Avaruussukkulan kehittäminen oli melkoinen edistysaskel avaruuden valloitukselle. Massiiviset huippukalliit kertakäyttöiset kantoraketit jäivät historiaan sukkulan tiputtaessa yhden lennon kustannukset kymmenesosaan aikaisemmasta.
Sukkula käyttää nousuvaiheessa omien moottoreidensa lisäksi kahta apurakettia, jotka irrotuksen jälkeen palaavat laskuvarjoilla maahan ja ovat käytettävissä uudelleen. Ulkoinen polttoainetankki sen sijaan hylätään avaruuteen.
Kiertoradalle päästyään sukkula voi liikkua omin voimin. Rahtitilassa on robottikäsi, jolla voi esimerkiksi kaapata satelliitteja korjaukseen. Mikäli astronautit joutuvat avaruuteen, he voivat pukea selkäänsä MMU:n, karkeasti suomennettuna rakettirepun. Tehtävän jälkeen sukkula palaa Maahan kuin liitolentokone ja on pian taas uudelleen käytettävissä. Ja mainittakoon taas kerran, että ensimmäinen sukkula oli Enterprise, jonka nimen se sai massiivisen kirjekampanjan jälkeen. Esikuvahan on eräs Constitution-luokan tähtialus.
Tästä kiintoisasta aiheesta on ennenkin tehty pelejä, mutta Virginin Shuttle poikkeaa entisistä kuin Flight Simulator IV Afterburnerista.
Tekniikan miehille
Shuttle lyö vallitsevan maailmanennätyksen käytettävissä olevien nippeleiden määrässä. Pelin mukana tulee Hesarin aukeaman kokoinen juliste, jossa on sukkulan mittaristo. Pienennettynä puolella. Aika masentavaa, suoraan sanoen.
Heti kättelyssä Shuttlen namikkapaljous luo massiivisen avuttomuuden tunteen, jota käsikirjan selailu vahvistaa. Ei vetistelyllä kuitenkaan mitään opita, joten ohjaamoon ja lähtölaskenta käyntiin.
Kierros vielä ja sitten lasku
Shuttle alkaa rattoisasti sukkulan laskeutumisella 747:n selästä kiitoradalle. Laskeutuminenhan on, kuten tiedetään, lentosimulaattoreiden hauskin, vaivattomin ja helpoin osuus. Ja Shuttlessa yritetään laskeutua lehmän lento-ominaisuuksilla varustetulla liitokoneella, eli jollei ensi yritys onnistu niin toista ei tule. Katalinta kaikessa on se, että aidossa sukkulassa on automaattinen TACAN-laskeutumisjärjestelmä, joka sievästi sijoittaa sukkulan kiitoradalle ilman että astronauttien tarvitsee tehdä mitään. Simusta se on jätetty tarkoituksella pois.
Mutta aikanaan sukkula osuu kiitoradalle yhtenä kappaleena (enemmän tai vähemmän, NASA olisi antanut kenkää minun suorituksestani) ja seuraavaksi kokeillaan kun sukkula laukaistaan kiertoradalle ja kierretään vähän muailmoo. Tietokoneen avustuksella tähän pystyy jokainen, mutta sitten siivilöidään rääppänautit astronauteista. Ohjelmanumerona on paluu ilmakehään, minkä jälkeen säännönmukaisesti missataan kiitorata ja kuollaan, sillä tällä kertaa nokkaa ei ole asetettu oikeaan suuntaan.
Realismista kertoo sekin, että jos ei koske ajannopeutusnappuloihin, jo pelkästään sukkulan kuljetus laukaisupaikalle kestää useita tunteja. Shuttle on vaikeudestaan huolimatta todella viehättävä peli ja jostain kummasta syystä kutittaa mielikuvitusta enemmän kuin normaali lentosimulaattori, vaikka ohjukset eivät sinkoilekaan. Sukkulan operointi avaruudessa on jotenkin herkän kaunista, oudot nippelit vetoavat hitech-henkeen ja paluu takaisin maahan on suoraan sanoen samperin, himputin ja penteleen jännää. Näiden esteettisten arvojen vuoksi ei pyyhe lennä kehään vaikeuden takia.
Komeaa katseltavaa
Shuttle on toteutettu erinomaisella vektorigrafiikalla, kuinkas muuten, ja kyllä Vektor Graphics sitä osaa vääntää. Grafiikan erikoisuutena ovat pyöreät objektit ja pikkuhienoutena tähtitaivas, kuten myös maapallokin, ovat autenttisia. Shuttlen detaljisäätöjen avulla pelaaminen onnistuu jo 286-luokan koneillakin. Ääniefektipuoli on vaimeaa. Ergonomisesti tarkastellen näppäimistö ei reagoi turhan herkästi ja melkoinen latailu kiintolevyltä (ja oudon hidas sellainen) antaa aihetta suhtautua varauksellisesti korppujen varassa operoiviin ST/Amiga-käännöksiin.
Näihin kuuluisiin mittareihin, samoin kuin muihinkin vaadittaviin toimintoihin, pääsee varsin mukavasti käsiksi menun kautta, ja muistihirviöt voivat opetella kaikki useamman kymmentä näppäinlyhennettä.
Tehtäviä on 12, aina protosukkula Enterprisen laskeutumisharjoituksesta salaisiin SDI-projekteihin. Sukkulan operointia on helpotettu vaihtelevalla tuella, joka alkaa lähes täydestä tietokoneavusta aina täysin manuaaliseen kontrolliin.
Täydellä tietokonetuella väännettävä näppäin haetaan automaattisesti ja merkitään punaisella reunuksella, tietokoneen lisäksi huolehtiessa 90 prosentista toimenpiteistä. Teleprintteriruudussa näkyy vielä tarkempaa tekstiä, mikäli aikaa riittää sen esiinkalastamiseen. Ja kun osaat lentää Shuttlea täydellä manuaalikontrollilla, voitkin saman tien soittaa NASAan. Ammattitaitoisista astronauteista on aina pulaa.
Mukana oleva 150-sivuinen manuaali on huisin kivaa luettavaa ja saa Microprosen manuskat tuntumaan Jerry Cottoneilta. Ihania lyhenteitä ponnahtelee joka puolelta. Pikku laina: "Miehistö aloittaa ensimmäisen OMS-jakson eli OMS-1:n. Paneelissa F6/8 ADI-ATT -namsikat asetetaan INRTL-asentoon, jonka jälkeen miehistö tarkistaa että DAP-kytkin paneelissa C3 on asennossa AUTO. Lopuksi miehistö syöttää tietokoneeseen ohjeen ITEM 27 EXEC. OMS-1 lopetetetaan vajaassa kahdessa minuutissa, aikaan T+12:24:00." Sääli, etteivät lyhenteisiin innostuneet manuskantekijät ole saaneet mukaan osuutta, jossa rautalangasta väännettäisiin tarpeelliset toimenpiteet esimerkiksi ilmakehään paluun osalta. Manuaalissa on kyllä isku-iskulta-selostus, jossa tuikitärkeät toimenpiteet hukkuvat nippelitiedon sekaan.
Simulaattorina Shuttle on silkkaa kärkipäätä ja tiukka esitys, mutta vaati yli-inhimillistä kärsivällisyyttä ennen kuin nautintoa alkaa irrota. Normaali pelimies tuskin pääsee ensimmäisiä tehtäviä pitemmälle, mutta jos aihepiiri kiinnostaa eikä pelkää hikeä, verta ja taistelua niin sukkulana kauppaan.
90
