Avaruus on vaarallinen paikka. Aina silloin tällöin avaruusaluksia katoaa, ja kun ne ilmestyvät näkyviin, ne ovat genestealereiden lattiasta kattoon asuttamia Space Hulkeja. Games Workshopin Warhammer 40000 -maailmassa tähän löytyy lääke: massiivisiin panssaripukuihin pukeutuneet terminaattorit, avaruusmerijalkaväen ykkösmiehet.
Delvar III:a lähestyy valtava, lukuisien tuhoutuneiden avaruusalusten rungoista koottu Space Hulk. Planeetta on tuomittu, jolleivat Blood Angels -osaston terminaattorit tungeudu hylkyyn ja sammuta sen hypermoottoreita. Terminaattoreiden ja hypermoottoreiden välissä on leegio genestealereita, genestealerin ja ihmisen sekoituksia, patriarkkoja ja merijalkaväen pettureita. Koko matka kahlataan polvia myöten punaisessa muusissa, jonka lähteenä ovat sekä genestealerit että itse terminaattorit.
Riittävätkö terminaattoreiden Strombolterit, liekinheittimet, 50 mm kanuunat, salama- ja voimahanskat raivaamaan tien läpi lihaksi muuttuneen pahuuden?
Mikki miesten matkassa
Pimeydessä häilähtää jotain, ja liikkeenhavaitsimen tikitys kiihtyy. "Iljetykset ovat lähellä!", huutaa Antonius, ja tempaisee Stormbolterillaan sarjan käytävää pitkin. Huuto ja pehmeä mossahdus kertovat osumasta, kuten myös räkäinen nauru.
"Eteenpäin keisarin nimessä!" Totta, paikoillaan nynnivä terminaattori on kuollut terminaattori. Niinpä käskytän toverini strategisiin risteyksiin ja etenen itse kohti maalialuetta. Radioliikenne kajahtelee kypärässäni.
"Niitä on sadoittain!"
"Ne ovat liian nopeita!"
"Luciuksen ase on jumissa!"
"Veljet! Tarvitsen apua... Aaaaarrrrrrgghh!!"
"Tämä on... Luciukselle!"
Dakka dakka dakka. Hyyyyaaaaargh!
Vilkaisu karttaan: reitti näyttää selvältä, joskin yksi osuus kulkee huolestuttavan läheltä stealereiden ilmestymisaluetta, enkä voi hyödyntää tovereitani, vaan joudun ampumaan tieni läpi.
Tik...tik...tik..tik.tiktiktik. "Aradiel! Käänny ympäri!" Jo kääntyessäni aloitan tulituksen, ja genestealer leviää punaisena puurona käytävän seinille, sattumina irtoraajat. Seuraava tulee ja lujaa. Tempaisen Stormbolterin liipaisimesta, mutta palkintoni on pelkkä klik-klik-klik-ääni.
"Kirottua! Aseeni on jumissa!", huudan, ja iljetys on jo kimpussani. Torjun käpälän ja isken voimahanskalla hirviön maahan. Mutta takaa tulee toinen, enkä ehdi kuin hätäisesti torjua, kun ruudun täyttää ensin valtava raatelujalka, ja sitten pimeys...
Kerrostalossa vallitsee kauhu: kolmannen kerroksen hullu huutaa ja kiroilee taas niin että lasit helisevät. Mitä se oikein tekee?
Aloittaa tehtävänläpäisy-yrityksen numero 21, tietysti. Miehet eivät masennu (eivätkä edes käytä lehdistökappaleen huijausmenua).
Armotonta menoa
Electronic Artsin vuonna -93 ilmestynyt Space Hulk oli armoton, ahdistava peli, jota pelattin tuolinreunalla istuen, hampaita kirskutellen ja vertahyytävästi kiroillen. Yksi pieni virhe, vähän huonoa tuuria, ja taas otettiin tehtävä alusta. Liiallisen "haastavuuden" lisäksi grafiikka näytti ajan standardeihin verrattuna vähän jälkeenjääneeltä, ja niinpä Space Hulk siirtyi kulttipeliluokkaan (ja löytyy EA:n Classics-sarjasta alle satasella).
Mikäli oikein tajusin, Space Hulk II perustuu 3DO-versioon, joka puolestaan perustuu alkuperäiseen Space Hulkiin. Niinpä SH II muistuttaa esikuvaansa ja paljon. Joten kulttipeliksi kulkenee Space Hulk II:kin Verienkeleiden tie, tuskin tämä 3D Dukes of Doomeihin vetoaa.
Taktisista taisteluista kiinnostuneille koville miehille Space Hulk tarjoaa harjoitustehtäviä, klassisia sekä "historiallisia" tehtäviä. Näissä pelaaja pystyy hyppäämään kenen tahansa terminaattorin pukuun. Lisäksi SH:ssa on vielä kampanja.
