Segan sankarit kisaavat nyt maassa, merellä ja ilmassa. Miksi tyytyä yhteen?
Tiukka kisa huipentuu maalisuoralla, mikään ei voi enää mennä pieleen! Paitsi että voi.
Perässä hiillostava Nights lataa ilotulitusraketin pakoputkeen ja päästää Knucklesin täyttä vauhtia ohitse. Voitto ja ponnistelut valuvat viime hetkellä hukkaan, eikä edes harmita. Tällaiset tilanteet nyt vain kuuluvat Mario Kart -klooneihin, ja sellaisena Sonic & All-Stars Racing Transformed on pahuksen hyvä.
Lisänimi Transformed juontuu siitä, että kilparadat muuttavat rajusti muotoaan kisojen edetessä. Skies of Arcadia -radan alku ajetaan puutalojen välissä, mutta myöhemmillä kierroksilla ilmalaivat tulittavat paikat tuhannen palasiksi. Menopelit muuttuvat reitin mukana, joten loppukisa huristellaan autojen sijaan lentokoneilla.
Afterburnerin lentotukialusten väliselle matkalle kärry taas vaihtuu vesiskootteriksi. Muuttuvat maisemat tursuavat mielikuvitusta ja eri osuudet nivoutuvat useimmiten sujuvasti toisiinsa. Mikä parasta, ajaminen toimii hienosti menopelistä riippumatta. Ajomallit ovat erilaiset, mutta laitteet pysyvät tarkasti ja johdonmukaisesti hallinnassa.
Pärräyksen ytimenä on sivuluisu ja siitä irtoava vauhtibuusti. Lisäksi autolla ja veneellä lisäkyytiä saa ilmalennossa tehtävistä stunteista, lentsikalla taas väistämällä esteitä viime tingassa. Totuttelun jälkeen kisaamisesta tulee koukuttavaa turbopaikkojen metsästämistä. Vauhti lähentelee jo valmiiksi Wipeoutin sfäärejä, joten kilpurin sinkoutuessa liu’usta takaperinvoltin kautta hurjaan syöksyyn kiksejä piisaa ja jedirefleksit palkitaan.
Kova kuin naulat
Kilpakumppaneiden menoa voi asiaankuuluvasti rauhoitella ammuskelemalla. Aseistus on muuten tasapainoisempaa kuin Mario Karteissa, mutta menopelin supernopeaksi raketiksi taikova All-Star on rasittavan hyvä. Neljän sijan kiipeäminen autopilotilla vetäen ei palkitse, ajoi sitä itse tai vastustaja.
Ratasuunnittelu kulkee samaa linjaa: se on paria poikkeusta vaille mainiota. Heikoimmat suoritukset ovat Burning Rangersin ja Billy Hatcherin kentät, joiden tunneliosuudet ovat aivan liian ahtaita kymmenelle kiikkerälle vesimopolle. Loput parikymmentä rataa ovat joitakin ontuvia ajoneuvonvaihtoja vaille vähintään kivoja, joten osumaprosenttia on vaikea moittia.
Ratojen on syytäkin kestää uudelleenpeluuta, sillä Transformedin vaikeusaste on raaka. Yksinpelin sydämenä on perusralleja ja erilaisia tehtäviä vuorotteleva World Tour. Se on kova koulu alusta asti. En ole kaksinen kuski, mutta oli häkellyttävää ja samalla piristävää ahkeroida pari iltaa ensimmäisen kultamitalin eteen. Sitten sladittelu ja hyvät temppupaikat alkoivat upota selkäytimeen.
Lopulta kohtasin voittajani, kun hyydyin täysin vaikeimpiin S-luokan kisoihin. Tavalliset kisat olisivat huijaavasta tekoälystä huolimatta läpäistävissä onnekkailla All-Stareilla, mutta ruuhka- ja sivuluisuhaasteiden läpäisystä ei ollut enää toivoakaan. Se ei estänyt niiden pakkomielteisestä jauhamista.
World Tour on onneksi rakennettu siksi fiksusti, että kyydin lopahtaessa voi aina hakea parempia tuloksia muualta. Lisäksi myös hävitystä kisasta saa saavutustarroja ja pieniä, mutta merkittäviä muokkausosia autoihin. Näin etenemisen tunne säilyy tappioputkessakin.
Paalupaikka
Hienona oivalluksena koko yksinpeli on pelattavissa kaverien kanssa samalta ruudulta, netin ylitse tai sekä että. Erikseen kimppapeliä varten tarjolla on deathmatchia ja tavanomaisempaa ajelua eri säännöillä, joten bilepelipotentiaalia on roimasti.
Toteutus on koko lailla hyvä. Ruudunpäivitys on kolmella pelaajalla silkinpehmeä, ja pykii lievästi vasta neljännen toverin jakaessa näyttöä. Konepellin alla on muutenkin kaikki hyvässä kuosissa. Törmäysten seuraukset ovat S-luokan nopeuksissa hieman arvaamattomia, mutta muuten kaikki pelaa tökkimättä.
Kokonaisuutena Transformed on yksi vuoden yllättäjistä. Etukäteen köpöiseltä näyttäneestä maskottiajelusta kuoriutui erinomainen ajopeli. Isolla kauhalla annosteltu Sega-nostalgia on mukava bonus, mutta rälläys maistuu myös ilman siilileikeissä vietettyä lapsuutta.
Sonic-ralli on hiottu, haastava ja hillittömän iloinen ajopeli. Ei arcadekaahaukselta voi paljon enempää pyytää.
Mikko Lehtola
Xbox 360, PS3, saatavilla3DS, PC, PS Vita, Wii U
Heittäen ohi Mariosta
PS3
Nintendo on pitkään pitänyt leikkisien kartkaahailujen kruunun suvereenisti itsellään, mutta Sonic All-Stars Racing Transformed kiilaa rinnalle ja ohi. Segamaisen nopeassa ja sulavassa kaahailussa ajoneuvo muuttuu tilanteen mukaan automaattisesti. Selkeästi erilaiset moodit eivät väheksy kuskia – pikaveneet ovat kiikkeriä ja lentsikkaa saa ohjata tatti alas, nokka ylös -tyyliin.
Legendaarisimpien Sonic-hahmojen ohella monipuolisilla ja kauniilla radoilla kisailevat myös apinapalloilijat, Space Channel 5:n Ulala, NiGHTS, Jet Set Radion Beat ja muutama animaatio- ja lelulisenssivieras. Sega-klassikoiden mukaan taitavasti teemoitetut pitkät radat ovat ovelasti joka kierroksella enemmän tai vähemmän erilaisia, ja niillä on kart-perinteiden mukaisesti buustipaikkoja ja hassuja aseita. Kaikki aseet voivat ampua taaksepäin, mikä tasoittaa mukavasti johtoaseman haittoja.
Kiperäksi äityvässä Sonic-rallissa on sladitusta, liikenteen väistelyä, lentämistä aikaa vastaan ja tankin takaa-ajoa. Kaikista kisoista kertyy kokemusta, joka avaa ajoneuvomodauksia. Kun kaikki herkut ynnätään kotona ja netissä toimivaan moninpeliin, Sonic All-Stars Racing Transformed on parempi Mario Kart kuin Mario Kart itse.
Petri Heikkinen
87
