George Lucas raiskasi syyskuussa taas palan lapsuuttani. Nintendon uusintajulkaisukoneisto ei sorru samaan.
Star Fox on Nintendon pikkukakkosversio Star Warsista. Avaruuskettu Fox McCloyd, Slippy-sammakko, Peppy-jänis ja muut kaikenkarvaiset kaverit käyvät kenraali Pippurin johdolla epätoivoiseen taisteluun pahaa imperiumia vastaan. Ainoa ase voittamatonta sotakoneistoa vastaan on pieni Arwing-hävittäjä.
Star Fox 64 3D on remasteroitu uusintajulkaisu melkein 15 vuotta vanhasta Nintendo 64 -pelistä. Siinä missä Tähtien sotien blu-ray-uusintajulkaisu sai Han Solon ampumaan omaan jalkaansa, Star Fox säilyttää 90-lukulaisen tunnelman ja tuntuman.
Star Fox 64 (Euroopassa Lylat Wars) jäi aikanaan vähälle huomiolle, jakoi mielipiteitäkin, sillä se oli lapsenmielinen ja suoraviivainen räiskintä. Siis juuri sopiva minulle, sillä olin vasta 19-vuotias.
Kotonaan umpitunnelissa
Raideräiskinnäksi hallittavaa on paljon. Laserilla räiskitään, pommit pitää lähettää matkaan tarkasti ja samalla on luovittava esteiden välistä. Hävittäjän liikevalikoimaan kuuluvat myös pikakäännökset, vieläkin nopeammat väistöt, silmukka ja jälkipoltin sekä jarruttaminen. Nintendo 64 -ohjaimen napit riittivät vain nipin napin, mutta liikkeet on kartoitettu onnistuneesti 3DS:n pienemmälle nappivalikoimalle.
Sotaretki alkaa Corneria-kotiplaneetalta. Reitti haarautuu matkalla monta kertaa, mutta noin tunnin ja seitsemän kentän jälkeen kaikki tiet vievät Venom-planeetalle ja lopputaisteluun. Matka ei pakota hikeä pintaan, vaan letkeän helpossa pelissä haaste on suorituksen parantamisessa ja perusreitiltä poikkeaviin kenttiin löytämisessä, ei hengissä pysymisessä.
Tiimikaverit antavat tulitukea vain näennäisesti. Jos siipimiestä ei auta kriittisellä hetkellä, huilaa kaveri seuraavan kentän. Siipimiehet ja viholliset ovat melkein jatkuvasti äänessä. Lastenohjelmadialogi sopii tähän pakettiin hyvin (avaruusketun arkkivihollinen on avaruussusi) ja toimii paremmin kuin japanilaisperinteiden mukainen teinidialogi.
Välillä putki vaihtuu areenaan, jonka keskellä on pomo tai sekavaa koiratappelua. Pakoon ei pääse, vaan lentäminen kentän reunalle pakottaa immelmannilla takaisin. Satunnaisena vaihteluna vapaampi lentäminen on ihan toimiva, mutta Star Foxin ydinosaaminen on umpitunnelissa.
Star Foxissa on myös yksinkertainen neljän pelaajan areenamoninpeli. Pikainen soittokierros kaveripiirissä paljasti 3DS-apatian ja kimppapeli jäi testaamatta. Pikatesti tekoälyä vastaan paljasti, että ainoa menetys on ketutus.
Star Foxin uusintaversio on kaikin puolin kauniimpi ja selvästi sulavampi kuin alkuperäinen. Sutun sijaan yksityiskohdista saa selvää, ja aaltoileva meri, hehkuva laava sekä muut uudet efektit elävöittävät maailmaa. Verrattuna Zeldan uusintaversioon ero alkuperäiseen on selvästi suurempi.
Parin kuukauden 3DS-kokemuksella en osaa päättää, onko tasku-3D:ssä edes järkeä. Käytän, koska kuuluu käyttää, ja Star Foxissa 3D toimii ihan mukaansa imaisevasti, erityisesti asteroidikentässä puikkelehtiessa. Silti ihmetyttää, miksi konsoliin on tungettu liikeohjaus, koska pienikin kallistus rikkoo 3D-illuusion. Onneksi patavanhoillinen ohjaus toimii.
Star Fox 64 3D:n viehätys on taiten tehdyssä pintakiillotuksessa. Täydellisessä maailmassa pelivanhuksen paikka olisi halvassa digijakeluhoivakodissa, mutta toisaalta Star Foxissa remasterointiin on panostettu ihan oikealla budjetilla.
78
