Star Trek -sarjoista paras eli Deep Space Nine saa sekin oman pelinsä. Peli hyppäsi heti kättelyssä Englannin listaykköseksi, vaan mikä veti? Peli vaiko tv-sarja?
Star Trekin eri inkarnaatiot (unohdetaan Voyager, jooko?) ovat jo käsite. Päinvastoin kun peräpohjolassa, jossa Star Trek ennen PTV:tä näytti olevan tarkoitettu Coco-Pops-mainoksen raameiksi, sarja on maailmalla äärettömän suosittu, ja on jo ihan oikeasti osa länsimaista kulttuurihistoriaa.
Ehkäpä nukkuminen maalattialla päreen valossa, sika kainalossa ja toinen unelmissa on onnistunut kyllästämään suomalaisten geenit mielikuvitushömppää vastaan?
Computer, define Deep Space 9
Deep Space 9 on planeetta Bajoria kiertävä entinen cardassialainen kaivosasema. Cardassian ja Federaation sopimuksen oheisseurauksena Cardassia vetäytyi miehittämältään Bajorilta, ja Federaatio lähetti asemalle miehityksen paitsi Bajoria auttamaan myös pitämään cardassialaisia silmällä.
Vähäpätöinen asema kohoaa arvoon arvaamattomaan, kun Bajorin läheltä löytyy maailmankaikkeuden ainoa tunnettu vakaa madonreikä, joka tarjoaa oikotien Alpha-kvadrantilta kymmenien tuhansien valovuosien päähän Gamma-kvadranttin.
Tv-sarja Star Trek: Deep Space Nine puolestaan paitsi kantaa ansiokkaasti edellisten Trekkien sytyttämää soihtua myös puhaltaa sitä kirkkaampaan liekkiin. Gene Roddenberry itse rampautti The Next Generationin kieltämällä miehistön keskinäiset konfliktit (jotka sentään olivat originaali-Trekin kantava voima), mutta Deep Space Ninessä eivät kaikki ole tovereita keskenään, ja onpa heillä ihan oikeantuntuisia ongelmiakin.
Toinen suuri ero: lienette huomanneet, että normaali tapa rentoutua Enterprise 1701D:llä näyttää olevan lukea kirjallinen joko Shakespearea tai vanhoja filosofeja, ja illalla rentoutua kuuntelemalla/soittamalla klassista musiikkia tai katsoa/esittää näytelmää. Deep Space 9:llä juodaan olutta, heitetään tikkaa ja mennään klingonilaiseen ravintolaan syömään lautasellinen gagkhia.
Todella valitettavasti sarjaa ei Suomeen ainakaan vielä saada, sillä Pohjoismaiden oikeudet ostanut yhtiö ei täällä näy. Toivoa ei kuitenkaan kannata menettää, odottamisen arvoinen sarja nimittäin todellakin on.
Murha asemalla
Harbingerissa pelaaja siirretään avustaja Bannekin trikoisiin. Hän on matkalla kohti DS9:ää auttamaan Federaation lähettilästä neuvotteluissa Gamma-kvadrantista kotoisin olevien scythiaanien kanssa, kun oudot dronet hyökkäävät Bannokin aluksen kimppuun, ja hän saapuu asemalle vähemmän optimaalisessa kunnossa.
Dronet tunnistetaan scythialaisiksi, plasmamyrsky ja muut merkit viittaavat siihen, että vanha bajoralainen ennustus Harbingerin saapumisesta toteutuu, ja lähettiläs murhataan. Pelaaja joutuu etsimään murhaajaa ja huolehtimaan yksin neuvotteluista, panoksena Deep Space 9:n tuho seuraavassa drone-hyökkäyksessä.
Deep Space 9 on normaalisti pullollaan väkeä, mutta ovelasti aseman ympärillä riehuvan plasmamyrskyn ansiosta pelin DS9 on lähes täysin evakuoitu: henkilökunnasta paikalla ovat vain kapteeni Benjamin Sisko, tiedeupseeri Jadzia Dax, turvallisuuspäällikkö Odo, yhdysupseeri Kira Neryss sekä tietysti ferengi-baarimikko Quark. Lisäksi asemalla on scythialaisten ja heitä vartioivan turvamiehen lisäksi siviileitä, yksi bajoralainen vedek, nippu lykonialaisia sekä Quarkin baarityttö.
Joku heistä on murhaaja. Vai onko? Mikä on scythilaisten salaisuus? Onnistuvatko dronet tuhoamaan Deep Space 9:n?
Universumin madonreikä
Puhtaasti pelinä Harbinger on kotoisin ihan jostain toisesta holesta kuin wormholesta. Ken ei Trekiä tunne, Harbinger synnyttänee korkeintaan vihaa, ja Next Generation -trekkerillekin anti jää laihaksi.
Peli on pääosin renderoiduissa kulisseissa tapahtuva seikkailu, jossa välillä ratkotaan yksinkertaisia puzzleja tai ammuskellaan B-luokan Rebel Assault -kopioissa milloin mitäkin. Yleispelillisesti Harbingerin käyttöliittymä on rajoittava, kökkö ja osittain epälooginen. Varsinainen asemagrafiikka on hengettömästi renderoitu. Kehumista ei ole "näyttelijöissäkään": animointi on minimaalista ja yhtäläisyydet esikuviin vaihtelevat rajusti.
Mutta kun plakkarista löytyy tukku Deep Space Nine -jaksoja, saan taas aiheen pläjäyttää päälle kaikkien rakastamat "Nikon lempparisarja" -bonukset. Nimittäin peliteknisestä tökkimisestä ja sanotaanko kauniisti "haasteettomuudesta" huolimatta viihdyin suurimman osan aikaa, sillä kirjoittajat ovat osanneet asiansa.
Harbingerin hyviin puoliin kuuluu silti juuri asemaosuus. Sarjan oikeat näyttelijät esittävät osansa pääsääntöisesti hyvin, joskin Avery Brooksin (Siskon) osuus lienee sarjan kuvaustauolla heitetty. Vaikka keskustelun vaihtoehdoilla ei juuri ole vaikutusta peliin, dialogi on kiinnostavaa, ja varsinkin Odo sekä Quark esiintyvät edukseen. Asemalla vielä tapahtuukin kaikkea, ja turhaa kävelyä lukuunottamatta mielenkiinto pysyy tehokkaasti yllä.
Mutta sitten Harbinger siirtyy Gamma-kvadranttiin, hylkää Star Trek -kainalosauvansa, ja muuttuu käytännössä ihka normaaliksi seikkailupeliksi. Heti kättelyssä kohdataan keskinkertaisten seikkailupelien ärsyttävin ja rasittavin klisee, jonka ainoa tarkoitus on keinotekoisesti pidentää peliä: The Typerä Sokkelo, terästettynä vielä äkkikuolemia aiheuttavilla vartijoilla.
Ainoastaan jos Deep Space Nine kolisee, kannattaa Harbinger edes teoriassa ostaa.
Harbinger on horjuva alku Viacomin Trek-pelisarjalle, mutta lähitulevaisuudessa vaanii Jonathan Frakesin ohjaama Star Trek: Klingon (mukana klingonin kielen opetusohjelma) ja Star Trek: Voyager, jossa huononpuoleinen sarja joutuu kuulemma itsensä Looking Glassin käsittelyyn.
79
