Manuaalirajoitteisempikin pelimies haluaisi joskus päästä tankilla surraamaan, ja Coren Shellshock näyttääkin ensimetreillä olevan panssarin pörinää toimintapelaajan makuun. Jatkometreillä tankista tippuvatkin ketjut.
Shellshockin pääosissa on maailman kriisikohteita koluava palkkatankkidivisioona. Onnistuneista tehtävistä kertyy kukkaron pohjalle palkkiorahaa ja kaupan hyllyltä löytyy, kuinkas ollakaan, tankkiin aseita sekä liikkuvuutta ja iskunkestävyyttä parantavia lisukkeita.
Shellshockin taustakuvio on ainakin erilainen: Coren markkinamiehet ovat hurmahengessään keksineet pelille oivan kohderyhmänkin: värilliset (neekerit). Tulevaisuuden palkkasoturiryhmä Da Wardenzin kaikki hahmot ovat tummahipiäisiä ja puhuvat kipakkaa katukieltä, ja pelissä hiphopataan ja räpätään niin että munaskuissa kolisee. Kokonaisuuden kuorruttavat holtittoman huonosti "näytellyt" mukamasälylliset puheosuudet. Onneksi esc-näppäin on keksitty.
Shellshockin julkisivu on tyylikäs ja näyttävät videot pyörivät yskimättä hitaallakin CD-asemalla. Tukikohta on Wing Commandermaisesti rakennettu ja koostuu useasta huoneesta ja hallista. Sitten onkin aika ajaa Da M1 Abramz ulos tallista.
Taistelun ensihetket lupaavat paljon. Tankki pysyy hyvin hyppysissä, grafiikka on sujuvaa, räjähdykset ovat melleviä ja melkein kaiken eteen tupsahtavan voi tulittaa päreiksi. Sitten alkavat saumat näkyä.
Shellshock kärsii täsmälleen samasta ongelmasta kuin Coren edellinen peli Thunderstrike: sekä viholliset että rakennukset piirtyvät ruudulle aivan liian myöhään, mutta tutkassa näkyvät tankit voi tupsauttaa taivaaseen niiden ollessa vielä näkymättömissä. Silloin tällöin irtokappale sentään lennähtää näkyville onnistuneen osuman merkkinä. Huikaisevan vakuuttavaa.
Toki Shellshockissa on hetkensä. Talon takana kyttääminen on hauskaa ja tankin suojien piipittäessä viimeisiään eteen tupsahtaneen vihollistankin onnistunut eliminointi tyydyttää. Myöhemmät vaiheet tuovat myös ilmavoimat maassa matelevan tankin riesaksi, mikä tiivistää tunnelmaa entisestään. Lisäksi vihollistankkien ohjaimiin ilmestyy pelin edetessä huomattavasti kiemurtelevammin kaahaavia sotureita.
Kontrollit ovat toimintapelaajalle sopivat. Tankki liikkuu peruskontrolleilla siihen suuntaan mihin suuntanappia painaa. Vaihtoehtoisesti kumpaakin telaa (telaketjua?) voi ohjata erikseen, mikä tekee tankista näppärämmin liikkuvan. Tykkitornin kääntö onnistuu myös tarvittaessa, jolloin ampua voi muuhunkin kuin menosuuntaan.
Toimintaa kaipaavan tankkisoturin ei kannata taisteluväsymystä potea: Shellshock on tylsänpuoleinen, kentät ovat tasapaksuja ja yllätyksettömiä ja tunnelma on toimintapeliksi pitkäkefiirinen. Räjähdykset ovat sentään miehekkäät, mikä sekin on jotain. Maaan.
65
