Kuolontähden jysähtäessä Yavinin järjestelmässä galaksi joutuu kiehumistilaan. Kapinaliitolla on oiva tilaisuus karistaa Imperiumin ies sorrettujen niskoilta, Imperiumi taas haluaa vain palauttaa rauhan ja järjestyksen. LucasArtsin odotettu Star Wars: Rebellion tarjoaa mahdollisuuden kummallekin. Harry Callahanin sanoin: "Are you feeling Luke, punk?"
Ensimmäisenä Star Wars -strategiapelinä Rebellioniin (tai Supremacyyn, jos törmäät brittiversioon) kohdistuu hirveät ennakko-odotukset. Hauskasti parin illan Kapinoinnin jälkeen olin sitä mieltä, että Rebellion on typerä, ruma mikronysväyspeli kammottavalla käyttöliittymällä. Viikkoa myöhemmin olin samaa mieltä Yodan kanssa: liikaa ensivaikutelmaan jedi luottaa ei saa. Rebellion mainio peli on.
Mon Calamari, Mon Mothma, Mon Dieu
Vastakkain ovat Kapinaliitto ja Imperiumi, ajallisesti heti ensimmäisen Kuolontähden tuhoutumisen jälkeen. Päämäärä on kummallakin selvä: Kapinaliitto vangitsee Darth Vaderin, keisari Palpatinen ja miehittää Coruscantin. Imperiumin pitää vangita sekä Luke että Mon Mothma, ja tuhota Kapinaliiton salainen, liikuteltava päämaja. Rebellionin galaksille on kolme kokoa, joista pienin on jotakuinkin sopivin.
Harpoon II:n tekijöiden Rebellion pyörii "tosiajassa". Niinpä, peli soljuu koko ajan, mutta selkeissä päivän "vuoroissa". Aito vuoropohjaisuus olisi ollut kiva lisä, mutta onneksi peliä saa sekä jarrutettua että kiihdytettyä ihan riittävästi.
Rebellionin kolme osa-aluetta ovat tuotantokoneiston pystytys ja hyödyntäminen riittävien avaruuslaivastojen rakentamiseen, laivastojen väliset taistelut ja planeettojen valtaus sekä pelihenkilöiden käyttäminen esimerkiksi tutkimukseen, diplomatiaan, sabotaasiin ja muuhun vänkään. Pelit venyvät pitkiksi, enkä ehtinyt kuin karvan kokeilla Rebellionia keisarin joukoissa.
Karmea ionikanuuna
Suurin osa systeemeistä on joko neutraaleja tai asumattomia. Asumattomista systeemeistä on helppo tehdä tuotantojättejä tiputtamalla sinne yksi pieni armeijayksikkö, jonka jälkeen sen voi rakentaa täyteen: planeetoilla ei ole asukaslukua. Neutraalit taivutetaan diplomatialla tai maahanlaskujoukoilla. Tosin turha väkivalta aiheuttaa voimakkaita vastareaktioita, varsinkin tärkeissä Ydinsysteemeissä.
Rebellionin talousmalli on yksinkertainen. Kaivokset tuottavat raaka-aineita, jota jalostamot jalostavat muuhun tuotantoon tarvittavaksi materiaaliksi. Taistelupari kaivos_jalostamo tuottaa lisäksi huoltopisteitä joukkojen, alusten ja laitosten ylläpitoon. Miinuspisteillä uutta ei rakenneta, ja vanhakin kalusto alkaa räjähdellä. Uusien kaivosten ja jalostamojen rakentaminen on kallista puuhaa, joten muutaman jalostamon tai kaivoksen menetys voi sekoittaa talouden pitkäksi aikaa. Myöskään kapinoivat järjestelmät eivät pysty tuottamaan mitään.
