Maailman sekopäisin etsiväkaksikko on päästetty vapaalle jalalle, ja se tietää ylivertaista verbaaliakrobatiaa, silmitöntä väkivaltaa ja sulaa hulluutta! Näistä aineksista on hyvät pelit tehty!
Sam & Max on Steve Purcellin luoma verbaalisesti lahjakas, hullun jäniksen ja hivenen ylipainoisen koiran muodostama etsiväparivaljakko, joka on seikkaillut alunperin sarjakuvissa, mutta sittemmin myös peleissä ja omassa animaatiosarjassaan.
Kun Telltale ilmoitti, että kovaotteiset eläimet palaavat kolmannen kerran neljän vuoden sisään selvittämään mitä oudoimpia rikoksia, odotukset olivat ristiriitaiset. Iloitsin siitä, että yksi viime vuosien parhaista (seikkailu)pelisarjoista saa jatkoa, mutta mielessäni kyti epäilys, pysyykö taso yhä laadukkaana. Vaan mitä vielä! Kolmas kausi on parasta Samia ja Maxia, mitä tähän mennessä on nähty. Aikaisempia Telltalen Sam & Max -sarjoja pelaamaton pääsee kolmanteen kauteen mukaan suhteellisen kivuttomasti, mutta ilman tietoa menneistä tapahtumista monet vitsit suhahtavat ohi kuin showpainijan lyönti. Pitkään mukana roikkuneet siis palkitaan.
Uudistuksia rankkurialueella
Kolmaskin kausi julkaistaan viitenä episodina, joita yhdistää iso pääjuoni. Jo aloitusepisodi The Penal Zone tempaisee mukaansa kuin kiskoilla seisomisen MM-kisat.
Tarinan alustaa kertoja, joka puhuu tarkoituksellisen ylidramaattisella äänellä ja johdattaa samalla uudet pelaajat sarjan pariin. Peli alkaa lähitulevaisuudesta, jossa sankarikaksikkomme on joutunut hullun (mahtipontinen basso päälle) Skun-ka’pe-avaruusgorillan vangiksi. Hätä on käsissä, mutta onneksi Maxilla on uusia, psyykkisiä kykyjä. Ensi kertaa sarjassa pääsee siis pelaamaan maailman aggressiivisinta jänistä!
Rakas pitkäkorvamme pystyy hyödyntämään Voimaleluja™, joiden perässä myös Skun-ka’pe on. Lelujen avulla Max saa muun muassa kyvyn siirtyä minkä tahansa puhelimen luokse, jonka numeron tuntee, taikalaseilla jänösemme pystyy näkemään tulevaisuuteen ja niin edelleen. Maxin uusia, psyykkisiä kykyjä hyödynnetään ongelmanratkaisussa runsaasti ja luovalla tavalla. Juuri ne ovat se mauste, joka saa koko sarjan tuntumaan tuoreelta.
Paholainen vesittää
Kontrollit on uudistettu konsolit mielessä, joten liikkuminen hoituu nyt näppäimistöllä, tavaravalikon penkominen ja esineiden aktivointi edelleen tutusti hiirellä. Peliä voi tietty pelata padilla myös PC:llä, jos niin haluaa. Vaikka sulavuus on kärsinyt, kontrollit toimivat ihan hyvin, eivätkä ne taatusti ole syy jättää peliä hyllylle.
Muuten peliä ei ole turmeltu. Huumori on ennallaan ja pääkaksikko suoltaa niin hurjaa verbaalista tykkitulta, että niillä yleisö pysyisi lämpimänä klubilla kuin klubilla. Kässäri myötäilee hienosti, sillä päättömiä – mutta jotenkin niin loogisia – käänteitä ja pulmia seuraa tasaisin väliajoin. Pulmien vaikeustaso on sopiva eikä pahoja jumituskohtia tule, joskin joissain pulmissa on toistoa edellisiltä kausilta. Kaikki tämä hyvä on kuorrutettu moneen kertaan kehumani Jared Emerson-Johnsonin musiikilla. Piru vie, tämä mies todella osaa asiansa! A-luokan ääninäyttely on tuttua jo aiemmilta kausilta.
On ilo huomata, että Telltale pitää erinomaista huolta lippulaivastaan. Aloitusepisodiin vierähti suunnilleen 2–4 tuntia, ja vaikka hurjimpaan kakkoskauden meininkiin ei aloitusjaksossa vielä päästä, Rangaistusalueelta on hyvä jatkaa kohti kakkososaa ja Sam-un-Makin hautaa.
Lippuja Paholaisen teatteriin saa edulliseen hintaan kaikista suurimmista nettipelikaupoista.
86
