Verta ja hiekkaa

Autiomaahan hautautunut Dubai on loistava miljöö yhden miehen henkilökohtaiselle matkalle helvettiin.

Törmäsin Spec Opsiin ensimmäisen kerran lähes kaksi vuotta sitten E3-messuilla. Pidin näkemästäni, mutta sitten peli katosi kartalta. Luulin jo sen kuolleen. Onneksi Yager vain hautoi tarinapainotteista räiskintäänsä rauhassa ja päästää sen tänä vuonna irti.

Luvassa on sekoitus toimintaa ja psykologista kauhua. Innoituksena on toiminut Pimeyden sydän -kirjaklassikko ja siitä tehty Ilmestyskirja. Nyt -elokuva. Pelaajaa ei aiota päästää helpolla, sillä käsikirjoittaja Walt Williamsin omaperäisin sanoin ”sota on julmaa”.

Tervetuloa loppuun

Aavikon keskelle rakennettu Dubai on yksi nykymaailman oudoimmista paikoista: muinainen beduiinikulttuuri, länsimainen maailma ja öljyn tuomat miljardit lyövät kättä yhdessä yltäkylläisessä, taivaisiin kurottavassa sulatusuunissa. Kaupunki olisi jo sellaisenaan mahtava miljöö ihmismielen synkimpien koukeroiden tutkimiseen, mutta lähitulevaisuuden hiekkamyrskyjen hautaamana se kirvoittaa mielikuvitusta kuin Bioshockin merenalainen Rapture. Sekin on samalla tavalla erilainen kuin mihin olemme tottuneet, ja ympärillä vaaniva vihamielinen aavikko on kuin pohjaton valtameri, täynnä salaisuuksia.

Hiekkamyrskyjen tuhoama aavikon ihmemaa on selvä metafora sankarin päänsisäiselle matkalle, sillä puolitoistatuntisen pelisession perusteella Spec Ops onnistuu kaappaamaan ilmestyskirjamaisen tunnelman ihailtavan hyvin. Kaikki alkaa pelastusmatkana, kun kolmihenkinen delta-erikoisjoukko saapuu hylätyksi luultuun Dubaihin etsimään sinne kadonnutta amerikkalaiskomentajaa. Menevätkö asiat mönkään? Kakkivatko kamelit hiekalle? Tottakai, joten äkkiä mikään ei ole kuten aluksi näytti. Hyvät muuttuvat pahoiksi, pahat hyviksi, pian edes sankari ei enää ole varma siitä, kenen puolella hän oikeasti taistelee.

Vajoaminen sekasortoon on hienovaraista ja toimii paljon paremmin kuin Call of Dutyjen ja Battlefieldin kovasti rakastama sankaria kuulustellaan -tekniikka. Tapahtumat tuntuvat aidommilta senkin takia, että pelaaja joutuu tekemään matkan varrella nopeita valintoja, joissa ei yleensä ole hyviä vaihtoehtoja. Päätösten tehoa lisää se, että ne tehdään aktiivisesti passiivisen A:n tai B:n painamisen sijasta. Jos pitää valita siviilien teloituksen estämisen tai mahdollisesti tehtävää edistävän agentin pelastamisen välillä, on lopputulos kiinni omista teoistasi. Pilki liian pitkään ja molemmat saattavat kuolla.

Pelaamani demo oli koottu toisistaan irrallisista osista pelin alkupuolelta, joten rytmityksestä on vielä vaikea sanoa mitään varmaa. Nähdyn perusteella Spec Ops kuitenkin osaa vetää tarvittaessa myös henkeä jatkuvan ryynäämisen sijasta. Hitaampi ihmisluonnon järjettömyyden kauhistelu korostaa sopivasti sodan hulluutta ja tapahtumien ajautumista yhä sekavammiksi. Eteen tulee hetkiä, jolloin joutuu kohtaamaan tekojensa inhorealistiset seuraukset suoremmin kuin räiskinnöissä yleensä.

Henkilökohtainen sota

Tarinankerronnasta ja kieroutuneesta tunnelmasta huolimatta Spec Ops on ytimeltään räiskintäpeli. Tällä puolella ei näyttäisi olevan luvassa mitään erikoisen uutta, mutta perusjutut ovat kunnossa. Suojissa dyykataan kuin Gears of Warsissa ikään, mutta siihen yhtäläisyydet onneksi loppuvat. Spec Opsin viholliset kaatuvat realistisesti muutamasta osumasta, mikä pitää taistelun vauhdikkaana ja tapahtumat rullaamassa. Tämän ansiosta aseet myös tuntuvat mukavan tehokkailta. Tekijöiden mukaan vaikeustason nostaminen ei kasvata keinotekoisesti vihollisten kestoa, vaan vaikuttaa lähinnä sankarin omaan kestoon. Hankalimmalla tasolla delta-kapteenin matka loppuu jo pariin luotiin.

Sankarin tiimikaverit ovat tarinan lisäksi tärkeitä pelityylille. Kaksikkoa voi komentaa muutamilla peruskäskyillä esimerkiksi tyhjentämään linja-autonromun vihuista, tiedustelemaan nurkan takana odottavan tilanteen tai sniputtamaan kaukaisuudessa odottavan vartijan. Tekoäly tekee hyvää työtä ja osaa myös seurata sankarin mallia, jos tarkoitus on edetä hiljaa äänenvaimentimien kanssa. Kokonaan kavereita ei voi jättää yksinään sotimaan, sillä maahan kaatunut tiimiläinen vuotaa ajan myötä kuiviin, jos paikalle ei ehdi ajoissa. Silloin edessä on game over ja paluu edelliseen tallennuspisteeseen.

Pelasin Xbox 360 -versiota, jossa oli erinomainen Red Dead Redemption -tyylinen automaattitähtäys perinteisten taikaluotien sijasta. Ohi ammutut laukaukset eivät siis hakeudu maagisesti kohteeseen, mutta suojan takaa esiin noustessa tähtäin liimautuu hetkeksi tarpeeksi lähellä olevaan kohteeseen. Ratkaisu toimii hienosti eikä häiritse lainkaan samalla lailla kuin tavallinen automaattitähtäys. Kaikki avut voi halutessaan kytkeä päälle tai pois vaikeustasosta riippumatta. Pc:llä niitä ei ole lainkaan, ellei halua pelata padilla, jolloin voi valita samat avut kuin konsolilla.

Yksinpelin lisäksi luvassa on myös moninpeli, mutta siitä ei vielä suostuttu sanomaan mitään tarkempaa. Sen verran sentään tiedetään, että pari vuotta sitten puhuttu co-op on jäänyt matkan varrelle. Henkilökohtaisesti en oikein näe tarvetta moninpelille Spec Opsissa, sillä sen painopiste on selkeästi tarinassa ja jännittävässä ympäristössä.

Dubain raunioihin päästään toivottavasti joskus tämän vuoden aikana, lopullinen ilmestymispäivä tuntuu jatkuvasti valuvan sormien välistä kuin... hiekka.

* * * * * *

PC, PS3, Xbox 360

Ilmestyy vuonna 2012