Star Trek: Klingon on kiehtova opetusromppu klingoneista, tuosta sotaisasta, kunnian mukaan elävästä rodusta, jonka oopperat ovat tunnettuja läpi koko maailmankaikkeuden. Vaan maistuuko kokemus runsaalla veriviinillä alas huuhdellulta targin sydämeltä (kera gaghin), vaiko kylmältä naggimaggaralta haalealla pilsulla?
Normaali-ihmisen lienee syytä tietää, että Star Trek: Klingon ei ole peli kuin sanan väljimmässä merkityksessä. Se on parituntinen, tuhruisella mutta sentään koko ruudun kokoisella Video for Windows -kuvalla varustettu elokuva, joka silloin tällöin pysähtyy ja antaa pelaajan valita mitä pitäisi tehdä. Mikäli pelaaja valitsee epäklingonmaisesti, mulkosilmäinen klingon rähisee niin penteleesti. Lisäksi mukana on opetusohjelma kielestä, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Tuote on siis taas suunnattu niille säälittäville amerikkalaisen tv-sarjan orjille, ei kunnon ihmisille, joilla on Elämä ja jotka korkeintaan killittävät Kauniita ja rohkeita, systeeminkin hyväksymää kulttisarjaa.
blmoHqu'
Vaan mitäpä moisista kunniattomista eläimistä. Tosi soturina en voi muuta kuin onnitella Jonathan Frakesia, jonka ohjaama tarina nuoren Pokin ja klingonien neuvoston puhemiehen Gowronin kostoretkestä on yllättävän hyvä ja hauska.
Ohjelma on olevinaan holokannen opetusohjelma, jossa Gowron opastaa Federaation ihmisnörttejä klingonikulttuurin saloihin. Koko elokuva on kuvattu nuoren Pokin silmin, välillä erittäin onnistuneesti. Silloin tällöin pelaaja joutuu tekemään ratkaisuja (niin kuin ojentamaan gaghin, rikkomaan tavaraa ja sellaista) ja jos päätös ei ole klingon-normiston mukainen, uusiksi menee. Gowronin palaute epäonnistuneesta suorituksesta on näkemisen arvoista. Videon voi myös pysäyttää ja onkia siitä näkyvistä esineistä lisätietoa, mutta kunnon tietokanta olisi ollut kyllä parempi ratkaisu.
Juonta ei luonnollisestikaan kannata paljastaa etukäteen. Elokuva on kuvattu aidon näköisissä lavasteissa (tosin näin suttuisella grafiikalla vähemmäkin aidot varmasti menevät). Robert Reilly Gowronina, samoin kuin muutkin klingonit, ovat erinomaisia, vaikka sortuvatkin välillä turhankin jämerään ylinäyttelyyn. Kaikilla on ollut hauskaa, ja päinvastoin kuin suomalaisissa viihdeohjelmien irvikuvissa, se välittyy myös ruudun tälle puolelle.
Vain kokemuksen lyhyys (pari tuntia), ja videokuvan suttuisuus haittaavat tätä mainiota Star Trek -rahastusta. Pelissä pitäisi myös olla mahdollisuus ladata vanha tilanne muutenkin kuin ihan alussa: muutama pätkä tulee nähtyä moneen kertaan eikä filmejä voi ohittaa. Anyway, it is a good day to die.
bljatlh 'e' ylmev!
Kolmas romppu sisältää klingonin kielilaboratorion, joka kelpaa mainiosti varsinkin ääntämisen opetteluun, ja mikrofonin ylpeät omistajat voivat hioa ääntämystään interaktiivisesti.
Kielitieteilijä Marc Okrandin kehittämä klingon on nykyään maapallon toiseksi puhutuin keinotekoinen kieli esperanton jälkeen. Sille ollaan kääntämässä (tai on jo käännetty) Raamattu, ja seuraavana ohjelmistossa on Shakespearen tuotanto. Klingonia kehittäesään Okrand huvikseen jätti siitä pois olla-verbin, mikä aiheutti Star Trek VI:ssa tiettyjä vaikeuksia, siinä kun lausutaan klingoniksi Hamletista pätkä "Ollako vai eikö olla".
Klingon Language Lab opettaa yksinkertaisia sanoja ja lauseita, ja Marc Okrand kertoo esimerkiksi gaghin (elävistä käärmemadoista tehty klingonilainen perinneruoka) taustat, ja selvittää lingvistisiä kiemuroita. Rompun harjoitusosuudessa on bugi: se näyttää väärää kuvaa.
Star Trek: Klingon on lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi kokemus, kuten klingonsoturin elämäkin. Jos kuuluu niihin ihmisiin, joiden kirjahyllystä löytyy erinomaisen monikäyttöinen Marc Okrandin The Klingon Dictionary, saatavilla kaikista hyvinvarustetuista kirjakaupoista, on Star Trek: Klingon jotakuinkin pakko-ostos. tera'ngan Ha'DibaH ei siitä ilahdu.
Kuolkaa hyvin.
90
