Hänet on murhattu ja joku on vastuussa! Löytääkö syyllistä edes Sherlock Holmes?

Sherringford Hall, 14.lokakuuta 1897. Teollisuuspohatta Sir Melvyn Bromsby pitää suuret juhlat ulkomailla opiskelleen tyttärensä kotiinpaluun kunniaksi. Kesken juhlapuheen kajahtaa laukaus ja herra Bromsby vajoaa kuolleena maahan. Kartanon ovet teljetään saman tien eikä kukaan pääse pakenemaan paikalta. Murhaajaa ei silti löydetä.

Epäilykset kohdistuvat Sir Bromsbyn nuoreen tyttäreen, Laviniaan. Mutta voiko tuo viattoman oloinen, hurmaava olento todella olla kylmäverinen murhaaja?

Sattuman oikusta juhlavieraiden joukossa on legendaarinen piipunpolttelija, mestarietsivä Sherlock Holmes ja hänen luotettava ystävänsä tohtori Watson. He lupaavat selvittää rikoksen. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä jutun edetessä ruumiita, outoja yhteensattumia ja kummallisuuksia alkaa kerääntyä yhä tihenevään tahtiin.

The Case of the Silver Earring on Frogwaresin toinen Sherlock Holmes -seikkailu. Kyseessä on seikkailupeli, jossa ei aseilla huidota ja veistäkin käytetään vain narujen katkaisuun ja tiirikoimiseen. Peliä pelataan pääosin Holmesilla, mutta muutamassa lyhyessä kohtauksessa ohjastetaan tohtori Watsonia.

The game is a foot

Peli alkaa heti murhan jälkeen. Holmes kiertää ympäri kartanoa, haastattelee jokaista paikallaolijaa, tekee huomioita ja kerää johtolankoja. Kaikki on tärkeää: Miksi juhlasalin ovi oli teljetty? Miksi sinisen pöytäliinan sijasta käytettiin valkoisia? Ketkä vieraista olivat likinäköisiä ja kenelle kuuluivat tupakkahuoneen lavuaarissa olleet punaiset karvat? Kuka hävytön epeli varasti 15-vuotiasta single malt -viskiä kartanon keittiöstä?

Apuvälineinä etsivällä on suurennuslasi, koeputki näytteitä varten ja mittanauha esimerkiksi jalanjälkien mittaamiseksi. Jokainen paikka käydään yksitellen läpi, ja niistä kerätään kaikki mahdollinen tieto. Pelissä ei ole turhia paikkoja, toisin sanoen lähestulkoon jokaisesta peliruudussa on todistusaineistoa tai tärkeitä vihjeitä. Kaikki johtolangat tulee löytää, muuten peli ei etene.

Kuvakulmat toimivat suhteellisen mukavasti, mutta välillä häiritsee, että sama pieni huone saattaa olla jaettu jopa kolmeen osaan. Tämä tekee joistain ruuduista hyvin ahtaita ja kaiken lisäksi osaa johtolangoista on hankala huomata (ne näkyvät ainoastaan tietystä kulmasta katsottuna). Lisäksi kuvakulman jatkuva vaihtuminen pirullisessa labyrint... siis metsässä vaikeuttaa suunnistamista.

It is simplicity itself, dear Watson

Periaatteessa peli on yksinkertaista tavaroiden keruuta ja ihmisten kanssa puhumista, höystettynä muutamalla aivopähkinällä, joista varsinkin yksi matemaattinen ongelma piti minua pirullisen kauan otteessaan. (Sopimattomuuteni poliisialalle kävi ilmi pelin lopussa, kun ymmärsin selvittäneeni vain puolet koko tapauksesta.)

Kun päivän todistesaalis on kerätty, sankarikaksikko palaa Sherlockin asunnolle. Sitten seuraa johtolankojen laboratoriotutkimus, joka on hyvin yksinkertaista eikä todisteita voi tuhota vahingossa. Sääli, olisi hauskaa, jos mestarietsivä voisi tehdä vääriä kokeita ja niiden johdosta virhepäätelmiä. Nyt osuus on aika turha. Päivän päättää pieni visailu, jossa Holmesin pitää vastata muutamaan kyllä/ei-kysymykseen tutkimusten aikana kerätyn todistusaineiston eli haastattelujen, havaintojen ja muiden johtolankojen avulla.

Äkkikuolemia ei ole, ainoastaan kahdessa lyhyessä toimintaosuudessa epäonnistuminen lopettaa pelin. Toinen on ylhäältä päin kuvattu hiiviskelyosuus, jossa laatikkopinojen läpi pilkkopimeässä näkevä vartija löysi minut kerta toisensa jälkeen. Toinen osuus on yhtä raivostuttava aikarajalla höystetty vedenhakuretki sateisessa metsässä.

Johtopäätöksiä

Pelin ääninäyttely on paljon keskitasoa parempaa, vaikka muutama heikko suoritus mahtuu joukkoon. Musiikki alkaa pidemmän päälle häiritä. Ulkoasu on varsin nättiä, joskin hahmojen liikkeet ovat välillä turhan jäykkiä. Käyttöliittymä toimii näppärästi.

Juonta kuljetaan pelaamisen välissä eteenpäin tunnelmallisilla ja onnistuneilla animaatiopätkillä. Vaikka peli ei ole huumoripläjäys, useampaan otteeseen vilahti kasvoillani hymy, kun kuuntelin sankarikaksikon keskinäistä sanailua. Tarina ja ongelmat on punottu huolella kasaan. Mestarietsivän arkeen ja työskentelytapoihin voi totuttautua katsomalla kylkiäisenä tulevan Sherlock Holmes and the Secret Weapon -klassikkoelokuvan ennen pelaamista.

Vaikka tutkimustyöstä olisi saanut paljon enemmänkin irti, The Case of the Silver Earring on kelpo seikkailupeli. Laadukas juoni ja hyvä tunnelma korvaavat puutteet enemmän kuin hyvin.

* * * * *

Sherlock Holmes and the Secret Weapon

Ohjaus: Roy William Neill

Kesto 68 min.

Region: 0 (universal)

Myös Sherlock Holmes valjastettiin taisteluun natsi-Saksaa vastaan ja 1940-luvun alussa valmistunut elokuva onkin avoimen natsivastainen. Eletään vuotta 1940. Sveitsiläinen tiedemies Franz Tobel on keksinyt aseen, jolla koko sota on voitettavissa. Hän haluaa lahjoittaa keksintönsä Iso-Britannialle, joka taistelee yhä urhoollisesti kuningattaren, munuaispiiraiden ja fish'n chipsien puolesta.

Apuun hälytetään Sherlock Holmes, joka onnistuu älyllään keplottelemaan tiedemiehen Englannin maankamaralle. Mutta voi! Siellä Holmesin ikivihollinen, pirullisen ovela tohtori Moriarty, kaappaa Tobelin ja aikoo myydä salaisen aseen kaavan natseille. Watson, Holmes ja komisario Lestrade alkavat taistelunsa aikaa vastaan.

Hieman hilpeästä ja asenteellisesta juonestaan ja sodanaikaisesta paatoksesta huolimatta elokuva on varsin viihdyttävää katsottavaa. Reilun tunnin mittaisena se on juuri sopiva välipala sitcomeista väsähtäneille aivosoluille. Ja Basil Rathbone Sherlock Holmesina on verraton!