Lohikäärmeet ovat kuolleet ja kuukausimaksulliset mörpit menevät lujaa perässä. Pystyykö Elder Scrolls Online pysäyttämään mörppimurroksen?
Bethesdan fantasiavetoinen ropesarja The Elder Scolls on kivunnut yhä korkeammalle kansansuosikkilistalla, ja Skyrimin voi laskea jo megahitiksi. Siinä hortoiltiin vapaasti maailmassa, joka oli valtameren kokoinen mutta lammikon syvyinen, suoritettiin tehtäviä, joita NPC:t jakoivat ja tahkottiin tasoja. Kuulostaa niin tutulta, että eipä ihme, että emofirma ZeniMaxissa joku löi kädellä otsaansa ja sanoi: ”Fus Ro Do’h, tässähän on pojat mörpin paikka!”
Ei ole maailman helpoin quest sovittaa vahvan fanikunnan omaavaa yksinpelisarjaa mörppimuottiin. Selviääkö ZeniMax urakasta lähellekään puhtain skrollein?
Ihan jees -ensifiiliksen betojen perusteella jättänyt The Elder Scrolls Online kipusi salakavalasti odotuslistani kärkipäähän. Arvosteluversiona tullut Imperial Edition oikeutti viiden päivän varaslähtöön, ja hyökkäsin ensimmäisten joukossa sisään Tamrielin fantasiamaailmaan.
Sisällöltään peli oli heti alkuun paikoin jopa järkyttävän rikki. Tehtävien tavoitteet ja tekoälysankarit katoilivat tai lopettivat yhteistyön mielivaltaisesti. Joskus uudelleenkäynnistys ja tehtävien aloittaminen alusta auttoivat, mutta osa oli rikki useamman päivän. Taisteluennätyksen taisi viedä kymppitasolla vastaan tullut iso pomo, joka saatiin pelin hyväksymällä tavalla hengiltä vasta kymmenennellä yrittämällä.
Senkin olisin vielä voinut antaa anteeksi, mutta pahimmillaan kaikki pääjuonilangatkin kuolivat hetkellisesti bugeihin. Palvelimet otettiin pariin otteeseen alas parhaimpaan peliaikaan, kerran vieläpä ruhtinaallisella vartin varoitusajalla. Pitkä pinnani kiristyi äärimmilleen.
Aika parantaa haavat, ja tätä kirjoittaessani pahimmista pelintappajabugeista on päästy jo eroon. Mutta Elder Scrolls Online on vielä kaukana hiotusta.
Joukkoylivoimaa
Juoni on Elder-perinteiden mukainen. Daedra-prinssi Molag Bal uhkaa syöstä Tamrielin kaaokseen, Coldharbourin selleistä pakeneva sankari pyrkii mystisen profeetan avustuksella estämään sen.
Rotuja on yhdeksän (plus rahamiehille kymmenes) jaettuna kolmeen keskenään sotivaan faktioon. Luokkia on neljä: dragonknight, velho, temppeliherra ja nightblade. Kolme liittoumaa ponnistaa eri kulmista Tamrielia: Ebonheart Pact Morrowindista, Aldmeri Dominion Valenwoodista ja Daggerfall Covenant Hammerfellistä. Keskinäinen kahnaus käydään keskellä Oblivionista tutussa Cyrodiilissä, jossa on lääniä järjestää isommatkin turpakäräjät.
Alueet ovat teemoiltaan mukavan erilaisia, tosin ainakin alkuvaiheessa sorrutaan paikoin kierrättämään samaa pohjapiirrosta. Betassa aloitustyrmien jälkeen tuputettiin opettelualuetta kurkusta alas. Siitä on päästy eroon, mikä on tervetullut muutos. Paitsi että kokemuspisteiden takia ne kuitenkin kannattaa kahlata läpi, onneksi illuusio vapaaehtoisuudesta aiheuttaa sen, että ne kahlaa oikeastaan ihan mielellään.
