Sniper Elite III - Boom, headshot!

 boxshot_uk_large

Akselivaltojen Pohjois-Afrikan-kampanja vesittyi yhden miehen takia. Ennen Chuck Norrisia läntisen maailman kovin mies oli Karl Fairburne.

Joukko miehiä kokoontuu 2000-luvun alkuhämärissä Oxfordissa. Partasuinen, tärkeältä näyttävä mies aloittaa keskustelun. ”Pojat, kuten tiedätte, pelimme eivät ole menestyneet viime aikoina. Ja olen totaalisen kyllästynyt kehittämään Game Boy Advance -pelejä. Aliens vs Predator oli kirkkain tähtihetkemme, mitä teemme seuraavaksi?”

Rebellionin pelintekijät miettivät kysymystä tovin, sukivat leukojaan ja kertovat pomolleen suosikkipeleistään. Partamies kokoaa vastaukset: ”Tehdään siis toiseen maailmansotaan sijoittuva räiskintä, jossa on vaikutteita Mortal Kombatista, Metal Gear Solidista ja Medal of Honorista? OK, ja annetaan nimeksi Sniper Elite!”

Vuonna 2005 alkanut Sniper Elite -sarja on Rebellionin peleistä myyvin, ja siitä on tehty myös kaksi zombie-versiota. Tarkka-ammuntaa, räiskintää ja hiippailua yhdistelevät pelit tunnetaan tappokamerastaan, joka seuraa luodin lentoa hidastettuna kiväärin piipusta kohti uhria ja tämän läpi. Verellä mässäilevä röntgenhidastus näyttää, kuinka luoti pirstoo luut ja lävistää sisäelimet.

Kolmas normi-Sniper sijoittuu Pohjois-Afrikkaan, jossa amerikkalainen tarkka-ampuja Karl Fairburne tekee tuhojaan Iso-Britannian tiedustelupalvelun laskuun. Yksinäinen susi operoi vihollisten linjojen takana ja yrittää estää saksalaisten suunnitelmat kehittää superase. Jos liittoutuneilla olisi ollut käytössään 100 fairburnea, toinen maailmansota olisi kestänyt pari viikkoa.

Sniper_Elite_2

Vaara vaanii varjoissa

Fairburnen aseista tärkein on tarkkuuskivääri. Tähdätessä otetaan huomioon ampuma-asento, painovoima, pulssi ja hengitys. Hengityksen pidättäminen hidastaa aikaa hetkeksi ja terävöittää Fairburnen aistit, jolloin osuminen on helpompaa. Ympäristön äänet, kuten generaattorin jyrinä tai lentokoneen moottorin melske, peittävät kiväärin paukahduksen, jos laukauksen ajoittaa oikein.

Suoraviivainen ja silmitön rynnäköinti vie Fairburnen ennenaikaisesti hautaan. Juokseminen, äänekkäät laukaukset ja valossa liikkuminen paljastavat yksinäisen suden nopeasti. Kiipeäminen mahdollisimman korkealle tähystyspaikalle kannattaa, sillä vastustajien liikkeitä voi seurata kiikareilla. Kiikareilla merkityt sotilaat ja ajoneuvot näkee jopa seinien läpi.

Tavallisesti onnistun tunaroimaan toimintapelien hiippailuosuudet, mutta Sniperissä tunsin itseni lähes herra 47:n veroiseksi salamurhaajaksi. Osittain tämä johtui hyvistä kontrolleista ja vaimennetusta pistoolista, mutta pääosin saksalaisten sotilaiden surkeasta tekoälystä. Kun Dieter kupsahtaa, Wolfgang kävelee rauhallisesti paikalle tarkastamaan tilanteen. Puolen minuutin valppauden ja etsimisen jälkeen Wolfgang jatkaa vartiointirutiiniaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Fairburnen terveys ei palaudu huohottamalla, joten hän kantaa mukanaan sidetarpeita ja lääkintäpakkauksia. Veteraanin taskuihin mahtuu myös dynamiittia, kranaatteja ja erilaisia miinoja, joilla voi tuhota muun muassa kevyitä ajoneuvoja. Tielle jätetty telamiina ja muutaman minuutin päästä kaukaisuudesta kaikuva pamahdus lämmittävät tarkka-ampujan sydäntä.

Sniper_Elite_8

B-luokan viihdettä

Kahdeksaan tehtävään ja kenttään jaettu pääkampanja taistellaan näyttävissä puitteissa. Tapahtumapaikat vaihtelevat lentokentistä ja linnakkeista aavikko- ja kaupunkimaisemiin. Jotkut kentistä voisivat olla avoimempia, mutta positiivisena puolena niissä on erilaisia etenemisreittejä. Oikopolut, maanalaiset käytävät ja rakennukset kätkevät sisälleen salaisuuksia ja sivutehtäviä.

Viholliset paljastava kartta ja tehtävät osoittava käyttöliittymä tekevät tarkka-ampujan elämästä turhan helppoa, onneksi käyttöliittymää voi riisua apuvälineistä. Kolmos-Sniper oli ilmestyessään julmetun buginen, mutta päivitykset ovat tehneet pelille hyvää. Jopa co-op-nettipeli ja moninpeli toimivat hyvin. Siis silloin, kun löysin peliseuraa. Moninpeliä jaksoin tosin vain muutaman ottelun verran, sen verran karmeaa kyttäämistä touhu oli.

Fairburnen hahmosta on turha etsiä syvempiä ulottuvuuksia. Amerikkalainen on yksitotinen puunaama, joka jorisee monotonisella äänellä läpi kampanjan. Kirjoitushetkellä Sniperiin oli julkaistu kolme delsua: Hunt the Grey Wolf ja Save Churchillin kaksi ensimmäistä osaa. Grey Wolfissa tavoitteena on nitistää itse Adolf Hitler, Churchillissa pyritään estämään Winston Churchillin salamurhaan tähtäävä juoni.

Lisärit ovat hieman pääkampanjaa haastavampia, lyhyitä vetoja. Grey Wolf spekuloi herkullisesti Führerin kuolemalla, Churchillin ykkösosa kierrättää ympäristönsä peruspelistä, mutta sen lopussa on mielenkiintoinen kierre. Churchillin kakkososassa puolestaan kylvetään tuhoa uudella mielipuolisen tehokkaalla aseella. Lisärit ovat tasaisen hyvää laatua, joka ei juuri poikkea emopelistä.

Viihdyin Sniper Elite III:n parissa paremmin kuin olisin ennakkoon uskonut. Yleensä 4T eli typerä tekoäly ja tylsä tarina ovat pelinautinnon tappava yhdistelmä, mutta ei tällä kertaa. Ansio ei kuulu groteskille tappokameralle, vaan oivallisesti toteutetulle tarkka-ammunnalle.

Toisinaan vähempikin kuin napakymppi riittää.

 

Markus Lukkarinen

 

Sniper Elite III

Arvosteltu: PS4, saatavilla: Xbox One, Xbox 360, PS3, PC

Rebellion/505 Games Interactive

Versio: Myynti

Moninpeli: 2-12 verkossa

Ikäraja: 18

 

Tarkka-ammunnan, räiskinnän ja hiiviskelyn epäpyhä kolminaisuus toimii.

76