuoteen ja yhteen pieneen sattumukseen tuon ajan koulupoikien elämässä.

Mika on pelkistyksen mestari. Viiva on harkittua, samoin tarina. Mutta vaikka kirja on ohut, tarina ei sitä ole. Sarjassa on vahva eletyn elämän maku, sen jokainen viiva on totta, samoin sanat, teot, kaikki. Kuolema ja Call of Cthulhu -peli kiinnostavat vuoden 1986 poikia. Ja tietysti taustalla jyrää Iron Maiden.

F_sana

Joonas Rinta-Kannon Fok_it-sarja on nykyrunoutta parhaimmillaan. Sarjan sanainen arkku pieksee mennen tullen äidinkielen opettajienkin suosiman Akkarin sanalaarin. Sarjaa voi lukea pienin annoksin Hesarin sivuilta, mutta koska se tekee hetkessä riippuvaiseksi, on addikteille nyt tarjolla myös runsas yliannos. Elämä-niminen tuhti teos suorastaan pursuaa rumia naamakuvia, karmeita taustavärejä sekä runsassanaista tuskaa, ahdistusta ja arkimietelmiä. Rujo runokirja elämästä kaikkineen.

Ja kuinka kukaan voi olla pitämättä kirjasta, jonka ensimmäinen vitsi nostaa muistojen kätköistä 8-bittisen Nintendon ja tekee sille vielä kauniisti kunniaa? Voi niitä aikoja! Entä taustamusiikki? Miten olisi itähelsinkiläinen itkuvirsi.

 

Wallu

-          Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki, Suuri Kurpitsa 2014, 248 sivua, hinta noin 28 euroa

-          Mika Lietzén: 1986, Asema 2014, 32 sivua, hinta noin 8 euroa

-          Joonas Rinta-Kanto: Fok_It – Elämä, Like 2014, 160 sivua, hinta noin 24 euroa