Sword of the Stars 2 ottaa avaruusteemansa tosissaan, sillä pelijulkaisu oli hurjin alkuräjähdys vuosiin. Pikkuhiljaa strategiasarjasta alkaa kehittyä tähti, joka voisi erottua Master of Orionin kirkkaudelta.
Zuul-laivasto lähettää maihinnousualuksia aalto aallon perään. Neutronisäteet pyyhkivät puolustajat hengiltä, mutta säästävät tehtaat ja rakennukset. Ihmiskunnan viimeinen laivasto tuhottiin kiertoradalle kuin rotat, kun miehistöt yrittivät piiloutua asteroidivyöhykkeelle miinojensa sekaan. Maa on tuhon oma.
”Lähettäkää Zuul-komentajalle antautumiskehotus!”, käsken viestiupseeria.
”Antautumiskehotusko, teidän suuruutenne?”
Nyökkään myöntävästi. Kuin taikaiskusta taivas tyhjenee pysäyttämättömästä armadasta. Babylon 5, kiitän sinua!
Kuu kiurusta kesään
Kolmella lisälevyllä buustattu avaruusstrategia Sword of the Stars (Pelit 7/2009, 85 p) saattaisi olla genrensä paras koskaan. Mutta Kerberoksella oli 3D-pakkomiellettä, jolla kaikesta, aina pelikarttoja myöten, saatiin työläitä eikä pelillisesti voitettu mitään. Myös inho diplomatiaa kohtaan onnistuneesti kampitti ykköstä. Mutta kakkonen, se korjaa kaiken! Ehkä, jollei Kerberoksen usko omiin visioihinsa olisi yhtä korkealla kuin heidän kunnianhimonsa. Miksi paikata pyörää, kun sen voi keksiä uudelleen?
Entistä näyttävämmän pelimoottorin tekemiseen paloi kaikki aika ja raha, joten julkaisupäivänä mikään ei oikeastaan toiminut. Nyt parin kuukauden päivittelyn jälkeen koodi alkaa olla siinä kunnossa kuin lokakuun lopussa piti.
Sword of the Stars 2 on avaruusstrategioiden Total War, joka yhdistää vuoropohjaisen valtakunnanhallinnan näyttävään taistelusysteemiin, jossa tähtiristeilijät repeytyvät plasmasäteiden ristitulessa. Vaikka pelissä hallitaan galaksin kokoisia valtakuntia, asiat sujuvat vikkelästi. Niin sukkelasti, että Sword of the Stars 2:n suurin potentiaali piilee moninpelissä, jossa voi(nee) nyt keskittyä pelaamiseen eikä toisten vuorojen odotteluun.
Hyvästä esimerkistä käy alussuunnittelu. Jokaisen osajärjestelmän saa päättää itse, mutta vikkelimmillään riittää, kun valitsee komentosillan tyypin ja aluksen roolin tyyliin poliisikutteri, torpedoristeilijä, lippulaiva tai rahtialus. Moottorimalliksi valitaan automaattisesti uusinta tekniikkaa, tekoäly osaa asentaa yksittäiset asejärjestelmät ohjustentorjuntatykeistä laserkanuunoihin. Kaikkea voi halutessaan hienosäätää, mutta pikaratkaisu on täysin toimiva.
Tekninen kehitys on yksi pelisarjan vahvuuksista, koska tieteen rajat muuttuvat pelikerrasta toiseen. Tekniikkapuun runkona ovat välttämättömät perusjutut tyyliin alusluokat, asetekniikat, ylivalonnopeusmoottorit, avaruustutkat, mutta oksat arvotaan. Taktiikkaansa ei voi suunnitella aina yhden ja saman asejärjestelmän varaan, koska sitä ei välttämättä ole pelissä mukana ollenkaan.
