Ennen olivat tankit terästä ja miehet rautaa, nyt ovat tankit chobhamia ja miehet kevlaria. Steel Panthers II: Modern Battles tarjoaa kotikenraalin käyttöön tietokoneistetut taistelukenttien hirviöt.
Steel Panthers II on taktisen tason vuoropohjainen sotastrategiapeli, jossa pelaaja komentaa miehiä ryhmittäin ja ajoneuvoja yksittäin. Maukkaan SVGA-grafiikan, yksinkertaisen käyttöliittymän ja jämerien ääniefektien muodostaman kauniin turkin alla sykkii täysverisen strategiapedon sydän.
Puoli vuosisataa sotaa
Steel Panthers I kattoi toisen maailmansodan, ja sen lähes kaksoisveli Panthers II kattaa loput eli vuodet 1950_1999. Ajanjaksoon sijoittuu muun muassa Korean ja Vietnamin sodat 50- ja 60-luvulla, Israelin lukuisat sodat ja tietysti Persianlahden sota 80-luvun lopussa. Lisäksi Steel Panthersin kampanjageneraattori luo halutun mittaisen sodan, vapaavalintaisena aikakautena ja vapaavalintaisten maiden välillä. Näin voi pelata vaikka fetan hinnannoususta suivaantuneen Iranin jihadia Tanskaan vuosina 1997-1999.
Pelata voi joko yksittäistehtäviä tai kampanjoita. Kampanjapelissä pelaajalla on ydinjoukko, joka seuraa häntä taisteluissa ja kerää kokemusta. Valmiskampanjat pohjautuvat pääasiassa historiallisiin sotiin, terästettynä Neuvostoliiton Eurooppa-retkellä 1980 ja Yhdysvaltain Merijalkaväen maihinnousulla Japaniin 1998. Mielenkiintoista kyllä, Vietnam-kampanjaa ei ole, lieneekö syy sitten väärä voittaja vaiko poliittinen korrektius.
Steel Panthers on strategiapelien neron Gary Grigsbyn käsialaa, joten sen sisältämän tiedon määrä on vaikuttava. Juuri mitään tärkeää vehjettä ei ole unohdettu (C-135 Spectre olisi mukava), ja vähemmän tärkeistäkin on suurin osa mukana. 43 eri maan ainoat Pohjoismaat ovat Norja ja Tanska, niin että se Suomi_Ruotsi-maaottelusta tällä kertaa.
Pikanäytteitä lukuunottamatta jätin Korean, Vietnamin, Israelin ja muut pölyiset konfliktit lyhyen katsauksen varaan, varsinkin kun panssarit soittelevat niissä toista viulua. Siirryin ratsastamaan omalla keppihevosellani, nykyaikaisella kalustolla 80-luvusta eteenpäin, mistä sitten puhunkin tästä eteenpäin.
Panssarikauhua
Huolimatta yhteisistä geeneistä kakkos-Pantteri on eri peto kuin veljensä. Nykyaikaisten asejärjestelmien teho, tarkkuus ja kantama on kasvanut huimasti. Tankeista esimerkiksi M1A2 Abrams osuu yleensä ensimmäisellä laukauksella läpi pimeyden ja savun, jopa liikkeessä, ja 120 millin tykistä ammuttu passiiviuraanista valmistettu nuolennäköinen Sabot-ammus menee läpi keraamisestakin panssarista.
Niinpä taistelut vaativat entistä enemmän päänraavintaa jo joukkoja sijoitellessa, sillä edes pelialueen takareunalla ei enää olla turvassa. Jos nenän pistää esiin väärästä paikasta, se ammutaan pois.
Taistelukentän valtiaita ovat tankit. Nykyaikainen taistelupanssari on niin raskaasti panssaroitu, että suoraan edestä käydyissä tulitaisteluista usein pellit jytisevät mutteivät murru. Edes miehistö ei välttämättä saa akuuttia jänishousukohtausta.
Kun päätykki puhkuu HE-ammuksia ja tankissa on pari-kolme konekivääriä, ei jalkaväellä ole juuri mahdollisuuksia, ja tähtäimiin uivat panssaroidut miehistönkuljetusvaunutkin ovat kertalaukauskamaa.
Siinä missä urheat pioneerit ennen väijyttivät T-34:sta polttopulloineen ja liekinheittimineen, nyt suht tehokkailla panssaritorjuntaohjuksilla varustettuja miehiä makaa joka toisen puskan takana ja varsinkin asemiin kaivautuneet torjuntaryhmät Sagger-ohjuksineen ovat melkoinen vaiva. Ja lisäksi jokaisessa vähänkin asiallisemmassa miehistönkuljetusvaunussa on konetykin lisäksi AT-ohjuksia.
Steel Panthersin engine alkaa nikotella 90-luvulla. Tankeissa on nykyään niin paljon uusia hi-tech-ammuksia, ettei Pantherin enginen muutama ammuspaikka riitä, ja niinpä tankeista saattaa puuttua joitain tärkeitäkin ammustyyppejä.
