Murkkuna jälleen! Hormoonit jylläävät ja kitiini kasvaa! Bailaamisen asemasta elämä kuitenkin koostuu ruoan hankinnasta, pesän rakentamisesta ja laiskana kotona makaavan, lapsia suoltavan Kuningattaren huoltamisesta. Paineita sentään pääsee purkamaan tappelemalla eriväristen murkkujen kanssa. Niinhän se on muurahaisen elämä kuin keski-ikäisen miehen päiväkirjasta. Tai itse asiassa naisen, sillä muurahaisyhteiskunnassa naiset tekevät työt, miehet vain syövät ja parittelevat. Joskin ne kyllä sitten tapetaankin.
Maxis on taas kantanut kortensa kekoon ja tehnyt SimAntin, ohjelman (tai "ohjelmalelun", niinkuin firma toteaa), joka antaa mahdollisuuden samaistua muurahaisiin, luterilaisen maailmankatsomuksen vankimpiin edustajiin.
Muurahaisia on viittä versiota: sotilaat, työläiset, kuningatar, kuhnurit sekä kuningattaren ja kuhnurin yhteistyön tuloksena syntyvät rakkauden hedelmät eli munat/toukat. Työläiset hoitavat pesän laajentamisen, lastenhoidon ja ruoanhankinnan. Sotilaat osallistuvat tähän, mutta pääfunktio on kuitenkin muiden muurahaisten terminointi. Kuningatar huolehtii jatkuvasta populaatiolisäyksestä.
Muurahaisyhteiskunta on varsin järjestäytynyt, mutta miten nämä pikkuhyönteiset keskustelevat? Hajuhormoneilla tietysti. Yhdellä hajulla merkitään pesä, toisella reitti ruoan luo ja kolmas on hälytyshormoni, joka saa muurahaiset toistensa tai muiden eliömuotojen kurkkuun. Siinäpä tarvittava kommunikaatio. Joukkovoimaa SimAntissa saa rekrytoimalla kaverimuurahaisia, jolloin nämä suurena laumana seuraavat johtajaansa vaikka tappomatkalle naapuripesään.
Piha kätkee myös vaaroja: hämähäkki vaeltelee murkkuja syömässä, ansakuoppiensa pohjalla muurahaisleijonat vaanivat onnettomia kitiinikuoria ja saattaapa sadekin hukuttaa pesän. Lähes uskonnollista kauhua muurahaisissa herättäviä katastrofeja ovat massatuhoa aiheuttavat Jalka, Ruohonleikkuri ja Hyönteismyrkky.
Pelimoodeja on neljä: kädestä pitäen pelaamaan opettava opetuspeli, nopea peli, jossa kamppaillaan yhden sektorin hallinnasta sekä täysi peli, jossa kamppaillaan koko takapihasta ja talosta. Lisänä on vielä kokeilupeli, jossa poikkeuksellisesti leikitään ihmistä ja kiusataan muurahaisia vaikka hyönteismyrkyllä ja sokkeloiden rakentelulla.
Pelin rakenne noudattaa tuttua Maxisin Sim-kaavaa. Iso karttanäyttö, joka SimAntissa näyttää sektorin (tai pihan), sopii yleiskuvan saamiseen. Editointikartalla tapahtuu varsinainen työ. Näistä kartoista on myös sivulta kuvatut pesäversiot. Lisänä tietysti vielä erilaisia säädinnäyttöjä ja historiikkeja sekä muurahaistietokanta. Grafiikka tukee 640 x 480 -Super-VGA-tilaa 16 värillä, mikä on kieltämättä näyttävää joskin koneelle raskasta.
Voi voi, SimAntin mahdollisuudet on kovin äkkiä käytetty loppuun ja peli alkaa toistaa itseään. Itse pääsin täyden pelin läpi ensi yrittämällä, eikä sen jälkeen enää hirveästi tee mieli peliä käynnistää. Muurahaiset ovat kieltämättä yksioikoisia olioita, mutta vaihtelua peliin olisi saanut vaikka hämähäkkien invaasiolla tai mutantti-huippuälykkäillä muurahaisilla. Melkoinen töppi on kaksinpeluumahdollisuuden puuttuminen.
Manuaali ansaitsee kunniamaininnan kootessaan yksiin kansiin hyödyllistä ja hyödytöntä tietoa kuusijalkaisista ahertajista. Vai on Aulis Sallinen säveltänyt ainoan muurahaisaiheisen teoksen (Ant Music)?
SimAnt on opetuspelinä oiva, tietokonepelinä ei. Tuskinpa yksikään koulu silti on valmis panostamaan näin paljon, jotta muurahaiset tulisivat tutuiksi.
80
