Jos shakki keksittäisiin nyt, moni haluaisi, että se olisi tosiaikainen ja 3D-grafiikalla. Jos Jagged Alliance 2:n vuoropohjaisuus ei miellyttänyt, palkkispeli Shadow Company tarjoaa sekä tosiaikaa että 3D-grafiikkaa.
Palkkisfirma Graniten työntekijät heittävät keikkaa Angolassa, mutta keikka meneekin ihan päin mäntyä. Tappiot ovat suuremmat kuin valtiojohtoisessa yrityksessä, ja henkiinjääneet hylätään keikan päätteeksi Angolaan kuolemaan. Mutta he taistelevat tiensä takaisin sivilisaation pariin, ja saavat hommiakin. Salaperäinen Leo Heller ottaa yhteyttä ja tarjoaa tilaisuuden pelastaa maailma.
Kuten tapana on, pelaaja voi palkata eri ominaisuuksiltaan vaihtelevia palkkasotureita. Sitten ostetaan aseita ja panoksia ja singahdetaan tehtävään.
Tehtävät sijoittuvat kuudelle kartalle, jotka ovat kohtuukokoisia. Per tehtävä on useita alitavoitteita. Neukkutukikohdassa esimerkiksi ensimmäisellä vierailulla vapautetaan vanki, kuvataan ydinsiilo ja räjäytetään ydinsukellusvene Zhirinovski. Tehtävät eivät ole kovinkaan vaikeita, ja suurin vastus on yleensä tosiaika ja 3D-grafiikka.
Ollaan me aika viksuja
Strategia- ja taktiikkapeleissä tosiaika yleensä tarkoittaa, sattuneesta syystä, samaa kuin lobotomia. Niinpä Shadow Company on Jagged 2:sta selkeästi rajoittuneempi simp-peli, mutta toisaalta ylittää tosiaikanormit.
Suht kyvykkäät palkkikset osaavat juosta, kävellä kyyryssä, ryömiä, tarpeen vaatiessa kiivetä ja reitinhakukin on ihan OK tasoa, jollei yritä liikoja. Overwatch-tilassa ne ampuvat automaattisesti lähelle tulevia vihollisia, ja näyttäisivät ainakin silloin tällöin osaavan puolustautua itsenäisesti. Viholliset käyttävät aitoa Rainbow Six -tekoälyä, eli vieressä kuolevat ja kuolleet aiheuttavat hetkeksi kohonnutta varuillaanoloa, mutta pian tunnelma vapautuu ja kierros jatkuu.
Taistelussa pahin ongelma on 3D-grafiikka, sillä kun kamera on suunnattu etelään, vihulainen pääsee rauhassa iskemään selkään pohjoisesta. Palkkisten operatiivinen tekoäly kaipaisi virittelyä. Niillä pitäisi olla varovasti-tila, jossa ne hakeutuisivat suojaan eivätkä jäisi keskelle toria. Kumma kyllä, rakennusten sisäpuolet ovat kiellettyä aluetta jonne kukaan ei pääse.
Aseita on riittävästi, pistooleista konepistooleihin, rynnäkkökivääreihin, haulikoihin ja kiikarikivääreihin. Paukkuleluissa on C-4-räjähdettä, käsikranaatteja ja M-79-kranaattikivääri. Päälle on erilaista suojausta, ja lisätarvikkeista löytyvät niin yölasit kuin verkkoleikkurit.
Taistelussa palkkikset räiskivät ilman huolta huomisesta. Jos panokset loppuvat, niin kuin ne herkästi tekevät, nämä samurait vaihtavat veitseen ja pyrkivät lähitaisteluun, mikä ei ole se paras strategia. Muuten veitsenkäyttö sujuu paremmin kuin Jaggedissa, koska palkkikset osaavat tappaa liikkuvankin vartijan ja ruumiin pystyy kuljettamaan piiloon. Kuolleiden varusteet pystyy tietysti ottamaan omaan käyttöön.
Palkkiksille on ylivoimaista esimerkiksi heittää kranaatti katolle tai yleensä ampua katolla tai muurin päällä olevaa miestä. Yksi syy on varmaan aseiden kantomatka. Minä heitän kiveä kauemmaksi kuin mihin Shadowin AK-47 jaksaa ampua. Taistelukentän ehdoton kuningas on kertalaukauksella tappava, kauas kantava kiikarikivääri. Jos panoksia saisi raahattua saman määrän kuin muilla aseilla, niitä muita ei edes tarvittaisi.
