Terminator: Future Shock – Aseet puhuvat, servot vinkuvat

"Sano terppa pikku ystävälleni", huutaa vastarintamies, ja roiskauttaa lähestyvää robottia kranaattikiväärillä. Robotin konekivääri sylkee luoteja, mutta osumista vavahteleva arpinen sankari senkun huutaa uhmakkaasti: "Minä seison vielä!" ja jatkaa taisteluaan Terminator: Future Shockin ankeassa tulevaisuudessa.

Länsimaiseen uusmytologiaan kuuluvan Terminatorin taustatarinan pitäisi olla kaikille tuttu. Vuonna 1995 tietokoneohjattu puolustusjärjestelmä SkyNet kehittyy tietoiseksi. Ilmeisesti SkyNetiä ei kiinnosta tarjota rentoa ryhmäjuttelua ja viihdesurffausta koko kansallle, sillä millisekunnissa se aloittaa ydinsodan ja eliminoi pääosan metsien apinoiden jälkeläisistä.

SkyNet rakentaa automaattitehtaissaan tappajarobotteja ja henkiinjääneitä ihmisiä metsästetään armottomasti. Jollei heitä tapeta heti, heidät roudataan kuolemanleireille esimerkiksi ruumiita kantamaan.

Aikamatkailua

James Cameronin kahden Arska-vetoisen elokuvaklassikon vanavedessä seilaavat Now Comicsin ja Dark Horsen sarjakuvaversioiden lisäksi Bethesdan tietokonepelit. Terminator: Future Shock on jo heidän neljäs yrityksensä vangita kiiltävien taistelurunkojen jylhä kauneus tietokoneen ruudulle.

Ensimmäisen Terminatorin hyvät ideat jäivät sen kelvottoman ohjelmoinnin jalkoihin, mutta seuraavaksi tullut Terminator: 2029 oli jopa hyvä. Vain 90 asteen liikkuminen närästi, ja aikoinaan toivoin, että seuraava peli olisi muuten sama, mutta liikkuminen olisi vapaata.

Terminator: Rampagessa liikkuminen kyllä oli vapaata, mutta kammottavat ja isot sokkelotasot, joilta etsittiin avainkortteja, yhdistettynä huonosti toteutettuun ammuskeluun ja liian raskaaseen pelirunkoon, olivat pelimiehen painajainen.

Future Shock onkin sitten iso loikka oikeaan suuntaan. Pelaaja on robottien kuolemanleiriltä pakeneva ihminen, joka pääsee jäseneksi John Connorin johtamaan vastarintaliikkeeseen ja tutustuu muun muassa nuoreen Kyle Reeseen. Sitten päästään suorittamaan erilaisia tehtäviä, joissa osassa ajellaan autoa ja osassa lennetään Hunter/Killerillä, mutta kaikissa ammutaan vallan hirveästi.

Ruskeanharmaa tulevaisuus

Ensisilmäyksellä Future Shock näyttää saapuneen tänne aikapallollaan, mutta menneisyydestä. Sen rumilla tekstuureilla päällystetyt polygonirakenteet, rakenteeltaan turhankin yksinkertaiset viholliset sekä synkkiin ja sameisiin väreihin sävytetty yleisilme saavat masentumaan: eikö Bethesdalla ole silmiä päässä? Korvatkin rekisteröivät vain heikohkoa midimusiikkia, onneksi digitoitujen efektien ihmeellinen maailma on enimmäkseen hyvä. Ja automaattikartta on jotakuinkin hyödyttömin koskaan näkemäni.

Jos ihminen sopeutuu rottien syömiseen raunioissa, sopeutuu hän rumaan grafiikkaankin (joka ei sitten ole sitä kuuluisaa SVGA-grafiikkaa). Hetken hän saattaa vielä ihmetellä, miten väkivaltainen kaupunki Los Angeles onkaan, kun joka nurkka pursuaa luodinkestäviä liivejä, lääkintäpakkauksia, aseita ja ammuksia. Ja miten mukanaan putkenpätkää, Uzia, M-16-rynnäriä, M-2-konekivääriä, haulikkoa, kranaattikivääriä, sinkoa, laserkivääriä, laserkanuunaa ja plasmapistoolia, laajasta kranaattivalikoimasta puhumattakaan, raahaava supersotilas ei pääse lauta-aidan läpi?

