Englantilainen Team 17 on käynyt läpi kohta kaikki toimintapelien lajityypit. Tällä kertaa käsittelyn kohteeksi on joutunut tasohyppely ja sankariksi valittu sammakko. Siili, muurahaisninja, robottikuha, kojootti ja putkimies (mikä eläin se on?) ovat saaneet uuden haastajan.
Kerrankin pelin tarina on edes jollakin tavalla järkevä. Sammakkohan on tietysti taiottu prinssi joka lähtee _ yllätys yllätys _ kaapatun prinsessan perään. Hörppy Lucozade(TM)-pullosta antaa sen verran taikavoimia, että tasohyppely alkaa sujua.
Amiga on Tadicilla ja kumppaneilla aina ollut hallussa; niinpä peli on alusta loppuun teknisesti sujuva, nopea ja rikkeetön. Käsikirjan mukaan kaikki on jälleen kerran rutistettu Amigasta irti. Tällä kertaa tämä ei tarkoita (onneksi) viisinkertaisia parallaksiefektejä tai kolmen kuvaruudun korkuisia loppuhirviöitä _ itse asiassa loppuhirviöt loistavat poissaolollaan! _ vaan yksinkertaisesti hallittua kokonaisuutta, jossa palaset loksahtavat pienintä yksityiskohtaa myöten upeasti kohdalleen.
Useista Team 17 -peleistä on tähän asti noussut päällimmäiseksi tekninen osaaminen pelattavuuden kustannuksella. Supersammakko tekee poikkeuksen. Ohjattavuus on erittäin sujuvaa ja sammakko tottelee ilotikun liikkeitä herkästi ja kuuliaisesti. Ensimmäiset kentät houkuttelevat peliin mukaan, eikä vaikeustaso missään vaiheessa nouse liian jyrkästi. Sammakko liikkuu sopivan nopeasti, hitaampihoksottiminen voi lisäksi valita helpomman ja jonkin verran hitaamman pelivaihtoehdon (easy).
Itse peli on tietysti velkaa söpöpelien klassikoille: välillä kiidetään hyvinkin soniczoolmaisesti, välillä pompitaan vihollisten päällä Super Marion malliin. Silti kokonaisuutena pelissä on oma persoonallinen tunnelmansa, johon oman osansa antaa Supersammakon huoliteltu ja viimeistelty ulkoasu. Parhaimmillaan hahmo on Eric Schwarzin alkuanimaatiossa ja pelilaatikon kannessa, sekoitus karismaa ja (parodista) huumoria. Itse peliin olisi kaivannut ehkä lisää animaatioruutuja, paikalleen seisoskelemaan jätettynä sammakko olisi voinut vaikka ruveta kurnuttamaan ja pomppimaan malttamattomana paikallaan.
Pelin ensimmäinen maailma on lähinnä sisäänajo, vasta kummitusmaassa päästään tositoimiin. Kentät sinällään ovat hyvin suunniteltuja, mutta käsittämättömän lukuisat salaiset käytävät ja huoneet suorastaan imaisevat pelaajan mukaansa. Voisi jopa sanoa, että pelaaja muokkaa pelaamaansa kenttää koko ajan yhä monimutkaisemmksi ja yhä ihmeellisemmäksi risteytyvien käytävien sokkeloksi. Yksinkertainenkin kenttä voi yhtäkkiä olla useiden erilaisten reittien sekamelska. Jostain kumman syystä tämä tuo runsaasti tyydytystä.
Kentän läpipääsemiseksi täytyy löytää tietty määrä kolikkoja, joita on riittävästi itse pääväylän varrella. Salaisista huoneista löytyy lisää erilaisia namuja, hedelmiä ja myös kolikoita äärimmäisen runsaudensarvellisen megalomaanisen runsaskätisesti. (Enkä liioittele pätkääkään!) Lisäkykyinä ovat tarjolla muun muassa siivet ja näkymättömyys. Viime mainittu toteutuu sananmukaisesti, vain silmät jäävät näkyviin.
Jo pelattuja kenttiä ei välttämättä tarvitse jurnuttaa läpi yhä uudestaan, kiitos salasanojen. Niitä ei kuitenkaan saada automaattisesti pelatun vaiheen jälkeen vaan bonushedelmäpelistä päävoittona. Hedelmäpeliä taas pelataan bonuskolikoilla, joita saa käyttöönsä sitä enemmän mitä tehokkaammin kyseisen kentän on kolunnut läpi. Ja mitä enemmän kolikoita sitä todennäköisempi on päävoitto. Nerokasta. Niinpä puolihuolimattomasti läpiryömityn kentän jälkeen saaduilla parilla kolikolla tuskin salasanaa saa.
Vaikka pelistä puuttuvatkin Chris Sorrelin tyyliset (Robocod) yllätykset a la lentävät ammeet saadaan vaihtelua sentään "maailmankaikkeuden upeimmasta" söpöshoot'em upista Project F. Jäämaailman liukastelut tuovat myös sopivasti harmaita hiuksia.
Superfrog on ilman muuta kevään paras ja hilpein pelaamani söpötasohyppely vaikka mukaan laskettaisiin Amigan lisäksi kaikki muutkin pelikoneet. Pelin lievä yllätyksettömyyskään ei liiemmin haittaa, koska kokonaisuutena peli on juuri tästä johtuen tiivis ja eheä. Eipä olisi uskonut, että Team 17 erilaisten väkivaltaräiskintäspektaakkelien jälkeen pystyy luomaan erinomaisen söpöhahmon ja vielä hyvän pelin kaupanpäälle.
90
