Pyhän presidentin huono päivä
Jumala suojelee pyhimyksiään.
Kolmos-Saintsin päätön rymistely upposi kierolle huumorille persoon pääkoppaani todella tehokkaasti, joten jatko-osa on ollut odotuslistan kärkipäässä. Huokaisin helpotuksesta, kun Koch Media pelasti Saints Row’n isä Volitionin emofirma THQ:n konkurssipesästä.
Pyhää intoa hehkuen testailin Saints Row nelkkua sen minkä ennakko antoi. Viitisen vuotta kolmosen tapahtumien jälkeen Saintsien johtaja on kansan tuella istutettu suoraan Valkoisen talon Ovaalihuoneeseen, ja muut jengiläiset ovat hallituksen tärkeimmillä palleilla. Epäuskottavaa? Ei enää sen jälkeen, kun presidentin kiusalliset arkirutiinit katkeavat vihamielisen zin-rodun hyökätessä kesken lehdistötilaisuuden. Valkoisen talon väki sädetetään muukalaisten emoalukseen ja itse pressa nakataan Steelportin miehitettyyn virtuaaliversioon räpiköimään. Onneksi kolmosesta tuttu FBI-hakkeri Kinzie on pään sisällä auttamassa – omaan sosiaalisesti rajoittuneeseen tapaansa.
Pelimekaniikka on pääosin tuttua edellisestä osasta. Hyvä niin, miksi suotta korjaamaan toimivaa kaavaa. Virtuaalimaailmassa ei tarvitse noudattaa fysiikan lakeja, sillä saatavilla on supervoimia aina voimaiskuista superhyppyihin ja sen tason juoksunopeuteen, josta Usain Boltkin olisi kateellinen. Vahvasti Matrix-fiboja herättäneet voimakikkailut ovat helposti omaksuttavissa ja uppoavat selkäytimeen helposti. Uusille kikoille on käyttöä, sillä valloittajat eivät ole niin helppoa kauraa kaadettavaksi kuin kolmosen perusjengiläiset. Etenkin pomotaisteluihin joutuu jo keskittymään.
Muuten meno on tuttuun tapaan täysin kieli poskessa koheltamista, sekoilupotikkaa on jopa väännetty vielä muutama pykälä oikealle. Räävitön huumori aiheuttaa ihan oikeaa kallisarvoista, spontaania repeilyä. Pääjuonesta on paha sanoa vielä mitään, sillä tarjolla oli vain kolmisen pääjuonitehtävää ja kourallinen supervoimia demonnutta sivuhäröilyä. Ympäri Steelportia sai onneksi koheltaa rauhassa, pikaisten kokeilujen perusteella tutut väliaikakohellukset ovat saaneet kummasti uutta lihaa ympärilleen supervoimien myötä. Ulkoasultaan nelkku-Saints on pääosin päivitetty versio kolmosesta hieman tarkempine tekstuureineen ja parempine malleineen.
Ennakkovideoiden perusteella nelkulla on vielä monta ässää hihassa, etenkin mitä tulee aseistukseen ja superkykyihin. Suhtauduin alkuun hyvinkin skeptisesti alieneiden mukaantuloon, mutta previkkaa uskomalla huoleni taitaa olla aiheetonta. Etenkin muukalaisten johtaja Zinyak on kirjoitettu niin kusipääksi, että odotan innolla ulkoavaruuden paskiaisen kurmoottamista. Previkka osoitti Volitionilta aika hyvää pelisilmää, sillä pelin alku koukutti tehokkaasti. Kirjoitushetkellä julkaisuun on vielä kuukausi, joten vetäisenpä kolmosessa uusintakierroksen uutta odotellessa.
Marko Mäkinen
PC, PS3, Xbox 360
Ilmestyy 23. elokuuta
