Muinaista Egyptiä ympäröi mystinen kehä, eikä ihme. Tuhansia vuosia sitten eläinpäisiä jumalia palvovilla Niilinvarren asukeilla oli korkeakulttuuri, kun vielä muutama vuosisata sitten Suomessa pureskeltiin majavanhäntää ja asuttiin luolissa. Kaikenlaiset teoriat pyramideja pystyttävistä uhvomiehistä uppoavatkin huuhaaporukkaan vaivatta.
Sangen viihdyttävä elokuva nimeltä Stargate on mitä todennäköisimmin ollut innoittajana lyhennehirmu S.C.A.R.A.B:ille. Scarabissa Egyptin jumalolentojen mukaan muotoillut high-tech-taistelurobot kamppailevat tutusti nimetyillä areenoilla, kuten Luxor, Giza ja Memphis.
Juoni on hämärän rajamailta: Ra- ja Osiris-jumalien välillä on sota, jota käydään Muinaisten sieluista. Enempää ei asiaa valoteta, muttei ole tarviskaan. Toiminta on varsin suoraviivaista.
Nurkanvaltaajat
Kentällä temmeltävät robot on jaettu kahteen leiriin, joukkue per jumala. Selvittääkseen tehtävän on joko tapettava kaikki vihollisrobot kolmesti tai pidettävä yli 50 prosenttia alueesta yhtäjaksoisesti hallussaan viisi minuuttia.
Alueen haltuunotto onnistuu kylvämällä maastoon voimatorneja. Pienellä näppäimistönhivelyllä ilmassa pörräävä huoltoalus kiitää paikalle, ja laskee maahan energiapilarin. Häiritsevät vihollistornit voi ja kannattaa tuhota, varsinkin koska vastustaja toimii aivan yhtä hävitysvimmaisesti. Jos alueen omistusprosentti tippuu hetkeksikään alle viidenkymmenen, alkaa viiden minuutin odotus alusta.
Taktista ajattelykykyä vaaditaan sen verran, että omat tornit kannattaa pudottaa suojaisiin paikkoihin. Torneja on turha vartioida, tehokkaampaa on saalistaa vihulaisen tötteröitä ja korvata ne omilla.
Vauhdikkaampi tie voittoon, eli vihollisrobojen tappaminen, ei ole ihan helppoa. Robot osaavat ampua joka suuntaan, mutta liikkuessaan vain suoraan eteenpäin. Ampuva robo on siis useimmiten istuva ankka, mikä on epäreilua, koska tietokone ampuu liian tarkasti. Tulitaisteluun kannattaakin antautua vain tehostetuin asein.
Robot ovat paitsi hitaita ja rumia, myös liikuntarajoitteisia, eivätkä osaa hyppäämättä ylittää kolmen sentin korokkeita. Tyypillisessä tappelussa kaksi konetta seisoo jonkin matkan päässä toisistaan ja ampuu, kunnes toiselta tipahtavat suojat.
Robojen kontrollit ovat hankalat, sillä vaikka hiirellä saakin suunnattua aseet tarkasti, ohjaamiseen on käytännössä pakko käyttää joikkaa ja näppäimistöä. Tikulla on vaikea tähdätä toiminnan melskeessä, sillä heti, jos robolla liikahtaa sarja-ammuntojen välillä pätkääkään, tähtäin hypähtää ruudulla, ja aina väärään suuntaan. Tuloksena on turhaa aseiden heiluttelua, mistä seuraa yleensä hengenlähtö.
Kolmen kopla
Robottivaihtoehtoja on kolme, erot ovat lähinnä aseistuksessa ja liikkumisnopeudessa. Pelaaja ei ole aina yksin, sillä joukkue koostuu tehtävästä riippuen yhdestä viiteen robosta. Robojen välillä voi hyppiä milloin tahansa, ja tietokone hoitelee parhaansa mukaan niiden metallimiesten toimintaa, jotka eivät ole ihmiskontrollissa. Suojat ovat vakiovaruste, mutta niistä ei ole kauan iloa, sillä ne hajoavat paloittain osumista. Suojia kannattaakin näyttävästi pyörittää robon ympärillä siten, että suojaan syntyneet reiät jäävät taka-alalle. Vaikka roboilla onkin eri osumakohtia ja periaatteessa peltiheikit tuhoutuvat hissukseen, yleensä oma robo on joko täysin ehjä tai täysin kuollut.
Vakioaseistus on vaisua, mutta huoltoalus osaa tuoda pyydettäessä kaikenlaisia lisävarusteita. On tutkaa, lentobensaa ja röntgenkatsetta, mutta ennen kaikkea tehokkaampia aseita. Jotkin aseet odottavat maastossa, kunnes vihollinen astuu liian lähelle, ja aktivoituessaan joko ampuvat kohti tai räjähtävät. Kätevää _ strategiset paikat voi miinoittaa.
Hengetön tuote
Scarab kaipaisi taustaäänikseen joko synkänoloista transsihuminaa tai jumputtavarytmistä voimapoppia, mutta tarjolla on käsittämätöntä, korvakäytäviä raiskaavaa vingutusta, joka todennäköisesti yrittää olla egyptiläisvaikutteista. Siis suosiolla valikosta musat pois.
Näyttävyydelläkään ei koreilla. Ympäristö ja hahmot ovat olevinaan huipputeknisiä, mutta faaraotyyliin muotoiltuja. Animaatioissa näin onkin. Itse pelissä robottitrio ja muukin grafiikka näyttää bittikarttapinnoitteista huolimatta hyvin epäaidolta. Enemmän ja vähemmän samannäköisiä kaupunkeja on seitsemän, mikä on enemmän kuin tarpeeksi. Koluttuaan pari aluetta on nähnyt kaiken.
Peli toimii joko ikkunassa tai koko ruudun DirectX-moodissa. Nopeudessa ei ole eroa tilojen välillä. Modeemi- tai nollakaapelipeli kahdelle pelaajalle ja verkkopeli enintään kuudelle pelaajalle löytyvät päivän listasta, joko samalla puolella tai toisiaan vastaan.
Ken on kiinnostunut oudosta energiankeruusta palikkaympäristössä, etsiköön käsiinsä viime vuosikymmenellä kyhätyn Sentinelin, ja jos toiminta kiinnostaa, parempia vaihtoehtoja onkin jo tuhat. Scarab on täysin vesitetty ja turha tuote.
55
