Jos kansakuntamme kohtalonhetkiä ei opi historiantunnilla, niin ainakin pelaamalla. Big Brother 2008 todisti että tarvetta olisi. Hienoa, että yliopistoonkin pääsee ilman turhaa yleissivistystä!
Talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939 ja kesti 105 päivää, sammuen Moskovan rauhansopimukseen 13. maaliskuuta 1940. Anteeksi? No Neuvostoliittoa vastaan. Siis se kommunistinen vanhempi versio Venäjästä. Se maa, joka sijaitsee idässä. Ei, Abba on Ruotsista, joka on lännessä.
Jos Talvisota on oikeasti ihan tuntematon juttu, Pekka Parikan Talvisota (1989) on erinomainen peruskurssi ja olisi vielä parempi, kun sen pitkä tv-sarjaversio vihdoin saataisiin kuvalevylle. Elokuva on todella arvostettu ulkomailla, vaikka sen jenkkiversio on vaivaiset 70 minuuttia alkuperäistä lyhyempi.
Talvisota: Icy Hell oli alun perin Blitzkriegiin (Pelit 5/2003, 88 p) Venäjällä tehty modi, joka on nyt kiillotettu ja julkaistu ihan itsenäisenä pelinä. Onneksi alkuperäinen venäläinen historia on muutettu ja Mainilan laukaukset ammutaan oikealta puolelta rajaa. Mutta tämän Talvisodan venäläiset hävisivät valitessaan pelimoottorin.
Sota ei yhtään miestä kaipaa
Aikoinaan Blitzkrieg ei ollut yhtään paskempi naksu, lukuun ottamatta paria juttua. Sen jalkaväki on täysin hyödytöntä tykinruokaa, ja Jumalallinen tykistö yhdistettynä loppumattomiin ammuksiin muutti kentät Fallout-maisemiksi. Lisäksi erittäin heikon taktisen tekoälyn johdosta johdettavia joukkoja ei saanut olla paljon, sillä muuten peli lahosi käteen.
Toki toimintaa saa hidastettua, jopa pysäytettyä, joten periaatteessa pelissä voi pistää tauon päälle ja taktikoida. Se toimi Blitzkriegissä, jossa kokosin joukkoni kourallisesta tankkeja ja tykistöstä. Niitä oli helppo paimentaa, jalkaväki sai jäädä juoksuhautoihin.
Vaan mitäpä muuta Talvisota tarjoaa kuin tykistön tukemia jalkaväkirynnäköitä? Se, että Talvisota oli helvettiä, välittyy hyvin koska sen pelaaminenkin on helvettiä. Puolustustehtävät nippa nappa menevät, kun punaiset aallot murtuvat suomalaisiin juoksuhautoihin, eikä pelaajan toimia oikeastaan edes kaivata. Vähän voi yrittää jotain autioksi jäänyttä tykkiä miehittää uudelleen tai jotain. Suomikampanjan ensimmäinen tehtävä voi mennä läpi ilman että tekee juuri muuta kuin satunnaisesti avustaa lotta Fortunaa. Itse asiassa yritykset itse tehdä jotain varmistavat tappion.
Tämä ei johdu siitä että olen surkea taktikko, se on jalkaväen vika. Talvisodan nurmiporat saavat minut voimattoman raivon valtaan typeryydellään ja kyvyttömyydellään. Se ei riitä, että sotilaat kuolevat kun niitä heittää kävyllä, ne tahallaan hidastelevat ja pyörivät ympyrää. Kun ne käskee menemään vaikka juoksuhautaan, ensin pitää juosta ihan eri suuntaan. Välillä sotilaat löytyvät juoksuhaudasta, yleensä kyllä makuuhaudasta. Tyhmintä on, että kun luotia tulee kohti, jalkaväki menee oikeaoppisesti maihin. Pelissä se ei auta yhtään hengissä pysymistä mutta pysäyttää vauhdin.
Älä jää njet njet, jäädessäsi järkeni viet
Skenaarioiden tavoitteet hukkuvat tekstimassoihin ja ne pitää selvittää yrityksen ja erehdyksen kautta. Talvisodan skenaariot ovat liian isoja pelille, sillä Blitzkrieg tekee hommasta vaikeaa. Koetapa vaikka selvittää, onko sinulla tykistöä. Se selviää, jos jaksat käydä kartan huolellisesti läpi etsien, josko takalinjoilla jotain tykintynkää löytyisi. Pelaamista haittaa Blitzin käyttöliittymä, jossa on valikoimaa kuin supermarketissa, mutta piskuisiin toimintanappuloihin osuminen on peli sinänsä. Lisäksi peli antaa palautetta tosi huonosti: siis aiotteko te pojat ampua keskityksen vai jäikö käsky taas tajuamatta?
Minua harmittaa mollata Talvisotaa, koska näkyy että siihen on uhrattu aikaa ja vaivaa. Uudet yksiköt ovat niin hyvän näköisiä kuin Blitzin kirpunkokoinen grafiikka sallii. Kranu putoaa omiin jalkoihin myös Suomen joukkojen äänissä, joista suurimmassa osassa on kirkas venäläinen aksentti ja kaikissa turha velttous. Pahinta tietysti on että pelaaminen on turhauttavaa, ei hauskaa.
Talvisodassa on satunnaisesti hetkensä, mutta sitten tekoäly aloittaa retkensä, ja taas on vain tahroja hangella.
66
