The Incredible Machinen luoja, Jeff Tunnel, jatkaa puzzlepelien tekemistä. Nyt vuorossa on vähän lapsellisen oloinen The Incredible Machine -klooni. Sid & Al onkin pähkinänkuoressa TIM uusin objektein ja grafiikoin.
Peli on täynnä piirroselokuvista tuttuja elementtejä. Sid-hiiri ja Al-kissa peuhaavat toistensa kimpussa aivan kuin ne klassiset Tom ja Jerry. Molemmat elukat ovat varsinaisia veijareita: Jos esimerkiksi näköpiirissä on köysi ja saatavilla sakset, leikkaa pikkupirulainen köyden poikki.
Suurta hupia pelissä tuottavat kenttien päämäärät: "Al saisi varoa, missä nukkuu öisin _ pudota alasin hänen päähänsä." Sankareiden ynnä muiden olentojen mäiskintä on juuri omiaan purkamaan frustaatioita, joita tämänkaltaisessa pelissä väkisinkin syntyy. On jotenkin tyydyttävää nähdä, kuinka se ärsyttävänsininen kollikissa putoaa salaluukusta kohti tuhoaan.
Pelin vaikeustaso on sopiva. Parikymmentä ensimmäistä kenttää selvittää tuosta vain yhdellä istumalla ja vaikeustaso nousee hiljalleen. Suurena plussana on, että mikäli yhteen kenttään jumiutuu, ei ole pakko jäädä nysväämään sen kanssa loppuiäkseen, vaan voi palloilla välillä muissa "avoimissa" kentissä ja palata ongelmalapsen kimppuun vasta kun on pakko.
Ongelmat ovat yleensä luokkaa "keksi, minne mikin objekti on suunnilleen laitettava". Valitettavasti mukaan on eksynyt jo TIM:stäkin tuttuja kenttiä, joissa joutuu nyffimäään pikseleitä objektien asettelussa. Ei kiva, mutta onneksi tällaisia ongelmia ei ole paljon, ja yleensä riittää kun saa idealangan päästä kiinni.
Usein ainakin osana kentän ratkaisua on saada kissa ja/tai hiiri liikkeelle erilaisilla houkuttimilla. Esimerkiksi Sid lähtee sutena juustokimpareen perään ja Alille maistuu kala. Toki kaveruksia(?) voi käyttää liikuttamaan toisiaankin: mikäli Sid ja Al ovat samalla tasolla ja näkevät toisensa, alkaa edellinen ilveillä jälkimmäiselle ja juoksee sitten Jerrymäisesti karkuun.
Pelin äänet koostuvat pääasiassa efekteistä, joita objektit päästelevät toimiessaan. Efektejä on mukana ihan reippaasti ja ne sopivat tunnelmaan. Taustamusiikki koostuu hieman muuunnelluista eri Sierran pelien taustamusiikeista, jotka eivät pahemmin edes ärsytä.
Piirrosfilmimäinen grafiikka on jopa ihan oikeasti hauskaa. Veikeyden huonompi puoli on se, että joidenkin tavaroiden toimintaperiaate ei ole kovin helposti hahmotettavissa. Mutta kyseessä ei missään nimessä ole pelkille lapsille tarkoitettu peli, vaan Sid & Alin ongelmien kanssa painiessa saavat työtä myös aikuisharmaat aivosolut. Mikäli pelityyppiin ei ole kyllästynyt, olkaa hyvät.
85
