Se tulee matalalla, se tulee hiljaa ja se on viimeinen asia, minkä moni tankkimiehistö tulee eläessään näkemään, ennen kuin uraaniluodit repivät terästä. Jo kauan palvellut A-10 Warthog on edelleen maataistelukoneiden ykkönen.
Kun Spectrum Holobyten A-10-simu kaatui Falcon 3.0:n maastorutiinien heikkouteen, näytti maataistelukonesimulaatioiden tulevaisuus heikolta. Nyt Sierra lähestyy kotipilotteja Silent Thunder II:lla, vanhan A-10 Tank Killerin pojalla, jonka grafiikka ainakin hakee vertaistaan. Onko odotus päättynyt?
Maailman paras maataistelukone
A-10 Thunderbolt II, lempinimeltään Warthog (pahkasika), on paitsi maailman ehkä rumin kone myös yksi parhaista maataistelukoneista. Nokalla istuu jykevä Avenger-tykki, joka sylkee panssarinläpäiseviä uraaniammuksia. Lisäksi siipiin saa ripustettua sen verran tavaraa, että jo yhdenkin A-10:n tuhovoima on massiivinen.
Lentäjä istuu titaanista valmistetussa ammeessa ja itse kone kestää melkoista kuritusta, esimerkiksi Persianlahdella koneita palasi takaisin tukikohtaan toinen siipi puoleksi irronneena tai toinen moottori tulessa.
Ilmataisteluun ei kankeasta Warthogista ole, paitsi jos liian itsevarmuuden pullistama vihollispilotti erehtyy lentämään A-10:n nokan eteen ja Pahkis-pilotilla on hyvä päivä.
Aika peli
Hiljaisessa Myrskyssä lennetään 24 erillistä tehtävää Väli-Amerikassa, Persianlahdella ja Koreassa. Eteneminen on täysin lineaarista, eli tehtävässä pitää onnistua tai seuraavaan ei mennä. Jokaisessa tehtävässä on yksi päämaali ja usein sivumaaleja, jotka kaikki tulee tuhota. Lisäksi maastossa on paljon muitakin kohteita, kuten SAM- ja ilmatorjuntapattereita, viholliskoneita ja lentokenttiä.
Tehtävän etenemisestä kertovia radioviestejä saadaan tukikohdasta, mutta siipimiehiä eikä muita omia koneita pelissä ole, joten tehtävät lennetään ypöyksin. Viholliskoneiden keinoäly on kevyttä luokkaa: MiGit keskittyvät pyörimään koneen ympärillä ja ampumaan silloin tällöin kohti, joten niiden tuhoaminen Sidewindereilla on pienen opettelun jälkeen suhteellisen helppoa. Enemmän ongelmia aiheuttavatkin hitaat, mutta ketterät Mi-24 Hind -taisteluhelikopterit.
Realismia etsimässä
A-10 Tank Killer II ei ole tarkoitettu aidoksi simulaattoriksi, vaan simulaattorinomaiseksi peliksi, joten turhia mutkia on suoristettu.
Lentomalli on liiankin yksinkertaistettu. Kaasu vaikuttaa lähes suoraan nopeuteen eikä työntövoimaan, eli jos nykäisee tehot täydestä nollaan, kone sakkaa vaakalennossa alle sekunnissa. Kaasu tuntuukin enemmän auton kaasupolkimelta kuin suihkumoottorin tehonsäädöltä.
Kaartojen mallinnus on myös aloittelijamallia. Noin 45 asteen kulmassa (ja alle) kone ei kaarrossa menetä sen enempää nopeutta kuin korkeuttakaan, vaan tuntuu liukuvan haluttuun suuntaan kuin uraa pitkin kulkien. Korkeus laskee kaarrossa ainoastaan, jos kaartokulma on erittäin suuri. Lentotuntuma on todella onneton, toisaalta A-10:ä on nyt todella helppo lentää.