Tekniikkapuun oksan puutetta ei edes näe ennalta, vaan tiedemiehet joutuvat hetken pohtimaan fotonitorpedoteorian kimpussa ennen kuin pystyvät arvioimaan käytännön sovelluksen todennäköisyyden. Mitä alhaisempi arvio, sitä kauemmin käyttökelpoisen tekniikan tutkiminen vie. Touhua voi nopeuttaa sijoittamalla lisää rahaa budjettiin, mutta se voi kostautua rahanmenona, pahimmassa tapauksessa tieteellisenä katastrofina. Kaikista ideoista ei koskaan synny valmista, mutta se sanotaan sentään suoraan.
Tekniikan kehittyessä vanhoja alusmallejaan pystyy modernisoimaan. Laserkanuunoita ei voi vaihtaa lennosta esimerkiksi raidetykiksi, vaan vain paremmaksi laserkanuunamalliksi. Isompi tekniikkaremontti vaatii koko aluksen suunnittelua uudelleen.
Kukaan ei kuule huutoani
Hyvien ideoiden ja visioiden vastapainoksi käyttöliittymän suunnitteli joku kädetön, lahjaton älykääpiö, joka ei osaa kaivata vaikkapa pikanäppäimiä. Hyväksy-napit (joita hyvä käyttis ei edes tunne) sijoitellaan pitkin poikin ruutua aina sen mukaan, ollaanko suunnittelemassa alusmallia, rakentamassa laivastoa vai komentamassa sitä.
Laivastot rakennetaan jäykän komentopistejärjestelmän varaan. Jokainen alus vie tietyn määrän pisteitä, joiden kokonaismäärän määrää komentoalus. Komentoaluksia saa olla käytössä vain yksi per laivasto. Jos samassa aurinkokunnassa päivystää kolme eri laivastoa, vain yksi niistä osallistuu taisteluun. Jos näkee vihollisen saapumisen ajoissa, voi yhdistää laivastoja yhdeksi posseksi, mutta vain jos komentopisteet sallivat. Syynä on joko grafiikkamoottorin alusmäärärajoitus tai lore. Sword of the Stars 2 sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa esimiehet ovat hyödyllisiä, suorastaan välttämättömiä.
Osa systeemin jäykkyydestä menee keskeneräisyyden piikkiin, sillä manuaalin mukaan taistelujen pitäisi toimia kuten ykkösessä. Komentamattomien alusten pitäisi siis saapua satunnaisessa järjestyksessä satunnaisessa paikassa.
Jäykkää laivastoperinnettä lukuun ottamatta tosiaikaiset taistelut toimivat erinomaisesti. Vaikka komentoja on käytännössä vain ammu ja liiku, taktiset vaihtoehdot ovat runsaat. Viholliset näkee vain tutkan kantaman päästä. Nopeammin liikkuvat alukset havaitaan kauempaa kuin hitaat. Asteroidikenttään piiloutuminen onnistuu ja yksittäisiin järjestelmiin, kuten moottoreihin tai ohjuslavettiin saa tähdätä, osumisen ratkaisee aseen tarkkuus. Panssaroinnissa huomioidaan aseiden tekemät erilaiset vauriot. Sädeaseet poraavat tarkkarajaisia reikiä, kun kineettiset ja räjähdysaseet louhivat leveitä ja matalia kuoppia.
Ennakkoon hehkutettu 3D-taistelu on juuri niin taktisesti turha kuin epäilinkin. Alukset liikkuvat kolmella eri ”korkeudella”, mutta lentotasot ovat vain askeleen päässä toisistaan. Jos lentää keskitasolla kyljellään kuin kampela, pystyy ampumaan kaikille korkeuksille. Ei mikään suuri askel ihmiskunnalle.
