Synnergist – Lehtimiehen painajainen

Tulevaisuus ei koskaan näytä ruusuiselta peleissä. Ei myöskään 21st Centuryn ensimmäisessä seikkailussa Synnergist, jossa maapallolla on vakavia saasteongelmia ja kaupungit ovat rähjäisiä alamaailman leikkikenttiä.

Tim Machin, tutkivaa journalismia harrastavan toimittajan jutunteko muuttuu pelottavaksi ja uhkaavaksi, kun käy ilmi, että kaupungissa liikkuu sarjamurhaaja.

Synkkä tulevaisuus

On vuosi 2010, kaupunki: New Arhus. Paikallisen roskalehden, New Arhus Chroniclesin toimittaja Tim Machin saa pomoltaan selkeät ohjeet: joko hän kirjoittaa kaksi laadukasta lehtijuttua pian tai saa tuntea myöhästymisen nahoissaan. Timin täytyy haastatella eksentristä miljonääriä, joka on suuri hyväntekeväisyyspomo, ja arvostella seurapiirien suosima kallis ravintola.

Matkaan tulee kuitenkin mutkia, kun Tim joutuu outojen tapahtumien pyörteisiin. New Arhusissa näyttää liikkuvan vaarallinen sarjamurhaaja, joka silpoo uhrinsa lähes tunnistamattomiksi ja häipyy aina salaperäisesti ja kenenkään näkemättä rikospaikalta. Murhat liippaavat Timin elämää läheisesti, joten hän alkaa tutkia New Arhusin alamaailmaa. Kaduilla on uusi, tuntematon huume, ja kodittomia on alkanut katoilla viime aikoina.

Entä mitä tapahtuu suuressa, synkeässä kartanossa, joka paljastuu mielisairaalaksi? Vastaava lääkäri vaikuttaa sadistiselta, valtaa janoavalta hullulta, joka kohtelee potilaita kuin eläimiä. Tapahtumilla on selvästi jokin yhteys New Arhusin murhasarjaan, mutta onko murhaaja edes inhimillinen olento? Ja mitä mielisairaalan seinien sisällä oikein tapahtuu?

Pohjasakkaa

Synnergistin idea on ihan hyvä. Sarjamurhaajan metsästys tulevaisuuden kaupungin kaduilla vaatii vahvan tunnelman, jonka peli onnistuukin jotenkin luomaan. Kaupungin nurjasta puolesta ei jää mitään penkomatta, vaan vastaan kävelevät niin huumevälittäjät, huorat kuin pummitkin.

Perinteisten seikkailupelien tapaan Synnergistissä harhaillaan ympäriinsä jututtamassa ihmisiä ja keräämässä mukaan sopivaa tavaraa ja samalla yritetään vältellä hengenlähtöä. Timiä ohjaillaan hiirellä, jonka vasemmalla näppäimellä katsotaan, oikealla liikutaan paikasta toiseen ja tehdään jotain. Systeemi on siis päinvastainen kuin mihin yleisesti on totuttu ja vaatii vähän harjoittelua.

Juoni on hyvin lineaarinen: tietyt asiat on pakko tehdä tietyssä järjestyksessä, eikä keksittäväksi jää kuin se seuraavan pakollisen ongelman ratkaiseminen. Peli ohjailee suorastaan nenästä kiskoen episodista episodiin.

Grafiikka koostuu piirretystä taustasta ja ilmeisesti videokuvasta napatuista liikkuvista hahmoista. Jutellessa hahmojen naamataulu suurennetaan videokuvalaatikoksi. Videokuva on luvattoman suttuista, eikä taustoissakaan ole hurraamista. Pelkkä video videon vuoksi ei palvele mitään eikä ketään.

Viimeistään huono näyttelijätyö onnistuu pilaamaan pelaamisen ilon. Näyttelijät näyttävät pystymetsästä reväistyiltä ja ylinäytteleminen on kaameaa. Muutenkin näyttelijävalinnat vaikuttavat omituisilta, eikä edes päähahmoon samaistuminen onnistu: Tim sekä kuulostaa että näyttää idiootilta. Ei voi kuin ihmetellä, miksei hän ole saanut potkuja jo kauan sitten.

Pelin äänet ovat kuitenkin kunnossa. Musiikki on erittäin kaunista ja tunnelmallista, ja tuo mieleen lähinnä Twin Peaksin. Puhekin kuulostaa varsin kelvolliselta, kun ei ota huomioon näyttelijöiden "eläytymistä".

Synnergistin väitetään olevan useiden vuosien kehittelyn tulos. Sitä ei kyllä millään uskoisi, sillä jo pelin toimimaan saattaminen oli työn ja tuskan takana. Synnergistin "DOSin syrjäyttävä" systeemi vaatii varsin omituista muistinhallintaa käynnistyäkseen ja peli jumiutuu silti ärsyttävän usein. Äänituki ei muuten koske tavallisia GUS-kortteja, vaan vain MAXia ja Plug'n Playtä, ja silloinkin pelkästään SBOS-emuloinnilla. Peli suostui yhteistyöhön vasta sitten kun kaikki GUSiin viittaava oli poistettu käynnistystiedostoista.

Synnergistin idea olisi kelvollinen, mutta sen toteutus tökkii. Aineksia hyväksi seikkailupeliksi on, mutta valitettavasti on vain taas menty sieltä, missä aita on matalin, ja unohdettu, ettei pelkkä multimediallinen elokuvaesitys tee ketään onnelliseksi.

73