Järjestelmiin voi rakentaa vain sen "energialukeman" mukaisen määrän eri laitoksia. Näitä ovat ionitykit, planetaariset suojakentät, kanuunat, parakit, telakat ja rakennuslaitokset, plus kaivokset ja jalostamot. Viisi telakkaa (parakkia, tuotantolaitosta) samassa systeemissä rakentaa aluksia viisi kertaa nopeammin. Rajallisen "energian" takia planeetalle voi rakentaa vain 1_11 laitosta.
Mainio juttu. Master of Orion 2:ssa joka systeemin rakennettiin kaikki, Rebellionissa joutuu erikoistumaan. Yksi järjestelmä voi olla supertelakka, toinen jalostamomaailma, ja mitäs siten käykään kun vihollinen tulee?
Laitokset (tai alukset ja joukot) usein rakennetaan ihan muualla kuin kohdeplaneetalla, ja sitten ne siirtyvät sinne valmistuttuaan. Näppärästi pelaaja voi määritellä, että Sullustaan rakennetaan parakki, 3 Mon Calamari -risteilijää ja 4 Wookie-rykmenttiä, ja olettaen että vapaita tuotantolaitoksia, raaka-ainetta ja huoltopisteitä on, ne ilmestyvät sinne aikanaan. Tietokoneen voi kytkeä huolehtimaan esimerkiksi tasapainoisesta tuotannosta ja systeemien joukoista.
Luke leiailee
Rebellionin oma juttu ovat Star Warsista noukitut hahmot ja niiden käyttö. Hahmolla on neljä arvoa: johtajuus, vakoilu, taistelu ja diplomatia, sekä muutamalla mahdollisuus tutkimustyöhön. Tutkimustyö tosin käsittää vain kourallisen uusia laitoksia, joukko-osastoja ja aluksia, jotka lajityypeittäin ilmaantuvat käyttöön aina samassa järjestyksessä.
Diplomatia on tärkeää: sillä taivutetaan puolueettomia systeemejä omalle puolelle ja rauhoitetaan omia. Vakoilulla hankitaan tietoa esmes järjestelmän puolustuksesta, jota voi yrittää tuhota sabotaasilla. Varsinkin suojageneraattorien tuhoaminen on tärkeää, jotta systeemin pommittamisella kiertoradalta on jotain vaikutusta. Täsmäiskut sotilaskohteisiin tekevät maataisteluista huomattavasti helpompia, kun dark trooperit on esinitistetty alusten läjäyttimillä. Iskut siviilikohteisiin luonnollisesti aiheuttavat suurta närää. Vakoilu ja taisteluarvot kertovat myös, kuinka hyvin hahmo sopii pelastus-, salamurha- ja kaappaustehtäviin.
Henkilön voi määrätä maajoukkojen tai laivaston komentajaksi, jolloin yksiköt saavat bonuksia hahmon taistelu- ja/tai johtajuusarvon mukaan. Jotkut henkilöt voivat värvätä lisää henkilöitä: esimerkiksi Mon Mothma voi istua yhdellä planeetalla ja ajan mittaan värvätä sieltä kaikki henkilöt.
Osassa hahmoja on sisäänrakennettuja Star Wars -koukkuja: Han Solo siirtyy nopeiten paikasta toiseen, ja kun Luke ja Darth kohtaavat ensi kerran, selviää että Darth on Luken isä ja Leialle kehittyy Voima.
Herrat jedit ovat myös mukana: sekä Luke että Darth kehittyvät oikein superhahmoiksi, ja voivat löytää uusiakin jedikokelaita koulutettavaksi. Jedit myös vaistoavat toisensa, kun ovat tarpeeksi lähellä.
Sota tähdissä
Yksi Rebellionin hyviä puolia on se, että kaikki kestää realistisen kauan. Niin aluksia kuin laitoksia rakennetaan kauan ja hartaasti, ja niiden matka pisteestä toiseen kestää kauan. Tämä antaa pelille mukavan realistisen maun, ja yhdessä huoltopisteiden kanssa takaa sen, että laivastojen koot pysyvät järjellisissä rajoissa.