Asetähtäysjärjestelmätkin ovat kevennettyä mallia. Maverickit lukittuvat automaattisesti ensimmäiseen heijastusnäytöllä näkyvään kohteeseen, eikä lukitusta saa vaihdettua. Muutaman kerran tuli ongelmia tuhota oikea pääkohde, kun kone lukitsi tähtäimen oikean kohteen edessä olevaan toissijaiseen kohteeseen. Nokkaa oli käänneltävä suuntaan jos toiseenkin, ennen kuin oikea lukitus syntyi.
Realismista ei aseidenkäytön yhteydessä voi juuri puhua. Vaikka Maverickit lukittuvat vasta vähän yli kilometrin etäisyydeltä, tuntuu koneen ilmanopeus niin pahasti aliarvioidulta, että pilotilla on hyvin aikaa tuhota useankin tankin jono.
Juuri asejärjestelmien mallinnus pudottaa pelin puhtaaseen räiskintäpeliluokkaan. Lentomallin puutteet voisi vielä ehkä antaa anteeksi, mutta tähtäysjärjestelmä on lähes ampumapelitasoa: ei mitään tutka- tai infrapunamoodeja ja kaikki kohteet lukitaan automaattisesti. Niinpä pilotin tarvitsee ainoastaan osoittaa koneen nokalla oikeaan suuntaan ja vetää liipaisimesta.
Kestääkö kone grafiikan?
A-10 Tank Killer II on Windows 95 -peli, joka hyödyntää Direct X -rutiineja, «MDNM»eli grafiikan pitäisi olla erityisen nopeaa ja tasokasta. Windows-peliksi grafiikka onkin erinomaista, joskin testikoneeni puhti ei riittänyt ruudunpäivitykseen maksimidetaljeilla. Yksityiskohdista tinkimällä pääsee kuitenkin lennettävään ratkaisuun.
Maastografiikka on upeaa, ja esimerkiksi Kolumbian vihreät kukkulat ovat upeita vielä lähietäisyyksiltäkin. Onneksi, sillä A-10:llä lennetäänkin matalalla. Syystä tai toisesta viholliskohteet erottuvat vasta aivan liian läheltä.
Kaikki on siis hyvin siihen asti kun pilotti räjäyttää jotain. Räjähdykset ovat nimittäin upeita, mutta ne syövät ruudunpäivitysnopeutta siinä määrin, että jo kaksi ruudulla yhtä aikaa näkyvää räjähdystä tai savua tiputtaa päivityksen yhteen_kahteen ruutuun sekunnissa. Ja näin pelattavuus tuhoutuu juuri sillä hetkellä kun sitä kipeimmin kaivattaisiin. Tankkijonoa pommittaessa ja ilmatorjuntaohjuksia väistellessä ruudunpäivitys saattaa tehdä pelin lähestulkoon pelikelvottomaksi.
Lähinnä räiskintää
Jotenkin tuntuu hassulta pelata maataistelulentokoneesta tehtyä peliä, jossa juuri kaksi tärkeintä kulmakiveä, lentomalli ja aseiden mallinnus, on yliyksinkertaistettu. Vaikka A-10 Tank Killer II onkin suunnattu peliksi, ei simulaattoriksi, tietyt perusasiat pitäisi silti ottaa huomioon.
Sierra on luvannut toimittaa päivityksen, joka kyllä parantaa lentomallia, mutta ei kuulemma korjaa asemallinnusta realistisempaan suuntaan, joten räiskintäpeliluokkaan A-10 Tank Killer II varmaankin jää. No, ainakin se on hauskaa räiskintää niin kauan kuin sitä kestää. Osa tehtävistä on vähän turhankin vaikeita ja muutamia joutuu tahkoamaan läpi kyllästymiseen asti. Kun tehtävät on pelattu läpi, ei pelillä ole enää juuri mitään arvoa.
Toivottavasti Sierra hyödyntää samat grafiikkarutiinit ihan oikeassakin simulaatiossa: se voisi olla jo pakko-ostos.
80