Kaipaisin vain Total War -tyylistä muodostelmahallintaa, sillä taistelun alettua yksittäisten alusten paikat joutuu säätämään käsin. Myös sellaiset perusjutut kuin eri alustyyppien tai mallien pikavalinnat helpottaisivat käskytystä. Itse taistelut toimivat hyvin. Yhteenotot ovat ohi parissa minuutissa, jopa sekunneissa, jos käytetään pikataisteluita. Tekoälyn käymä pikataistelu toimii luotettavasti: samoista taisteluista tulee sama lopputulos, joten ne käyvät vaihtoehdoksi myös moninpeliin.
Musta aukko
Ykkösen selkein heikkous oli olematon diplomatia eikä meno muutu kakkosessa. 10 minuutin esittelyvideossa diplomatiaan käytettiin kaksi sekuntia, E3:ssa diplomatiakysymyksen kohdalla tarjottiin yhtäkkiä juotavaa. Syy selvisi pelistä.
Diplomatian jännittävyys vetää vertoja pakkausohjelmille. Toimenpidelistasta valitaan hyökkäämättömyyssopimus, rauha, sota, kauppa, painetaan lisää ja lähetä. Ei mitään sanallista fiilistelyä saati animaatiota neuvottelujen taustalle. Touhu on niin tylsää, että yleensä tyydyn sotimaan kaikkia vastaan. Diplomatiaan liittyy yksi karmaiseva bugi, jonka korjaamisesta ei ole annettu edes arviota. Tekoäly suostuu kaikkeen, mitä sille keksii ehdottaa. Antautumiskehotuksen tai liittosopimuksen myötä paljastuu, että aggressiivisesti hyökkäilevä kone ei oikeasti pelaa. Se keksii laivastoja tyhjästä ja jättää omat planeettansa tyhjiksi. Ykkösosa toimi samoin eikä se juuri haittaa, jos tuhoaa planeetat valtaamisen sijaan.
Diplomatian voi ohittaa kokonaan, jos jättää B5:n rakentamatta. Neuvottelut hoidetaan avaruusasemilla, joita diplomaattimallin lisäksi voi tehdä myös tutkimus-, avaruustelakka-, kauppa-asema- ja kaivosversioina. Niiden rooli on muuten selkeä, mutta kauppa-asemat vaativat pari selittävää sanaa. Aseman rakentamisen jälkeen pitää tehdä vielä rahtialus, joka katoaa saman tien. Tekijöiden mukaan se lähtee rahtireiteilleen. Todennäköisesti totta, koska rahavirrat kasvavat.
Matkalla tähtiin
Ilmestyessään Sword of the Stars 2 ei ollut edes pelikelpoinen keskonen, mutta jotenkuten Kerberos sai pienokaisen paranneltua kuntoon. Tammikuun lopussa mukana olivat jo melkein kaikki julkaisuun luvatut ominaisuudet.
Sword of the Stars vaikuttaa päällisin puolin yksinkertaiselta, mutta pelisysteemi pursuaa pieniä hienouksia, joita varsinkin moninpelissä hyödynnetään luovasti. Valitettavasti kehitystyö on vielä niin vaiheessa, etten ole edes kokeillut nettipelien toimivuutta. Parin viikon välein ilmestyvissä pätseissä on aina kehotuksena aloittaa uusia peli uudessa galaksissa. Muutokset ovat niin suuria, että torsolla nettipelaaminen tuntuisi ajanhaaskuulta.
Sword of the Stars muuttui hyväksi useiden lisälevyjen myötä, ja Sword of the Stars 2 on vasta matkansa alussa. Lisälevyjä on taas luvassa nippu, sillä Kerberos tietää myyvänsä peliään aika rajatulle käyttäjäkunnalle. Se on ainoa keino rahoittaa pitkäjänteinen pelinkehitys. Julkaisuaikaan Sword of the Stars 2 oli kuin alkuräjähdyksen jäljiltä, touhussa ei ollut mitään järkeä tai järjestystä, mutta pikkuhiljaa tästä on alkanut kehittyä toimiva avaruuspeli.
Kyllä tästä hyvä tulee, kohta tämä on jo parempi kuin ykkösosa.
79
