Maailma on pieniä ihmeitä täynnä: enpä olisi muutama vuosi sitten voinut kuvitella pelaavani Sonicia PC:n näppäimistöllä. Nopeutuneet prosessorit ja Segan räväkästi muuttunut julkaisupolitiikka tuovat vihdoin yhden maailman tunnetuimmista pelihahmoista PC:n ruudulle.
Sonic oli aikoinaan melkoinen sensaatio. Mitään niin nopeaa, sulavaa ja pelattavaa tasohyppelyä ei oltu nähty, ja ensimmäiset kolme päivää Sonicin kera jäivät ikimuistoisesti ja elävästi mieleen.
Mitäpä hyvää reseptiä turhaan muuttamaan. Niinpä seuraavat Sonicin seikkailut eivät tuoneet mitään oleellista uutta konsolikansan ihmeteltäväksi. Taika oli kuitenkin tallella, ja Sonicit katosivat hysteerisen hypen ja kohun saattelemana nopeasti pelikaupan hyllyiltä.
Nyt PC:lle versioitu Sonic CD ilmestyi aikoinaan (-93) Segan surullisen kuuluisalle MegaCD-lisälaitteelle. Palikkapelin muistirajoituksista ei tarvinnut välittää, joten pelattavaa voitiin ainakin periaatteessa tarjota aiempaa enemmän. Loppujen lopuksi Sonic CD lunastikin juuri ja juuri siihen kohdistuneet odotukset ja oli paras Sonic-seikkailu, mitä konsanaan oli nähty.
Aikamatkailua
Sonicin ikivihollinen Dr. Robotnik on jälleen kerran aiheuttamassa tuskaa ja hampaidenkiristystä. Tällä kertaa tohtorin vihan kohteena on Mobiusta kiertävä pikkuplaneetta. Sonicin on löydettävä ja kaapattava itselleen sen seitsemän Aikakiveä, jotta vihollisen kierot suunnitelmat synkeästä tulevaisuudesta eivät toteutuisi.
Moiset Aikakivet on piilotettu kolmiulotteisiin bonusvyöhykkeisiin, jonne Sonic pääsee selvitettyään kentän riittävä määrä (50) maagisia renkaita takataskussaan. Osuma viholliseen roiskauttaa renkaat ympäriinsä, joten tarkkuutta tarvitaan. Salamana suihkivalla Sonicilla on nimittäin helppo tusauttaa pahki vihollista tai muuten vain vihollismielistä rakennetta. (Kyseisiä 3D-vaiheita on simuloitu ansiokkaasti eräässä Jazz the Jackrabbit -tasohyppelyssä.)
Aikaisempien Sonicien suoraviivaista rakennetta on yritetty murtaa tuomalla peliin aikavyöhykkeet. Jokainen vaihe on olemassa niin nykyajassa, menneessä kuin tulevassa ja aktivoituaan 'aikakoneen', Sonic pystyy hurjan spurtin päätteeksi siirtymään ajassa eteen- tai taaksepäin. Eli jos tulevaisuus näyttää synkältä, kannattaa hypätä takaisin nykyaikaan tai jopa velloa menneisyydessä. Samat perusrakenteet toistuvat eri aikavyöhykkeissä, mutta etenemismahdollisuudet ovat erilaiset ja salaisuudet toiset.
Vaikka saman, jo selvitetyn kentän kahlaaminen onkin entistä mielekkäämpää, Sonic CD:ssä se ei ole edes välttämätöntä. Pelitilanne tallennetaan automaattisesti seuraavaan maailmaan siirryttäessä. Tämä toki helpottaa ja nopeuttaa pelin läpikahlaamista, mutta ei silti tee pelistä pelkkää läpihuutojuttua.
Yllätyksiä on tarjolla riittävästi, kuten kunnon tasohyppelyssä kuuluu olla. Välillä Sonic joutuu keskelle hillitöntä flipperinpeluuta, välillä uiskennellaan veden alla huimien virtausten tuuppiessa siiliparkaa eteenpäin. Toisinaan vauhti on niin tuima, ettei hitaampihoksottiminen pelaaja taatusti tajua mitä kuvaruudulla tapahtuu.
Vuoden flipperipeli valittu
Konsoliklassikon arvosteleminen PC-pelinä on ristiriitainen kokemus, varsinkin kun Sonic CD:n PC-versio on ensin hienoinen pettymys: vieritys ei olekaan niin pehmeää kuin alkuperäisessä. Joko silmä on mukautuva elin tai sitten kesken Sonicin suihkinnan jokin mystinen demo asensi koneeseen lupaa kysymättä siiliystävällisemmät DirectX-ajurit, sillä pian vieritys tuntuu kuin tuntuukin mukiinmenevältä. Hyvä ja hallittu pelattavuus vakuuttaa ja tempaa mukaansa. Kuinka ihmeessä näinkin nopeaa tasohyppelyä voi olla niin hyvä pelata?
Sonic CD on pelattava ja hauska tasohyppely. Se ei ehkä ole maailman haasteellisin peli, eikä se tunnu armon vuonna -96 kaikkein edistyksellisimmältä elämykseltä. Se on kuitenkin yksi kaikkien aikojen parhaista PC-tasohyppelyistä, sille tosiasialle ei yksinkertaisesti voi mitään. Nauti jos uskallat.
90
