Crypticin avaruuslaivasto on remontin tarpeessa.
Kuukausimaksulliset mörpit on kuoleva rotu. Suurin osa on jo antanut periksi, vain kukkulan kuningas World of Warcraft ja anomalia Eve pärjäävät. Mikromaksut ovat genren tulevaisuus, siihen on pakko tottua. Trekkereiden onneksi Cryptic havahtui ajoissa, sillä Star Trek Online porskuttaa mikromaksuilla jo kolmatta vuottaan.
Kuukausimaksullisen pelaamisen olinkin lopettanut jo valovuosi sitten. Vanha suola janotti jo silloin kun siitä tuli ilmaista, mutta vasta tuoreen Deep Space 9 -maratonin jälkeen ja Legacy of Romulus -lisärin avustuksella kapteenin pallin kutsuhuuto kasvoi taas vastustamattomaksi. Engage!
Sitä seuraava sukupolvi
Tarina alkaa kolmekymmentä vuotta Nemesis-leffan ja reilut pari vuosikymmentä J.J. Abrams -versioinnin alkutahtien jälkeen. Romulus on kivimurskaa, Federaatio on jälleen sodassa klingonien kanssa eivätkä borgit ja Dominion pysy katsomossa. Kriisin kynnyksellä romulaaneilla, Federaatiolla ja klingoneilla on huutava pula aluksien kapteeneista. Kriisi on niin paha, että paatteja luovutetaan jopa märkäsuippokorvaluutnanteille. Kaveriksi heitetään pari komentosiltaupseeria, jonka jälkeen noviisi dumpataan yksin sekasortoiseen maailmaan.
Hahmon voi valita suurimmasta osasta tuttuja rotuja. Valtaosa on kaikille ilmaisia, loput lunastettavissa Crypticin omilla ZEN-pisteillä. Hahmoluokat on jaettu taktiseen, tekniseen ja tieteeseen, mutta valinta ei sido kapteenia mihinkään tiettyyn pelityyliin. Taitopuu mahdollistaa hyvin monipuolisen erikoistumisen, eikä luokkavalinta rajoita alusvalintoja mitenkään.
Mikromaksumalli on hoidettu mallikkaasti. Eteneminen ei vaadi rahaa, sillä kokemuspisteitä kertyy ilmaiseksikin kiitettävää tahtia. The Old Republic, ota oppia! Pikku lahjoituksella tasonnousua voi kiihdyttää, mutta pääosa maksullisesta sisällöstä on sarjoista tuttujen asusteita ja aluksia. Kuukausimaksulla ansaittavat edut ovat oikeastaan tällä hetkellä niin mitättömiä, ettei maksamista tarvinnut edes harkita.
Tuulahdus menneisyydestä
Alusta alkaen Star Trek Onlinen parasta antia oli avaruustaistelu, ja se toimii edelleen. Koiratappelu on hyvin taktista. Suojista huolehtiminen on kaiken a ja o, muuten kuolo korjaa hyvin nopeasti. Siltaupseerien taidot nousevat vahvasti pääosaan taitojen kehittyessä. Esimerkiksi oikein ajoitettu loittoryhmä vihollisen risteilijään ja heti perään roiskaistu torpedoryöppy kääntää taistelun kulun nopeasti. Räimeen ollessa hektisimmillään kädet loppuvat kesken, kun yrittää ”huutaa” erityiskomentoja upseereille ja samalla pitää paatin taistelukunnossa. Ulkoasultaan avaruusmätöt ovat kestäneet ajan hammasta suht hyvin , mutta yksityiskohdissa on toivomisen varaa. Etenkin efektit voisi päivittää tähän päivään, eikä kippojen detaljitason lisääminen olisi pahitteeksi.
Pelin toinen puoli, eli loittotehtävät ei valitettavasti selviä pienin nuhtein. Planeettojen ja asemien pinnalla käytävät taistelut näyttävät suorastaan rumilta, ympäristöt ovat kulmikkaita ja hahmomallit tönkköjä. Animointi muistuttaa paikoin enemmän Myrskylintuja kuin vuonna 2010 julkaistua mörppiä. Monen sekunnin viiveellä alkavat animaatiot sekä välivideoiden epämääräinen huitominen ja koominen teatraalisuus saa nojatuolikapteeninkin kädet nopeasti otsalle Palmu-asentoon. Lisäksi aseet katoilevat käsistä ja tekoäly hyppii tai jumiutuu seiniin, mikä yhdistettynä tappajabugeihin saa materia/antimateriareaktorini ylikuumenemaan. Koska suuri osa näistä bugeista oli olemassa jo kolme vuotta sitten, Crypticin buginkorjaustahtia voi sanoa verkkaiseksi.
Silloin pelin julkaisun jälkeen tehtävät olivat köykäistä tauhkaa. En tiedä johtuiko kiireestä, mutta muutamia hyviä hetkiä lukuunottamatta tehtävistä puuttui imu. Edelleenkin perustehtävät noudattavat valitettavan paljon kaavaa avaruusmättö-loittotehtävä-loppumättö avaruudessa.
Pelin kantava voima löytyi pian julkaisun jälkeen, ja se on kausityyliset päivitykset. Kuuden tehtävän mittaisiin juonilankoihin jakautuviin kampanjoihin on panostettu oikein urakalla. Tarinat kaappaavat mukaansa, eivätkä sivutehtävätkään yleensä ole hassumpia. Palkintona tippuu roimien kokemuspisteiden lisäksi harvinaisia alusmoduuleita ja hyviä leluja loittotiimille. Lisäksi pelissä on nyt Foundry, jolla innokkaimmat pilotit voivat luoda omia tehtäviä. Monet eivät häpeä yhtään Crypticin rinnalla, tosin kuonaakin mahtuu paljon joukkoon.
Jos tehtävät ovat nyt hyviä, muu sisältö ei säväytä. Diplomatia on lähinnä huono vitsi eikä universumin tutkimisesta saa kunnolla otetta. Kunnon kannustin puuttuu.
PvP:ssä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta tarjolla on vain osapuolien välistä ja sisäistä kahinointia. Tekoälyä vastaan käytävät taistotkin alkavat pidemmän päälle toistamaan itseään. Viimeisimmän eli kahdeksannen tuotantokauden mukana tuli sinänsä ihan toimiva aluetaisto jalkaväelle, mutta se käytännössä kaatuu pelaajien puutteeseen.
Kun tasokatto on saavutettu, fiilis on tyhjä. Edellisen aluspäivityksen sain kymmenen kokemustasoa sitten, ja kaikki toimiva tehtävämateriaali on kahlattu läpi. Tekemisen puute yhdistettynä bugiseen vanhaan pelimoottoriin tappoi peli-intoni taas tehokkaasti.
Crypticin komentajien kannattaa jättää muutama tarinakausi väliin ja rohkeasti mennä moottoriytimen sekä loppupelin kimppuun.
