Seven Kingdoms tuntui betan perusteella varsin kivalta, mutta viime numerossa Pekka Ihanne oli eri mieltä. Vaan niin olen minäkin: Seven Kingdoms on ihan kiva ja jopa erilainen kevytstrategiapeli.
Seven Kingdoms on reaaliaikainen strategiapeli, mutta yllättäen ei Warcraft 2/Command & Conquer -klooni, vaan kurkottaa pois toimintanaksuttelusta kohti ihkaoikeaa strategiapeliä. Enintään seitsemän eri kansakuntaa (japanilaiset, kreikkalaiset, viikingit ja niin edelleen) taistelevat vallasta. Aseellisten yhteenottojen lisäksi käydään kauppaa, tutkitaan uutta tekniikkaa ja harrastetaan diplomatiaa. Pääpaino onkin laajentumisessa ja tasapainoisessa taloudessa, ei pelkässä jättiarmeijoiden kamppailussa. Pelaaja voi itse määritellä voitoksi muunkin kuin muiden niittämisen, esimerkiksi tietyn kokoisen valtakunnan.
Kevyt linja
Strategiapelinä Seven Kingdoms on luokkaa light, sillä sekä diplomatia, tutkimustyö että kaupankäynti ovat hyvin yksinkertaistettuja. Uuden tekniikan kehittely rajoittuu parempiin sotakoneisiin ja laivoihin. Diplomatia on simppeliä "Ei tapella, ollaan kamuja, mennään naimisiin" -tyylistä. Se kaipaisi myös vähän virittelyä: välillä tietokone julistaa sodan ja vinkuu rauhaa viisi sekuntia myöhemmin.
Seven Kingdomsin kaksi ydintä ovat raha ja uskollisuus. Kaikki vaatii rahaa, jota saa verotuksella ja kaupalla. Kauppa tarkoittaa raaka-aineiden jalostamista tuotteiksi ja myymistä toreilla.
Jokaisella alamaisella on uskollisuusluku, ja jos se laskee liian alas, alamaiset alkavat kapinoida tai vaihtavat jopa puolta. Jos raha loppuu, alamaisten uskollisuus lähtee huimaan liukumäkeen. Uskollisuus määrää, miten valtakuntaa uskaltaa verottaa, montako asukasta värvätä ja kauanko sotilaat jaksavat notkua pois kotoa. Jotta kylä pysyy uskollisena, sen vieressä olisi syytä olla linnake, jota johtaa hyvä kenraali, joka on samaa kansaa kuin kyläläisetkin. Luhistuvaa uskollisuutta voi korjata hetkeksi jakamalla rahaa.
Kerää koko armeija
Warcraft 2 -kloonista Seven Kingdoms eroaa jo siinä, ettei resursseja kerätä tuotantoa varten. Luonnosta löytyy kyllä mineraaleja, joiden päälle voi pykätä kaivoksen. Louhittu mineraali jalostetaan tehtaassa kauppatavaraksi, joka vaikuttaa vain rahantuloon ja asukkaiden uskollisuuteen.
Vaan miten se pakollinen armeija sitten kerätään? Rekrytoimalla ja harjoittamalla omien kylien asukkaita. Varjopuolena kylän uskollisuus tippuu, ja sen väkilukukin kasvaa verkkaisesti. Sitäpaitsi tuoreet sotilaat ovat kyvyiltään Vekarajärven jääkäreiden tasoa. Harjoittamalla sotilaita kyvykkään kenraalin johdolla (ja taistelemalla, tietty) näiden taito ja hitpointsit kasvavat. Sama koskee työläisiäkin: tekemällä taito kasvaa. Sotatehdas rakentaa katapultteja ja kanuunoita ilman sen kummempaa keppien keräämistä, ja satama pykää laivoja, samoin ilman käpyjen keräilyä.
Toinen tapa on rakentaa majatalo, ja palkata sinne ilmestyviä hyvin tai vähemmän hyvin koulutettuja ammattilaisia. Sotilaiden lisäksi tietysti kaivosmiehiä, vakoojia, rakentajia, tehdastyöläisiä ja muita.
Kyliä harvemmin vallataan puhtaalla taistelulla: se tiputtaa hallitsijan mainetta, eikä kylästäkään jää paljoa jäljelle. Pääsääntöisesti rakennetaan kylän ulkopuolelle linnake, pannaan sen johtoon samaa kansaa edustava kenraali ja pikku hiljaa kylän vastustus vähenee. Kun se on nolla, liukuu kylä omalle puolelle. Prosessia voi nopeuttaa rahalla, tai loppuvaiheessa aseiden voimalla.
Taistelemaankin joutuu, mutta taistelut ovat Seven Kingdomsin ehdottomasti heikoin lenkki. Strategian osuus on liki nolla, sillä joukot valuvat paikalle sekavina laumoina ja kerääntyvät nippuun toisiaan mätkimään.
Kylmän sodan aseena ovat vakoojat, jotka ovatkin oiva innovaatio. Vastustajan värin omaksunutta vakoojaa voi vastapuoli ohjata kuin omaa miestään, kunnes pelaaja aktivoi sen ja vaikka salamurhaa viholliskenraalin ja kaappaa linnakkeen. Tai antaa sen vain kylvää epäsopua ja sabotoida.
Voimaistuin
Jokaisella kansalla on oma Ylin Olentonsa, jonka saa manattua ihmisten ilmoille rakentamalla Seat of Powerin ja täyttämällä sen uskollisilla rukoilijoilla. Viikingit saavat apua Thorilta, normannit lohikäärmeeltä ja sillai. Mitään peliä epätasapainottavia tuomiopäivän koneita eivät Ylimmät Olennot ole.
Asiassa on yksi mutka: Seat of Powerin rakentamiseen vaaditaan taikakäärö, ja sellaisia löytyy vain fryhtanien pesistä. Fryhtanit ovat hirviöitä, joiden nitistämiseen vaaditaan ihan kohtuullinen armeija.
Graafisesti ja efekteiltään Seven Kingdoms on ihan riittävä, ja keskiajahtava musiikki ei haittaa. Käyttöliittymä on selkeä, ja erinomaiset tutoriaalit opettavat pelaamaan vaikka ilman ohjekirjaa.
Vaikka Seven Kingdomsin osat ovat osittain liian yksinkertaisia, eivätkä loksahda toisiinsa kiinni kovinkaan saumattomasti, se on silti oudon kiehtova, kiva peli. Kaikki kuitenkin toimii, tavalla tai toisella, ja turpiinkin tulee säännöllisesti. Olisi kiva, jos Ages of Empiren ja Seven Kingdomsin tekijät löisivät hynttyyt yhteen: lopputulos voisi olla kova.
Seven Kingdoms on hyvinkin tutustumisen arvoinen, jos kaipaa jotain muutakin kuin jälleen uutta "näkemystä" Warcraft 2:sta.
80