Pääjuonilanka etenee noin viiden kokemustason välein, joten muuta tekemistä on haettava reippaasti. Tehtäviä ei löydä vain kaupungeista ja kylistä, vaan niitä kannustetaan hakemaan itse maailmaa tutkimalla. Ripottelu ympäri karttaa toimii pääosin hyvin, sillä ohessa voi metsästää materiaaleja, tarinakirjoja, taitopisteisiin tarvittavia skyshardeja ja lukittuja aarrearkkuja. Kiinteillä paikoilla möllöttävien kovien maailmapomojen lisäksi pääsee sulkemaan daedra-prinssin portaaleja, joista vyöryy kaikenlaisia pahuuden ilmentymiä. Maailman koluaminen on koukuttavaa.
Mukana on tietysti myös luolastoja joka läntillä kourallinen. Noheva soturi pystyi vielä ennen julkaisua jopa sooloamaan osan näistä. Nyt se on täysi mahdottomuus, kiitos sankariväestön räjähdyksen. Kun pahimmillaan puolisen sataa Tamrielin toivoa koluaa samaa luolakompleksia, sen pomon luokse pääsee usein kävelemään lähes suoraan. Tai siis ruumiin luokse, sillä syntypaikalla on yleensä odottamassa kymmenestä kahteen kymmentä jannua. Osa grindaa, osa yrittää saada edes kerran jotain irti noin kolmessa sekunnissa kuolevasta vastuksesta.
Instanssoinnin (luuhauspaikkojen luominen kysynnän mukaan) puute luolastoissa aiheuttaa sen, että isoon ryhmään kuulumaton menettää aimo kasan vihulaisista saatavista kokemuspisteistä ja sälästä. Minulle se tarkoitti sitä, että olin kolunnut joka paikan, mutta olin silti usean tason jäljessä seuraavia tehtäviä. Eli miekka käteen ja suolestamaan metsän pikku eläviä, aito paluu mörppikivikaudelle.
Niissä tehtävissä, missä instanssointia käytetään, on se toteutettu aivan päin helvettiä. Auta kaveria tasonnousussa? Ei onnistu, teit itse tehtävän jo. Pyydä saman tasoista sankaria jeesaamaan pomon kanssa? Ei onnistu, olette eri kohdassa tehtäväketjua. Jos onnistuu selviämään kaverin kanssa samaan vaiheeseen, on aina vaarana pelinrikkojabugi, joka pakottaa aloittamaan koko homman alusta. Käsittämätöntä rähmintää ZeniMaxilta! Eihän toimiva kimppapelaaminen mörpissä hemmetti oleellista olekaan, vai?
Ainoa yhteisaktiviteetti, jossa peli oikeasti loistaa, on pelaajien välinen mättö. Vahvasti Guild Wars 2:lta lainaava mäiske käydään jättimäisellä alueella, joka on täytetty linnoilla ja linnakkeilla. Parhaimmillaan yksittäisissä kahakoissa on pitkälle toista sataa soturia kera katapulttien ja muun piirityskaluston. Yksittäisenä sankarina PvP oli ihan hauskaa, mutta se pääsee vasta kunnolla oikeuksiinsa hyvin organisoidussa klaanissa. Ainoana miinuksena siirtymät kohteiden välillä tuntuivat piiiiitkiltä, wayshire-kulkuverkostosta huolimatta. Ropeltajille on kylvetty tosin sälää myös Cyrodiiliin, joten pelkäksi taivaltamiseksi siirtymät eivät mene.
Rakenna ja hajoita
Betaa mättäessäni kaipasin fyysisyyttä on taisteluun, ja jostakin sitä on kaivettu lisää. Ihan täydellistä taistelu ei vieläkään ole, mutta nykyiselläänkin lähitaistelu menee suoraan mörppien parhaimmistoon. Jahka isku–torjunta–keskeytys–väistö-rumban saa selkärankaan, pystyy pudottelemaan jopa nelisen tasoa kovempia vihuja pienellä hikoilulla. Viisi erikoisiskua ilman jäähdyttelyaikoja ja yksi ultimaattinen isku on juuri sopiva määrä asetyyppiä kohden.
Taitopuu ansaitsee isot kehut. Hahmoluokkavalinta ei sido mihinkään tiettyyn aseeseen tai panssariin, joten toistoilla ja skyshardeilla aukeavat polut mahdollistavat lukemattomia yhdistelmiä. Vähintään yhtä hyvää työtä on tavaranluonti. Systeemi on simppeli, mutta kuitenkin tarpeeksi monipuolinen. Runkomateriaalin lisäksi valitaan erikoismateriaali, joka määrittää aseen tai panssarin ulkonäön, ja lisäksi voi pakettiin liittää myös ominaisuuksia parantavan jalokiven.