Nice night for a walk

Kun realismin kaipuun pistää takaisin kaappiin ja ottaa pelin vähemmän vakavasti, puolivaippaluodit repivät Terminator: Future Shockin ruman kumi-ihon ja sen alta paljastuu varsin siloisen kiiltävä pelirunko. Ei se varsinaisesti titaniumvahvistettua terästä ole, mutta kuitenkin metallia eikä sitä ruskeaa biologista jätemateriaalia kuten Rampage.

Vastoin tahtoani Järkyttävä Tulevaisuus pakotti minut pelaamaan: pelissä on mukavia aseita ja erinomaisen hyvä kontrollisysteemi. Näppäimistöltä mies liikkuu eteen ja taakse, ja loput toiminnot hoituvat hiirellä, eli sankari voi vilkuilla joka suuntaan ja liikkua ketterästi. Muutamassa kentässä hyppiminen rasittaa ja raskaasti, mutta pääsääntöisesti engineä osataan hyödyntää.

Grafiikka tarjoaa tasaisen maaston lisäksi kukkulaa, ojaa, kuilua, autonromuja ja kaikkea muuta jännää. Esimerkiksi yhdessä alkupään tehtävässä, jossa tuhotaan kolme tutkaa, kiipeily korkealla kapeiden catwalkien päällä aiheutti minulle ilmiselviä korkeuskammon esiasteita.

Pelin tehtäväpohjaisuus toimii hyvin ja yllyttää pelaamaan vielä yhden. Tehtävät ovat pohjimmiltaan mene, ammu ja tuhoa -tehtäviä, mutta onnistuvat luomaan illuusion monipuolisuudesta. Aina vähän väliä voi ajella autolla tai lennellä Hunter/Killerillä, ja vaikkeivat nämä osuudet vallankumouksellisia olekaan, ovat ne mukavaa vaihtelua.

Myyntiversio on 1.0 ja sillä on paha tapa kaatuilla. Rompulla tulee mukana päivitys versioksi 1.02, mikä on aika outoa: miksei peliä päivitetty ennen kuin se kopioitiin rompulle? Tallentaa kannattaa silti usein.

Yksi ihminen vastaa kymmentä roboa

Kaiken positiivisen jälkeen on todella sääli, että Bethesdalla on mennyt terminaattoripupu pöksyihin ja pelin esikuvaksi on otettu Doom eikä System Shockia. Räväkkänä toimintapelinä Future Shock jää nimittäin puolitiehen, mutta reippailla taktisilla mausteilla siitä olisi saanut tosi herkun.

Terminator-fanina saan syvää tyydytystä kun pelin kuluessa SkyNet esittelee uutuuksina T-800-sarjan terminaattorit, ja kun vastarintamiehet, mukana nuori ja yli-innokas Kyle Reese, ihmettelevät outoja sinisiä valoilmiöitä.

Terminator-fanina minua harmittaa, kun ahdistavaa terminatorfiilistä, eli epätoivoista henkiinjäämistaistelua lähes voittamattomia tappajarobotteja vastaan synkässä raunoiden ja kuolleiden ihmisten täyttämässä tulevaisuudessa, ei pääse syntymään. Pelaaja on hämmästyttävän kestävä, varsinkin verrattuna terminaattoreihin, joita vedetään halki, poikki ja pinoon. Terminaattorit ovat varsin tyhmiäkin, eivätkä juuri edes saalista laumoissa. Eikä tankkia oikeasti voi tuhota rynnäkkökiväärillä, vaikka tekisi mitä. Lisäksi jo Termis: 2029:ssä olleet muut vastarintaliikkeen sotilaat ovat jääneet pois, ja raunioissa piileskeleviä siviilejäkään ei ole.

Terminator: Future Shock on ihan kiva ja viihdyttävä toimintapeli, jossa olisi ollut aineksia parempaankin. Bethesdan tavaramerkki tuntuu olevan asioiden tekeminen melkein muttei ihan loppuun asti. Mikään kaikkia tyydyttävä paketti ei Termis ole, joten kokeile demoa nyt, jotta vältät shokin tulevaisuudessa.

82