Mitä tekisit, jos saisit toisen mahdollisuuden? Konamin takatukkasankari Eike pääsee estämään oman kuolemansa.
Shadow of Memories on alunperin Konamin Japanin-osaston luomus, ja se näkyy monessa suhteessa positiivisesti. Samalla tavalla ajatuksia herättävää ja elokuvamaista peliä ei Xboxilla ole toista, ja Shadow erottuu Xbox-tarjonnan joukosta kuin musta lammas valkoisista sisaruksistaan.
Seikkailu alkaa ytimekkäästi. Kotimatkalla oleva Eike joutuu tuntemattoman hyökkääjän uhriksi ja kuolee kadulla haavoihinsa. Hohtavan tunnelin sijasta Eike näkee edessään oudon limbotilan, jossa nimettömänä pysyvä ääni kertoo antavansa sankarille toisen mahdollisuuden. Eiken täytyy estää oma kuolemansa palaamalla ajassa taaksepäin hetkeen ennen hyökkäystä.
Tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ja niin se onkin. Kohtalon ja ajan kanssa pelleily ei ole yksinkertaista puuhaa. Eike onnistuu estämään kuolemansa, mutta kohtalo etsii uusia keinoja sankarin pään menoksi. Niinpä Eiken täytyy selvittää vainoajansa henkilöllisyys säilyäkseen hengissä. Siihen tarvitaan lisää aikahyppelyjä, mikä puolestaan sotkee aikajatkumoa entisestään. Elämä ja kuolema eivät ole helppoja asioita.
Hitaasti hyvä tulee
Shadow of Memoriesin vahvuus on harvinaisen monitahoinen ja ovela käsikirjoitus. Juonen voimaa ei kuitenkaan näe heti alussa, vaikka sankarin kuolema tempaakin pelaajan mukavasti sisään. Alun jälkeen seikkailu etenee hitaan harkitsevasti, ja vauhti saattaa tuntua hieman liiankin verkkaiselta. Yhteensä kymmeneen kappaleeseen jaettu peli lämpenee onneksi edetessään ja pelaaja huomaa pian uppoutuneensa täysin Eiken tarinaan.
Aikahyppelyideaa on hyödynnetty ovelasti ja mukana on kiehtovia paradoksimaisia piirteitä. Peli ei myöskään selitä juonestaan liikoja, vaan antaa pelaajan huomata asiat itse. Tämä on erittäin palkitsevaa, ja tarkkaavainen pelaaja voi kehittää seikkailun edetessä omia teorioitaan hyökkääjästä ja juonen suurista kuvioista.
Tarinassa on yhteensä viisi erilaista loppua. Mukaan on pienien vihjeiden lisäksi ripoteltu asioita, jotka tajuaa vasta toisella tai kolmannella läpipeluukerralla. Näin peli tuntuu kuin hyvältä elokuvalta, jossa asioiden yhteydet tajuaa vasta useammilla katsomiskerroilla. Miksi ihmeessä sankari pitelee kättään juuri nyt? Miksi hän sanoi juuri noin?
Tunnelissa kohti maalia
Vahvalla tarinavetoisuudella on myös hintansa. Seikkailu etenee yleensä suoraviivaisesti telaketjuilla ja pelaaja tietää aina, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Aikakoneessakin oikea kohdeaika on useimmiten valmiiksi valittuna, joten sankarin ei tarvitse harhautua väärään vuoteen kohtaloaan etsimään.
Ongelmat rakentuvat pitkälti ajan ympärille. Jos nykypäivänä joku hyökkää Eiken niskaan puiston suuren tammipuun takaa, miten asia ratkaistaan? Mennään menneisyyteen ja pyydetään puutarhuria istuttamaan puun sijasta torille kukkasia. Yksinkertaista, mutta silti omalla tavallaan kiehtovan loogista.
Pelin edetessä suoraviivainen ote heltiää hieman, eikä sankarin ole enää pakko seurata ennalta määrättyä juonta pilkulleen. Tarjolla on yhteensä neljä eri aikajaksoa, joiden välillä ja sisällä hypitään edes takaisin. Eri loppuja varten täytyy tehdä eri asiat aina hieman eri tavoilla ja kaikkia pikkuhienouksia ei tarvitse välttämättä suorittaa. Pelin voi siis läpäistä hyvin helposti ja suoraviivaisesti, mutta halutessaan mukaan voi kaivaa piilotettuja juonenpätkiä.
Helppoutensa takia Shadow of Memories on erittäin lyhyt peli. Ensimmäisellä pelikerralla juonen läpäisemiseen meni vajaat kuusi tuntia, ja seuraavilla pelikerroilla tarinaan upposi noin kolme tuntia per läpäisy. Lyhyys ei kuitenkaan varsinaisesti haittaa, sillä peli tuntuu enemmän hyvältä elokuvalta.
Ei hyvää ilman huonoa
Shadow of Memories kehitettiin alunperin ensimmäiselle PlayStationille ja muunnettiin vasta viime hetkellä PS2-versioksi. Vanhat sukujuuret näkyvät myös Xbox-versiossa, jonka grafiikka on kuin muisto 3D-aikojen alkuhämäristä. Hahmot ja ympäristö ovat kolmiulotteisia, mutta tekstuurit ovat rumia ja valaistustehosteita ei käytetä oikeastaan lainkaan.
Taiteessa on silti hyviäkin ideoita. Eri ajanjaksot on sävytetty eri väreillä, 1500-luku on esimerkiksi kokonaan seepian värinen. Ainoastaan nykypäivä ja sankari esitetään aina täysissä väreissä.
Myös äänipuoli on heikoissa kantimissa. Musiikki on yleensä rasittavan ylipaisutettua meteliä ja englantia vääntävät ääninäyttelijät ovat käsittämättömän huonoja.
Ohjaus onneksi toimii kiitettävän hyvin, joten pelaaminen on mukavan vaivatonta. B-luokan toteutuksestaan huolimatta Shadow of Memories on mielenkiintoinen seikkailuvälipala.
80
