Nyt on lapsilla riemun paikka, kun iskän koneella voi pelata jännittävää seurapeliä. Eikä vanhempienkaan tarvitse hikoilla, sillä vaikka pelissä smurffataan englantia, on manuskat smurffattu suomeksi. Telesmurffi on koko perheelle tarkoitettua multimediasmurffausta.
Peliarvosteluissa tärkeintä on nippelitiedolla elvistely, joten jaetaanpas Viisauden Helmiä. Smurffit ovat belgialaisen Peyon sarjakuviin perustuvia sinisiä pikkumiehiä, jotka Semic esitteli Suomessa muffeina ja legendaarinen Ruutu-lehti käänsi strumffeiksi. Nimeksi on loppujen lopuksi vakiintunut smurffit. Vieläkin esitettävä piirrossarja on pitänyt huolen siitä, etteivät pikku-ukot liene nykypolvellekaan tuntemattomia. Jollei muuten, niin niistä tullee se sininen töhnä, jota saappaisiin jää, kun vaeltaa metsässä väärällä alueella.
Minä ja noin biljardi muuta ihmistä kuitenkin vihaamme smurffeja, ja syy on juuri se kammottava, kaikki mahdolliset kliseet ja ikivanhat vitsintynkäpuolikkaat sisältävä tympeä piirrossarja. Tosin viimeksi näin sitä kauan sitten, legendaarisessa Pätkiksessä ennen klassisia Disney-piirrettyjä, mutta vihahan ei vanhene.
Telesmurffi, jonka lyhyt ja ytimekäs englanninkielinen alkuperäisnimi "The Smurfs: The Teletransportsmurf" olisi ollut kivaa väännettävää pelikaupassa, on seurapeli tietokoneella. Paha velho Gargamel kaappaa Smurfiinan, ja kaikista mahdollisista pelastuskeinoista Pappasmurffi keksii parhaimman: ainoa tunnettu smurffinaaras pelastetaan telesmurffilla, eräänlaisella kaukosiirtolaitteella. Ennen kuin Scottysmurffi pääsee töihin, on telesiirtimen vaatimat raaka-aineet kerättävä.
Telesmurffi on koko perheelle tarkoitettu peli, jota ei voi pelata tietokonetta vastaan. Enintään neljä kotismurffia liikkuu vuoronperään ja ratkoo erilaisia alipelejä, joiden palkintona on joku kaivatuista raaka-aineista.
Nämä alipelit ovat yksinkertaisia, mutta ainakin vaihtelua riittää. On älypelejä, yksinkertaisia toimintapätkiä, tietokilpailun pätkiä ja muita. Osa vaatii muistia, osa älyä, osa nopeita refleksejä. Pelaaja voi joutua Gargamelin ansoihin ja menettää vuoroja, ja peliä varjostaa aikaraja, jonka jälkeen Pappasmurffi kylmästi pistää pelin poikki. Myös kurjat aikuiset voivat ohjelmoida Pappasmurffin pistämään pelin poikki ja ilmoittamaan syyn, valitettavasti englanniksi.
Vingu kuin smurffi!
Yritin käydä keräämässä lapsia Telesmurffi-testiin, mutta äidit huusivat poliisia, vaikka lupasin namujakin palkaksi tarjota. Niinpä jouduin emuloimaan lasta.
Erinomainen ja runsas animointi sekä iso määrä puhetta ovat kuin suoraan piirroselokuvasta, niin hyvässä kuin pahassa. Alipelit ovat muuten sopivia, mutta toimintapelit ovat turhan vaikeita ja pitkiä. Hiirikontrollit ovat sikäli oudot, että hiirtä käytetään kuin joystickiä: hiirellä liikutetaan hahmoa ei kursoria.
Peliä ei tarvitse asentaa eikä äänikorttiakaan kysytä. Ainoana teknisenä ihmeenä peli smurffaa lisämuistia EMS-tyyppisenä, mikä on nykyään tosi harvinaista.
Suurimman osan alipelien ideasta ymmärtää vaivatta ja suomenkieliset ohjeet kertovat loput. Smurffit tosin puhuvat englantia, mutta toisaalta rompulla on sen verran animointia, että jälkikasvun luulisi viihtyvän sen parissa.
Perheviihdettäkin pelimaailmaan mahtuu, ja Infogramesin suomenkielikokeilu ei toivottavasti jää yhteen kertaan. Pisteitä en pysty Telesmurfille smurffaamaan, koska olen smurffikas smurffi enkä smurffaava smurffi.
