Mikroautot eivät kuulosta kaikkein kukkeimmalta valinnalta ajopelin aiheeksi. Menovehkeellä ei ole onneksi niin suurta väliä, kunhan se liikkuu nopsaan ja sitä on hyvä ohjata. Manic Median SuperKart on vauhdikas, hauska, jopa hillitön kaahauselämys.
Jo Wolfensteinin käytävillä hirmuista vauhtia juostessa kävi mielessä, miksei kukaan äkkää laittaa natsien tilalle autoja ja suoristaa käytäviä radan muotoon. Manic Median SuperKarts (ja heidän vallankumoukselliseksi väittämänsä RT3D-systeemi) toteuttaa tuon vuosien takaisen unelman, sillä tällä kertaa ajetaan mikroautoilla seinämillä rajattuja ratoja pitkin.
Kolikkopelivaihtoehdossa (arcade) pitää sijoittua kolmen parhaan joukkoon päästäkseen seuraavalle radalle, mestaruudesta taisteltaessa ajetaan pisteistä. Ratoja on kaikkiaan 16 ja kierroksia kisassa on oman valinnan mukaan neljästä neljäänkymmeneen. Vaikeustasoja on neljä ja jokaisen kilpailun jälkeen voi tallentaa tilanteen. Varikolla voi käydä korjaamassa pahaenteisesti savuavaa autoa.
Hyvä sijoitus tuo rahaa, jolla voi virittää moottoria ja hankkia parempia renkaita sekä parantaa korin kestävyyttä ja suurentaa tankkia. Radalta voi kerätä nitropurkkeja, öljykanistereita ja pitorenkaita. Nitrolla saa hetken vauhdin hurman, öljyllä voi liukastuttaa perässäajajan ja lisäpidolla sujauttaa tiukankin mutkan täysillä. Älypommiin (smartbomb) ajaminen tujauttaa kanssakilpailijat hetkeksi tatamille.
Radat ovat vaihtelevia, vaikkei mäkiä matkassa olekaan. Hyppyrit, tiukat mutkat, vesiesteet, valinnaiset reitit ja eri ratamateriaalit ruohosta asfalttiin ja jäästä hiekkaan pitävät mielen virkeänä ja hoksottimet hereillä. Lisäkykyjen kerääminen ja oikeaikainen käyttö vaatii huolellisuutta. Jopa ajopeliin sinänsä huonosti sopivia salaisia huoneita rahakätköineen on peliin piilotettu.
Toteutukseltaan peli on loistelias. Ohjevihkosessa luvataan jopa 60 kuvan päivitysnopeutta sekunnissa, mutta testikokoonpanolla (täysillä detaljeilla) oli tyytyminen 35 kuvan sekuntivauhtiin. Kaarteissa näkymä kallistuu nautittavasti ja vauhdin tuntu on mainio. Ohjattavuus on aluksi hiukan jäykkä, mutta muutaman kilpailun jälkeen auto tottelee tikkua asiallisesti.
Äänet ovat realistiset, mutta kuulostavat lähinnä korvakäytäviin eksyneeltä vihaiselta ampiaisparvelta. Suoraan CD:ltä soiva, parhaimmillaan tautisesti nykivä tekno jää pahasti pärinän alle.
Yksinpelinä SuperKarts ei ole täydellinen. "Kolikkopeli" ja mestaruusmittelö eivät eroa toisistaan lainkaan pelillisesti. Radat ovat samat, kontrollit ovat samat, tunnelma on sama. Vaikeustasoa lisäämällä autot saavat lisää vauhtia, mikä on sinänsä hyvä idea. Vastustajat vain saavat lisäpotkua suhteessa huomattavasti enemmän, mikä turhauttaa. Hahmon/auton valinnalla ei ole valitettavasti käytännön vaikutusta pelin kulkuun.
Jaetun ruudun kaksinpeli onnistuu ja on toteutukseltaan sujuva. Peräti kahdeksan pelaajan samanaikainen hysteria luonnistuu IPX-yhteensopivan verkon välityksellä. SuperKarts on taatusti monen työpaikan tuho ja tuo vaihtelua ainaiseen doom-kloonien kanssa äheltämiseen. Jostain syystä sarjaliitäntää tai modeemiyhteyttä peli ei tunne.
SuperKarts ei ole Daytona eikä edes Ridge Racer. Se on kuitenkin ensimmäinen kolikkopelitunnelmaan yltävä PC-ajopeli. Kauan sitä saikin odottaa. Tahtoo lisää!
90
