Myrsky 2000 havisuttaa historian lehtiä, vaikkei moni välttämättä enää muista tätä yli kymmenen vuotta vanhaa klassikkoa. Tempest oli Niitä Ensimmäisiä Kolikkopelejä, joihin minä tosissani retkahdin: tuntuu kuin tapaisin vanhan ystävän. Tai kaksi, sillä pelin on tehnyt peruslaama Jeff Minter, legendaarinen ohjelmoija kuusnelotsoottiselta kaudelta.
Herää kysymys, mistä on kysymys
Tempest on totaalista räiskintää tyyliin "ammu niin kauan kun ne liikkuvat ja sitten vielä vähän". Siinä ohjataan hämähäkinomaista otusta pitkin eri mallisten, vektorigrafiikalla tehtyjen 3D-kenttien ulkoreunaa. Kapeisiin sektoreihin jaetun kentän alapäästä lähestyy kohti ampuvia vihollisia. Jos otuksia alkaa olla liian monta, voi käyttää ruudullisen kerrallaan hoitelevaa Superzapperia, joka toimii kerran kenttää kohden. Kun kaikki tason vastustajat on tuhottu, edetään seuraavaan, hiukan vaikeampaan kenttään. Vaikeusasteruuvia kiristetään hiljalleen, kunnes vaikeus ylittää reaktionopeuden ja peli päättyy.
Alkuperäisen Tempestin lisäksi peliin on liitetty mukaan myös Tempest Plus ja Tempest 2000, jotka ovat hieman edistyneempiä täytetyllä vektorigrafiikalla varustettuja versioita. Perusidea on kuitenkin sama. Tempest Plus on kahden pelaajan yhteispeli ja Tempest 2000:een on liitetty ammutuista vihollisista saatavia bonuksia. Vastakkainpeluu onnistuu samalla koneella, jolloin ruutu jaetaan kahteen osaan. Pelaajat sijoittuvat molemmat omaan päähänsä kenttää eli nyt on kentän toisesta päästä tulossa vihollisten lisäksi toisen pelaajankin ammuksia.
Hämähäkin verkossa on reikiä
Hämähäkkiä ohjattiin alkuperäisessä Tempestissä paddle-ohjaimella, joita ei enää ole. Niinpä tätä ohjataan joko joystickilla tai näppäimistöllä, ja arvoitukseksi jää, miksei hiiritukea ole mukana, se kun muistuttaisi edes jossain määrin paddlea. Joystickilla pelaaminen on itsemurha, sen sijaan laattaohjain voisi ehkä toimia. Näppäinohjaus osoittautuu kuitenkin alkuhankaluuksien jälkeen riittävän hyväksi.
Grafiikka on valitettavasti perus-VGA-tasoa, vaikka nykyinen koneteho riittäisi varmasti 640x480-tilaan, jolloin peli olisi melkoisen tarkka kopio alkuperäisestä. Kentät näyttävät suttuisilta, mutta ruudunpäivitys on nopeaa. Ruutua sotkevat muutamaksi sekunniksi bonus-tekstit, mikä voi aiheuttaa tarpeettoman äkkikuoleman. Tosin Tempestiä pelataan kyllä enemmän perstuntumalla kuin näköhavainnoinnilla.
Ihmettelen, miksi alkuperäisen Tempestin ylikliininen ilmapiiri on pitänyt pilata jyskyttävällä diskomusiikilla ja ruudussa lilluvilla, suoraan jostain demoista revityn näköisillä SUPERZAPPER- ynnä muilla viesteillä. Jos ylimääräisiä efektejä käytetään, olisivat edes tunkeneet ne Tempestin parannettuun versioon, kuten täytetylle vektorigrafiikalle ovat älynneet tehdä. Onneksi edes musiikin voi laittaa pois päältä asennusvalikosta.
Vieläkin verkossa
Tempestiä jaksaa ohjauksen aiheuttamien alkuhankaluuksien jälkeen pelata wanhojen aikojen vimmalla pari tuntia, jonka jälkeen alkaa tulla takaseinä vastaan: tässäkö tämä onkin? Eikö Tempestillä ole enempää tarjottavaa? Osana klassikkopelikokoelmaa Tempest 2000 olisi omiaan, mutta hassua laittaa CD:lle peli, joka jättää siitä 99 prosenttia tyhjäksi.
En varmaan voi koskaan kunnolla selittää sitä, mikä tässä pelissä erityisesti viehättää. Tulee vähän sama olo kuin Michael J. Foxille Paluu Tulevaisuuteen II:ssa, jossa pari tulevaisuuden pikkulasta puistelee päätään vanhalle kolikkopelille: "Pitääkö tässä käyttää KÄSIÄÄN?" Ehkä viehätys on siinä, että Tempest vetää reaktionopeuden aivan sen äärirajoille ja sitten vielä vähän yli. Syntyy todellista revanssihenkeä: Ensi kerralla minä kyllä teille näytän, senkin vänkyrät!
78
