Jos joku ei ole törmännyt tai kuullut Streetfighter II:sta, lienee hän sokea, kuuro tai ulkoavaruudesta. Body Blows on puolestaan Streetfighter-klooni. Eli molempien ideana on mätkiä vastustajia ja oppia hallitsemaan oman pelihahmon liikkeet.
Designiltaan Streetfighter II on parempi kuin Body Blows. Hahmot ovat mielekkäitä, jopa persoonallisia, animaatio vakuuttavampaa kuin BB:ssa. SFII:n kontrollit ovat selkeämmät, toinen ilotikun nappula potkii ja toinen lyö. BB:ssä täytyy ensin painaa nappi pohjaan ja sitten nytkytellä tikkua eri suuntiin, jotta jotain järkevää tapahtuisi. SFII:ssa erikoisliikkeet saadaan aikaan erilaisilla ilotikun liikeyhdistelmillä, BB:ssa tylsänpulleasti pitämällä nappia tietty aika pohjassa.
SFII on kuitenkin jopa nopealla koneella (486/50) hidas, aivan kuin katselisi hidastettua filmiä. Kun ilmaan hyppää, täytyy maahan mätkähtämistä odottaa ikuisuus. Sound Blaster ei suostunut suoltamaan digitoituja efektejä, AdLib-purputukset ovat erityisen surkeat. Tausta nykii silmät sohjoksi. Jos maailma kohisee tätä nykyä Streetfighter Turbosta, niin tämä on kyllä Streetfighter Jurpo.
BB:sta odotin Amiga-version perusteella pelaa, kärsi ja unhoita -kokemusta. Tunnin napakan pallilla istumisen jälkeen olin täysin äimänä: tämähän on hyvä! Taustat ovat hyvännäköiset, siististi vierittyvät, hahmot SFII:n hahmoja pienemmät mutta tuhottoman paljon vikkelämmät. Kaiken lisäksi pelattavuutta on ihan tosissaan hiottu sitten Amiga-version. Nyt iskut eivät huido tyhjään vaan nasahtavat musertavien efektien kera kohteisiinsa.
Kaiken lisäksi yksinpelissäkin pääsee pelaamaan heti kaikkia hahmoja, ja erikoiskyvynkin kerkiää aina silloin tällöin mäjäyttämään vastustajan niskaan. BB toimii hitaissakin koneissa ja kaveria vastaan pelatessa tulee taatusti hiki.
SFII on pelattava peli, kunhan ei vaadi vauhtia. Lähinnä ärsyttää se, ettei Team 17 ole koodannut SFII:a: he olisivat varmasti tehneet jurposta turbon.
85