Here they come!
Kampanja on lineaarinen sarja erilaisia tehtäviä, aina pelkästä hengissä pysymisestä vaikka kaasuhanojen sulkemiseen, esineiden etsimiseen, huoneiden puhdistamiseen liekinheittimellä ja semmoiseen. Muihin tehtäviin verrattuna on kuitenkin yksi merkittävä ero: pelaaja ohjaa vain nimikkoterminaattoriaan.
Kampanjan alussa pelaaja on pelkkä riviterminaattori. Tietokone paitsi ohjaa muita miehiä, myös käskyttää pelaajaa. Muutaman tehtävän jälkeen pelaaja ylennetään ryhmänjohtajaksi, jolloin hän saa komentaa ryhmää, mutta ei silti voi hypätä kuin oman nimikkoterminaattorinsa haarniskaan. Jos pelaaja kuolee, tehtävä katkeaa kesken.
Pelaaja käskyttää muita terminaattoreita karttaruudulla. Kun kartalle siirtyy, menee peli pauseen, mutta kauan ei kannata miettiä, sillä pauseaika on rajallista (joskin uusiutuvaa). Karttaa käytetään ja paljon, sillä ilman ryhmätyötä ei Space Hulkissa pääse kuin ennenaikaiseen hautaan.
Erittäin tervetulleena uudistuksena terminaattorit ovat älykkäitä. Ykkösen miehet osasivat vain ampua eteensä tulevia mömmöjä, kakkosen osaavat jopa turvata selustansa. Syytäkin, sillä vihollisen älykkyys on aivan riittävää tasoa. Terminaattorin perusaseistukseen kuuluvat Stormbolter, energia-ase loputtomin ammuksin, ja Powerglove, sähköistetty lähitaisteluase. Nyt Powerglovesta on jotain hyötyäkin, sillä jopa tietokoneen ohjaamat miehet enimmäkseen saavat noin 7 genestealeria kymmenestä kellistettyä. Lisäksi aseena voi olla panoksia vaativa mutta tehokas 50 mm kanuuna, liekinheitin tai lähitaistelun ykkösvehje, pitkiltä kynsiltä näyttävät salamahanskat.
Kauhua käytävillä
Graafisesti peli on mielenkiintoinen tapaus. Ympäristö on vanhanaikainen, sillä se koostuu suorakulmaisista käytävistä ja huoneista, ja sijaitsee yhdellä tasolla. Tämä tosin lienee lautapeliversion asettama rajoitus.
Terminaattorit liikkuvat tässä ympäristössä sinänsä vapaasti, mutta hitaasti, ja kääntyminen ei ole pehmeää. Tämä on yllättävää, kun peli pyöri sentään Win95:n bravuuri-Direct X-ajureilla P120:ssa, ja ulkonäöllisesti grafiikan luulisi pyörivän jo nopeassa 386:ssakin.
Sen sijaan genestealereihin ja muihin veikkoihin on käytetty useampikin animaatioruutu, ja mikäli niitä ei ehdi irtoraajojen terästämässä punapläjähdyksessä levittää seinille, koko ruudun täyttävä genestealer on pelottava näky.
Äänimaailma on uskomattoman rikas: terminaattorit puhuvat koko ajan, selostavat tekemisiään, varoittavat pelaajaa ja laukovat ylikarskeja kommentteja. Aseet jytisevät, ympäristöstä kuuluu huutoa ja korinaa.
Äänien heikkous on niiden vaimeus ja tietty laimeus. Ensimmäisessä Space Hulkissa äänet olivat kristallinkirkkaat, ja matalan käheät terminaattoreiden äänet just oikeita. Kakkosessa käskynjakoäänet vielä sujuu kirkkaasti, mutta peliosuudessa volyymi tippuu puoleen ja äänet ovat sameita. Tämä toivottavasti on betaversion feature.
Lisäksi peliä haittaa sen 3DO-perintö. Eniten se näkyy käskynjaossa, joka ilmeisesti on suunniteltu joypadille, ei hiirelle. Terminaattoreiden pyssykätkin on liimattu heidän mahaansa pystyyn, mikä sekin lienee konsoliperintöä.
Oheistekstien mukaan pelaamani lehdistöbeta oli melko lopullinen, joitain bugeja vielä korjataan ja tehtävien vaikeustasoa säädellään. Toivottavasti vähän alaspäin, sillä peli on niin sanoakseni "haastava", ja herkemmiltä pelaajilta voi kärähtää käämit.
Space Hulk II on onnistunut, armoton ja ahdistava peli joukkuetason henkiinjäämistaistelusta tulevaisuudessa. Vaikeustaso on kuitenkin melkoinen. No, vaikka hermot menee, niin ainakin kasvaa karvaa rintaan. Die for the glory of the Emperor! Fight the abomination!
88