Avaruustaistelut on toteutettu alkeellisella, mutta loppujen lopuksi riittävällä reaaliaikaisella järjestelmällä. Kolmiulotteisella taistelualueella laivastot lähinnä ajavat vierekkäin ja ammuskelevat toisinaan. Kun tapahtumia kyttää, huomaa että muutakin tapahtuu: alukset ottavat vahinkoa eri järjestelmiin, kääntävät tuoreet suojat kohti vihollista ja disabloituvat. Valitettavasti aluksia ei voi vallata.
Laivastoilla voi pommittaa planeettaa kiertoradalta ja eristää vihollisjärjestelmä parkkeeraamalla laivasto sinne. Planeetan voi vallata tiputtamalla sinne joukkoja, ja maataistelu on hetkessä ohi ilman sen kummempia animaatioita.
Karmein ase on tietysti Imperiumin Kuolontähti, joka voi poksautella planeettoja ja Liiton aluksia tuosta vain. Ilman kunnon hävittäjäsuojaa X-Wingit tekevät siitä selvää jälkeä: ei opi Imperiumi pistämään luukkua poistoputkien eteen.
Use the mouse, Luke
Rebellionin käyttöliittymä ärsyttää aluksi, ja pahasti. Pelin kuluessa siihen tottuu ja näppäinoikotiet auttavat, mutta sen olisi voinut tehdä huomattavasti paremminkin, sillä nyt yhden järjestelmän tietojen tarkistaminen on hiirelle kova homma. Oikein Kuolontähden kokoisena mokana Rebellion pyörii vain 640x480-resoluutiossa, jolloin muutenkin reunustettu ruutu jää tosi ahtaaksi, ja ikkunat peittävät toisiaan. Uusista viesteistä kertova C3-PO ärsyttää aivan käsittämättömästi, ennen kuin sen kytkee pois.
Käyttöliittymän lisäksi toinen Rebellionin paha puute on ulkonäöllinen vaatimattomuus. Aihepiiri velvoittaa: Star Wars -pelin pitäisi näyttää todella, todella hyvältä. Ei Rebellion ole sentään todella, todella syvältä, mutta turhan askeettinen se on. Avaruustaistelutkin ovat aika vaatimattoman näköisiä kärpäsen näköisine spritehävittäjineen ja rumine polygonialuksineen. Rebellion tuskin vetoaa Red Alert -massoihin, vaikka tarkoitus varmasti oli.
Tekoäly tuntuu vähän oudolta. Imperiumi istuskelee välillä persiillään, sen sijaan että se aktiivisesti rusentaisi Liiton planeettoja tai laukoisi luotaimia rajajärjestelmiin etsimään kapinaliiton päämajaa. Se saattaa jopa pistäytyä megalaivaston kanssa Liiton järjestelmässä, tuhota alukset mutta jättää systeemin rauhaan. Helpolla vaikeustasolla Rebellionia ei kannata pelata edes oppimismielessä, vaikeimmalla Imperiumi realistisesti kävelee Liiton yli.
Imperiumin puolella pelailu jäi turhan vähäiseksi, eikä arvostelukappaleessa ollut ohjekirjaa, mutta kiitos melko hyvän online-helpin ja LucasArtsin www-sivujen pelivinkkipaketin uskallan läiskäistä Rebellionille arvosanan.
Vaikka pelissä on vikansa, Rebellion on mainio peli. Se jopa eroaa muista kuuluisista avaruusstrategioista, ja sen osa-alueet ovat tasapainossa. Mitä enemmän keittiöstä löytyy Darth Vader -kakkulapioita, sen paremmin Rebellionin muutamia heikkouksia pystyy katsomaan läpi sormien. En tiedä, miten Rebellion uppoaa ilman Star Wars -addiktiota, enkä oikeastaan välitäkään.
84
