The Crew

The Crew

Arvosteltu PS4

Saatavilla Xbox One, PC, Xbox 360

Muuta: Vaatii nettiyhteyden

Ikäraja: 12

The Crew™_20141212110252

Hurjapäättömät

Autopeliarvostelun puhaltaa helposti 60 sekunnissa: grafiikka, autot, ajotuntuma, kaasutetaan auringonlaskuun.

Zombipeleistä valitetaan, mutta autopelejä saa vapaasti julkaista miljoonan, vaikka niissä on sama tekoäly, mutta vielä vähemmän vaihtelua. Ubisoftin ja Ivory Towerin hiekkalaatikkokaahaus The Crew toimii ainakin hyvänä jenkkilänmatkailun edistäjänä.

Koejaoin The Crew’n jo betana, jolloin se jätti ihan hyvän, mutta jokseenkin skeptisen fiiliksen. Riittävätkö paukut keskilänttä ja itärannikkoa pidemmälle? Degeneroituuko sen yhteisöllisyys perseilyksi?

Ensin se pitää löytää. Paljon mainostettu mörppimäisyys ja yhteisöllisyys tuntuu jääneen hypeen, sillä PS4-versio tuntui autiolta. Aloituspaikkana toimivaa Detroitia lukuun ottamatta muita kuskeja näkyi harvakseltaan, ja silloin he yleensä esittivät tervehdyksensä nokkakolarina. Oikeaa kimppakivaa sai silloin tällöin aikaiseksi, mutta välillä sai odotella turhankin pitkään.

Kun pelin nimi on Posse, se ei saisi olla Mosse, mutta pc-version julkaisu menikin Ubisoftilla teknisten ongelmien takia aikamoiseksi röytämiseksi, kaikkea muuta kuin master raceksi. On se joskus konsolilla vain helpompaa.

[caption id="attachment_18091" align="aligncenter" width="640"]Heisenberg! ...eiku. En pääse tästä yli. Heisenberg! ...eiku. En pääse tästä yli.[/caption]

 

Kohellettu 20 tunnissa

Tarinamoottori pärähtää käyntiin heti kättelyssä, karkumatkalla ja offroad-rassin puikoissa. Kun koppalakit on karistettu, päähenkilö Alex suuntaa samaan hikeen Detroitiin katuskabaan löylyttämään kourallisen tusinasuhareita. Kisan jälkimainingeissa 5-10-moottorikerhon nokkamiehenä toimiva velipoika saa lyijymyrkytyksen. Sopivasti lahtausta todistanut Alex lavastetaan syntipukiksi.

Viisi vuotta myöhemmin FBI-agentti Zoe tekee murhatuomiota istuvalle Alexille tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Agentti haluaa paljastaa korruptoituneen kollegansa, ja palkkioksi lupaa Alexille veljen oikean murhaajan, nykyisen 5-10-päällikön, pään. Soluttautuminen alkaa. Juoni on aikamoista B-huttua, mutta ajaa asiansa.

Alexin tukikohtia eri alueilla ovat vanhat parkkihallit. Halleissa vaihdetaan autoa, seurataan päätehtävän edistymistä ja päivitetään tasonnousun myötä tulevilla pisteillä eri kykyjä. Parannuksia löytyy aina lisäkokemuksesta halvempiin päivitysosiin.

Autoja on parikymmentä. Paikallisista mukana ovat perinteiset Chevyt, Mustangit ynnä muut, kun taas vanhan mantereen puolelta messissä ovat BMW:n ja Minin lisäksi superautonimet Aston Martinista Ferrariin. Nipponin kippoja on valitettavasti vain pari Nissania, olisin kaivannut esimerkiksi muutamaa Toyotaa mukaan. Autopäivitysten yksilöluontoisuuden takia tuli ajettua lähinnä yhdellä autolla per luokka, sillä jokaiseen erikseen osien grindaaminen ei houkuttanut.

Eri autoluokituksia on viisi, aina katukustomista offroad-versioihin ja ratakilpuriin. Valitsemallaan aloitusmallilla pystyy käytännössä ajamaan koko pelin läpi korisarjoja vaihtamalla. Tuunausvaraa on paljon joka autolle, mikä varmasti lämmittää jokaisen sisäistä bensalenkkaria. Sälää löytyy aina puskureista sisustaan ja erinäköisiin lintulautoihin. Jos massi loppuu kesken tuunauksen, voi aina turvautua oikeaan kahisevaan. LaFerrarin ostaminen mikromaksujen avustuksella poltteli kovasti, mutta selkärankani piti. Kahdenkympin hintalappu toki auttoi.

[caption id="attachment_18093" align="aligncenter" width="640"]Soraversiot autoista ovat turhan kiikkeriä ajaa. Soraversiot autoista ovat turhan kiikkeriä ajaa.[/caption]

 

Nolkytluvun jäänteet

Autopeli on yhtä hyvä kuin ajomallinsa ja ajomalli on The Crew’n Akilleen kantapää. Varsinkin alun tuunaamattomat katurassit ovat karmeita ajaa. Keinuvat alustat tuovat flashbackeja ensimmäisestä autostani kasari-Escortista mutta huonolla tavalla. Päivitysten mukana tatsi paranee hiljalleen, ja ensimmäisen performance-luokan auton saatuani kaahauksesta tuli ihan hauskaa. Ja sitten kässäri heittää märän rätin kasvoilleni huonosti käyttäytyvän lainarassin muodossa.

