Shattered Horizonin avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi. Se on sääli.
Testiohjelmia tekevän espoolaisen Futuremarkin peliosaston Shattered Horizon -esikoispeli arvosteltiin tuoreeltaan Pelit 12/09 -numerossa 74 pisteen arvoiseksi. Hurme toivoi silloin nettiräiskintään lisää aseita, pelimuotoja ja karttoja, jotka kaikki saatiin päivityksissä. Uuden arvostelun aika siis.
40 vuoden päässä tulevaisuudessa kaivosyhtiöt tunkeutuvat niin syvälle Kuun ytimeen, että koko taivaankappale hajoaa leviten asteroidivyöksi Maan ympärille. Kaivosmiehet jäävät jumiin avaruuteen, sillä irtokivien sekaan ei uskalleta lähettää pelastusaluksia. Kiertoradalle jääneet avaruusmiehet alkavat kilvan tyhjentää avaruusasemia ja kaivosasemia kaikesta hyödyllisestä. Alkaa kiihkeä nettisota avaruuden painottomuudessa.
Kuu kiurusta kesään
Teemaltaan Shattered Horizon on oiva. Perustalebanistanin sijasta taistelu käydään avaruuden kivierämaassa, jonka painottomuudessa rakettirepulla pääsee mihin suuntaan tahansa. Idea yhdistää hienosti räiskinnän vapaaseen liikkumiseen.
Painottomuus vaikuttaa kaikkeen. Jopa ampuminen on epätarkkaa, sillä laukaus liikuttaa luodin lisäksi ampujaa. Hajonta on niin hirveä, ettei Shattered Horizonin todellisuudessa käytettäisi pisoaareja lainkaan. Aloittelijasta tuntuu, että tupakkakin tappaa nopeammin kuin pelin aseet.
Hienous piilee siinä, että Shattered Horizon korostaa taitoa ja osaamista. Kun kerrankin luulee yllättäneensä vastustajan, hätäinen sarja roiskuu pitkin äärettömyyttä ja naapuri kiihdyttää asteroidin taakse, ilmestyy uudesta suunnasta ja pudottaa minut parilla tarkalla laukauksella. Liikkuminen pitää osata yhdistää tilanteeseen ja ampumatarkkuuteen.
Alkuperäisessä Shattiksessa avaruusmiehillä oli aseina pelkät rynnäkkökiväärit, joiden rautatähtäimillä pystyi hieman sniputtelemaan. Päivityksessä kiertoradalle lähetettiin kontillinen aseita. Konepistoolit, kk:t ja haulikot ovat vain alkuperäisen rynnäkkökiväärin variantteja, mutta tarkkuuskiväärimäinen raidepyssy muutti todellisuuden luonteen.
Rynkyn rautatähtäimellä liikkuvien pudottelu oli alusta asti ylivoimaisesti paras taktiikka, mutta raidetykki teki siitä jo liian tehokasta. Zoomi on vahvempi ja ase rk:ta huimasti tehokkaampi, joten ensimmäinen osuma on aina tappava. Alkoi pelaajakannan hiljainen hiipuminen, koska porukka jäi vain kivensä taakse kurkkimaan.
Kranaateilla pystyy vähän haittaamaan kämppimistä, sillä suojakiveen osuessaan kranaatit aiheuttavat aluevahinkoa. EMP-kranaatti sotkee elektroniikan, jääpanos hyydyttää rynnäkön ajaksi paikalleen ja perinteinen räjähdyspanos ei tyhjiössä tapa, vaan työntää pois piilopaikasta. Varsinkin sisätiloissa kranaatit ovat korvaamaton apu.
Keväinen Last Stand -ilmaispaketti koetti paikata pelaajakatoa lisäämällä peliin botit ja co-op-pelimuodon, jossa ammuskellaan päälle hyökkääviä tekoälyukkoja. Botit toimivat ihan hienosti, mutta eivät vastaa alkuaikojen tilanteisiin reagoivia ihmisvastustajia täpötäysillä kartoilla.
Shattered Horizonin ongelmana ei ole peli, vaan pelaajien puute. Koska yksinpeliä ei ole, se tuhoaa muuten mainion räiskinnän kokonaan. Pelaajakanta nousee aina hetkeksi kuolleista, kun on ilmainen Steam-viikonloppu. Arki-iltoina linjoilla on vain muutama astronautti, jotka häipyvät heti, jos heidän universumiinsa tunkee. Botit ovat vain botteja, eikä niiden kanssa ikuisuuksiin jaksa leikkiä.
Shattered Horizon alkoi pienimuotoisena pelinä ja on sitä edelleen päivitysten jälkeenkin. Teeman takia kartat ovat liki toistensa kopioita, irtonaisia kivimuodostelmia, joissa on aina yksi suurempi avaruusaseman raato sisätiloineen. Pelimuodotkin ovat liian tuttua peruskamaa.
Koska hyviä pelejä on moninkertaisesti enemmän kuin vapaa-aikaa, porukka haihtui pelaamaan jotain Shattered Horizonia helpompaa. Call of Duty -aikakaudella ihmisillä ei riitä intoa hinkata samanlaisena pysyvää peliä, koska koko ajan pitäisi saada kivaa arvoa, kamaa ja ominaisuutta.
Shattered Horizon on mainio nettiräiskintä uniikilla teemalla. Sääli, että avaruudessa ei ole elämää.
80