Ilmestyskirja _ Nyt!
Panthers II:n suurin varsinainen uutuus ovat nykydoktriinille tärkeät helikopterit. Kopterit voivat olla maassa, lentää maata nuollen tai korkealla muutamassa sadassa jalassa. Ne voivat hetkessä kuljettaa joukkoja ruudun toiselle puolelle, ja muutenkin lepattaa tankkien kiusana panssarintorjuntaohjuksineen. Toisaalta ne on helppo ajaa pakosalle, ja kun kopterit vetäytyvät, ne vetäytyvät sitten yhtä kyytiä ruudusta ulos. Outoa kyllä, siinä missä normaali simulaattori-Apache jyrää hetkessä leegion tankkeja, sen Pantteriversio ei moiseen pysty.
Ilmatuki ei oikein vakuuta. Esimerkiksi kallis A-10 Warthog tyypillisesti ampuu Maverickin pari, tiputtaa rypälepommeja ja ruiskii vähän kanuunallaan häviten sen jälkeen ikuisiksi ajoiksi ja yleensä saamatta kovinkaan paljoa aikaan. Samalla hinnalla saa kaksi tankkia, joista on kiljoona kertaa enemmän hyötyä.
Epäsuoraa tykistötukea on kohennettu varsin paljon. Ensinnäkin tykit pystyvät joskus ampumaan DPICM-ammuksia, jotka kraateroivat pahimmillaan koko ruudun kerralla ja toimivat sekä kovia että pehmeitä maaleja vastaan. Tiukasta siilipuolustuksesta tulee kerkeästi pupuhousupako, jos juoksijoita on jäljelle jäänyt.
Tykistölle saa nyt määrättyä etukäteen kymmenen maalia, joihin tulimyrskyn pystyy ropsauttamaan nollaviiveellä. Lisäksi tykistötulen maalialuetta voi jonkin verran liikutella, ilman että tuli-isku saapuu miljoona vuotta myöhemmin.
Virtaviivaa
Pelimekaniikka ja käyttöliittymä on sama kuin ykkösen myöhemmissä versioissa, jälkimmäinen vähän virtaviivaisempana. Vuoropohjainen pelisysteemi toimii erinomaisesti. Epäloogista on edelleen se, että yksikön ampuminen ei vaikuta liikkumisnopeuteen, vaikka liikkuminen vähentääkin ampumisen määrää ja tarkkuutta. Jos yksikkö ei käytä kaikkia ampumismahdollisuuksiaan omalla vuorollaan, osaa se automaattisesti ampua näkökenttäänsä liikkuvaa vihollista tämän vuorolla.
Yksiköt eivät ole rohkeita robotteja. Kun niitä kohti ampuu, ne suojautuvat, vetäytyvät ja saattavat lähteä silmittömästi pakoon. Hyvä joukkueen- tai ryhmänjohtaja voi puhkua moraalia miehiinsä ja saada heidät taas ruotuun.
Tietokonevastustaja tuntuu tekevän työnsä luotettavasti. En ole nähnyt sen tekevän mitään erikoisen ällistyttävää tai nerokasta, mutta toisaalta se hoitaa hommansa niin, että jännitys säilyy. Tykistötulta johtavat edelleen selvännäkijät.
Skenaarioeditori on identtinen ykkösen kanssa. Steel Panthers II:n suurin pettymys on edelleen puuttuva modeemi- ja verkkopeli, joten moninpeli vaatii edelleen joko vuorottelua tai tallennustiedostojen vaihtelua. Onneksi tämän pahin puute on korjattu: vihollisen edellisen vuoron kommervenkit näkee playback-nappia painamalla. Toivottavasti ominaisuus lisätään ensimmäiseenkin Steel Panthersiin.
Koreaa sotaa, Vietnamia korville
Graafisesti Steel Panthers II on yhtä kristallinkirkkaan kaunis kuin edeltäjänsä, ja pikkutankit houkuttelevat pelaamaan. Maaston jää palavia tankinhylkyjä, metsä palaa, jopa tykinlaukauksista jää savua. Esteettisesti negatiivisin seikka on helikoptereiden liikkumattomat lavat: sen olisi voinut korvata pyörimisilluusiota kuvastavalla spritellä. Äänet on vedetty lähes kokonaan uusiksi ja niitä on paljon, tuntuu kuin joka kaliiberin aseella olisi omansa.
Jo nyt on ainakin yksi fataalibugi löydetty: valmiskampanjoilla on paha tapa tuomita viides taistelu häviöksi mistään piittaamatta. Myös pieniä bugeja tuntuu riittävän, mutta peliä ne eivät kaada, ja päivitysprosessi on jo käynnissä.
Steel Panthers I:n taistelupariksi tarkoitettu Steel Panthers II: Modern Battles on itsestään selvä lisä jokaisen strategistin pelihyllyyn. Mikä ei liene yllätys.
94