Kukkulan kuninkaat
Jos tosiaikaisuus on onnistunut normeja paremmin, eikä kaada peliä, entäpä sudenkuoppa numero kaksi eli 3D-grafiikka? Palkkikset ovat jotenkin kolhon näköisiä, mutta harvoin niitä läheltä tulee katsottua. Maasto on hyvää. Se kumpuilee, siinä on koloja ja kukkuloita sekä ihan riittävästi puitakin. Sen sijaan kameran kontrollointi ei mene minulle selkäytimeen. Vaikka se muistuttaakin Mythiä, se tuntuu toimivan "väärin", siksi koska se ei pyöri ruudun keskiakselin vaan paljon kauempana olevan akselin ympäri. Hyvä käyttöliittymä on sellainen, että sitä ei edes huomaa, mutta Shadowissa tulee mieleen lapsi, joka häiriköi niin että se huomataan.
Shadow Company palautti taas mieleen PC:n ihanuuden pelikoneena. Kotikoneessani kartan siirto ja välillä päivityskin nyki ja paukkui vallan käsittämättömästi. Päätellen siitä kuinka kone tukehtui pelkästään peliä lopetellessa, Shadow Company tekee ja käyttää älyttömän kokoisia swappitiedostoja. Toinen hauska ilmiö oli 3D-kiihdytys, joka itsekseen paukkui päälle ja pois. DirectX 7.0 onneksi auttoi ja enimmäkseen kiihdytys pysyi päällä, mutta Creativen Riva TNT ei tosin sittenkään suostunut näyttämään alkumenua. Vaan kuinka ollakaan. Lähes identtisessä työkoneessa, identtisellä 3D-kortilla ja samoilla ajureilla, peli toimi kuin rasvattuna. Menut näkyivät, kiihdytys pysyy ja mikään ei nyi.
Shadow Companyn pahin ongelma on Jagged Alliance 2, josta, halusi tai ei, on tullut palkkispelien roolimalli. Jagged 2 on niin täynnä vänkiä yksityiskohtia ja muita koukkuja, että Shadowin eväät eivät riitä vertailuun. Jo sellainen juttu kuin palkkisten personointi on Shadowissa epäonnistunut. Kommentointi jää käskyjen kuittaamiseen ja satunnaiseen elvistelyyn, ja kommentit ovat joko tylsiä tai ärsyttäviä.
Joissain asioissa Shadow pääsee Jaggedin niskan päälle. Peli ansaitsee raikuvat aplodit siitä, että sen kulkuneuvoihin voi hypätä sisälle päristelemään. Jeepit, veneet ja vastaavat ovat tietysti ihan kivoja, mutta oikeaa iloa syntyy esmes vankileirin littanoinnista tankilla, ja vihollisen ammuskelu BMP-2:n 25 mm konetykillä on hajottava kokemus. Ja onhan pelissä moninpeli, mutta en löytänyt Ubisoftin palvelimelta kertaakaan peliseuraa. Sääli, koska pelissä voi olla potentiaalia.
Mielenkiintoinen idea, joka ei kuitenkaan täysin toimi, on kiikarin ja kiikarikiväärin käyttäminen 3D-tilassa. Kiikarikiväärin tähtäimessä on se paha vika, että se liikkuu kuin siirapissa ja loikkien kiintolevyn päristessä. On paljon helpompaa hakea maali pelinäytössä.
Ehkäpä vertailu Jaggediin on väärin, sillä pohjimmiltaan Shadow Company on ihan OK tosiaikainen palkkispeli. Tosiaikaisuuden ja 3D-grafiikan ystävien kannattaa kokeilla hyvän kuvan antavaa demoa, ihan varmuuden vuoksi.
Lisäksi se on kristallipallo niille Jagged-faneille, jotka värähtävät kauhusta kuullessaan nuo kaksi sanaa, tosiajan ja 3D-grafiikan. Jaggedin isä Ian Currie on luvannut kummatkin seuraavaan Jagged Allianceen.
80