Ajoapuja on kolme vaihtoehtoa: täydet, sportti ja harkkore (eli kaikki pois). Kokeilin hetken kahta jälkimmäistä, mutta siirryin suosiolla takaisin täysavustukseen. En saanut pidon logiikasta yhtään kiinni. Ymmärrän millaista tuntumaa on haettu, mutta siinä ei vain ole onnistuttu,  verrattuna esimerkiksi Driveclubiin. Ongelma ei tunnu yhtä pahalta pc:llä ja 360:n padilla pelatessa, mutta Dualshockin omaan makuuni liian löysillä tateilla vikurointi oikein korostuu. Ja mihin on jätetty värinäpalaute?

Tuntuma ei häiritse niin pahasti itsekseen kruisaillessa, mutta tekoälyä vastaan senkin edestä. Kuminauhailu on niin tökerösti tehty, että välillä meinasi päästä itku. Tuunatulla katuautolla poliisia karkuun? Ehei, sinivuokot liimautuvat magneetin lailla ahteriin, vaikka vauhtia olisi kolmatta sataa ja etumatkaa metreissä saman verran. Teilaa vastustajan auto? Pienenkin ajovirheen seurauksena kohde katoaa horisonttiin hillittömän ilokaasubuustin kera, vaikka oma auto olisi tuunattu 50 pinnaa yli tasovaatimuksen. Onneksi vauriomallinnus on tasoa peltivauriot, sillä fysiikkamoottorin elokuvamaisilla ilmalennoilla matka katkeaisi hyvin lyhyeen. No, parikymmentä uudelleen yritystä, niin kyllä se siitä.

Mutta tuota pirun Takedown-tehtävämuotoa tuputetaan joka käänteessä, vieläpä nuljuilla soraluokituksen autoilla! Kiitos niiden, meinasin luovuttaa juonitehtävien suhteen jo tasolla 25, mutta rutistin väkisin kymmenisen tasoa lisää. Onneksi kelloa vastaan kisattavat tehtävät ja katukilpailut ovat huomattavasti parempaa viihdettä. Lisäksi mukana vaihtelua tuomassa on jengin viiden jaoksen väliset kahnaukset, joita tahkotaan porukalla.

Siirtymät eivät ole pelkkää paahtamista, sillä ympäri teitä on ripoteltu sivutehtäviä. Parhaimmistoa näistä edustavat pituusloikka, porttislalom ja kaasu pohjassa tiellä pysyttely. Turhakkeen tittelin ansaitsee ikoneiden jyrääminen, koska niitä on ripoteltu älyttömästi pitkin pusikoita ja pystymetsiä, ja ne katkaisevat ikävästi siirtymien hyvän flow’n. Sivupuuhasta tippuu sen verran kiitettävää tahtia sekä viritysosaa että kokemusta, että olin käytännössä koko ajan kolmesta viiteen tasoa juonitehtäviä edellä.

[caption id="attachment_18092" align="aligncenter" width="640"]Aston ja Floridan rämeet. Aston ja Floridan rämeet.[/caption]

 

New Yorkista San Franciscoon

Itselleni sitä kaikkein parasta antia tarjoili retkeily ympäri maan. Mittakaava on juuri sopivan kokoiseksi skaalattu, joten siirtymät eivät pääse missään puuduta. Saumattomat siirtymät toimivat hienosti, lataustaukoja ajellessa ei ole ollenkaan. Nähtävää löytyy joka tienpätkältä, ja etenkin kaupungit ja niiden monumentit ovat tunnistettavissa.

Saumattomalla maailmalla on hintansa, sillä The Crew on nykysukupolven peliksi askeettisen näköinen. Autot ovat ihan ok-tasoa, mutta rakennusten yksityiskohtien määrä ja tekstuurit jättävät toivomisen varaa. Lisäksi maailmaa elävöittävät metsänelävät tuntuvat rallipelityyliin lähinnä pahvikulisseilta. Valaistusefektit pelastavat paljon päiväsajan ulkopuolella, sillä piirtoetäisyys ei ole pleikalla sieltä ihan toimivimmasta päästä. Välivideot tosin ovat tyylikkäitä.

Äänipuolikaan ei saa puhtaita papereita. Ajoäänet ovat sitä perinteistä renkaiden kirskunaa ja moottorien munatonta pörinää, joista ei saa kiksejä irti. Musaraidalla on sinänsä tarttuvia indie-ralleja, mutta niitä on noin seitsemän tai kahdeksan, joten muistin ulkoa parin tunnin peluun jälkeen. Oma soittolista olisi kova juttu.

The Crew jätti ristiriitaiset fiilikset. Arcade-tuntuma ei pärjää kilpailijoille, mutta suurin ongelma on tekoäly. Tökerö kuminauhailu on keksintö, joka olisi saanut jäädä nolkytluvulle. Myös jatkuva retry-painikkeen hakkaaminen syö ajointoa rotan lailla.

Jenkkilän manner on kuitenkin onnistunut, paikasta toiseen reissaa oikein mielellään. Vielä kun näkisi muitakin pelaajia useammin, sillä tuntuu ajoin siltä, että pelaisi yksinpeliä nettiyhteyspakolla.

 

Marko Mäkinen

 

70

The Crew on mielenkiintoinen hiekkalaatikkokaahaus, joka kärsii vempulasta ohjaustuntumasta ja yltiöärsyttävästä kuminauhailusta. Parin kuukauden lisähionta ja muutama eri suunnitteluratkaisu olisi tehnyt ihmeitä.

70