Sälää voi myös hoonata vielä paremmaksi, tai vaihtoehtoisesti purkaa tai uhrata tutkimukseen. Touhu on todella koukuttavaa, nordisoturittarelleni rakentelin suurimman osan käyttötavarasta itse keräämistäni materiaaleista. Samaa simppeliä logiikkaa noudattavat myös muut käsityöammatit, kuten riimujen väsääminen ja kokkailu. Kaman ihan silkkaan myymiseen on tosin ajoin kova kiusaus, koska viholliset harvoin tiputtavat paria kultaropoa enempää. Ja ensimmäinen, hidas ratsu maksaa ihan tuhottomasti.
Käyttöliittymässä on pyritty Skyrimin tapaan minimalismiin, mikä toimii suht hyvin. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli pikkukartta. Modituki on onneksi sisäänrakennettuna, joten pikkukartan sai muokattua haluamaansa paikkaan vaivatta. ESOUI.com-saitilta löytyy kirjoitushetkellä jo yli kolmesataa tiedostoa, eli valinnanvaraa riittää.
Nettikommenttianalyysissä pelin ulkoasu jakaa väen tehokkaasti kahtia. Yleinen harmaus tökkii monia, mutta minua kirkkaan värioksennuksen puute ei haittaa pätkääkään. Enemmän häiritsee kapean näkökentän takia lähes hyödytön ensimmäinen persoona, mitä yllättäen kaipasin nuolia räiskiessäni. Samoin vähän säälittävä piirtoetäisyys ja paikoin tökerösti toistuvat tekstuurit iskevät ajoin silmään. Peli on kauneimmillaan auringonpaisteella ja ukkosmyrskyssä. Silloin efektit pääsevät oikeuksiinsa, peittäen pienet kauneusvirheet.
Äänimaailman suurin plussa on kattava, laadukas ääninäyttely. The Old Republicin tasolle ei päästä tosin millään sankarin tuppisuisuuden takia, mutta kiitos nimekkään näyttelijäkaartin jo pelkästään tekoälyn mölinät nostavat immersiota todella paljon. Efekti- ja taisteluäänet ovat hyvää perustasoa, ja musapuolella trio Soule-Derrick-Schaffer kiitettävästi kuorruttavaa paketin sulosävelillään.
Kulta haisee
ZeniMax möhli ruhtinaallisesti betan ja julkaisun välillä, sillä se jätti runsaasti raportoidun porsaanreiän tukkimatta. Kiltapankkia hyväksikäyttämällä sälää pystyi kopioimaan loppumattomia määriä, minkä ansiosta monella ”sankarilla” oli jo alussa parhaat mahdolliset kamat päällä ja käsityötaidot tapissa. Parin viikon viiveen jälkeen bannivasara heilui, ja huhujen mukaan sivullisetkaan eivät täysin säästyneet rytäkässä. Lisäksi kultamyyjät ovat löytäneet tiensä Tamrieliin, valitettavasti. Valtaosan tsättejä terrorisoivista boteista sai modilla karsittua, mutta nyt ne paskiaiset ovat alkaneet pommittaa postilaatikoitakin!
Alkuinnostuksen jälkeen todellisuus nostaa karusti päätään. Moni kaipaa peliin varkauksia ja pelaajien omistamia taloja. Ihan kiva, mutta ensimmäisenä prioriteettina pitää olla tehtäväsysteemin korjaus ja kunnon huutokauppa.
Taistelu (ja etenkin PvP) toimii, taitopuu on rautaa ja tavaran tehtailussa on onnistuttu mainiosti, mutta se ei pojat riitä. Osa yksinpeli-Scrollsien vahvuuksista on uhrattu mörppialttarille, eikä sen massiivisuudesta saada revittyä kaikkea potentiaalia irti. Kankea, epäonnistunut ryhmämekaniikka yhdistettynä lukuisiin bugeihin ja kuukausimaksullisuuteen ovat nuoli suoraan pelin polveen. Elder Scrolls Onlinea on paha suositella nykytilassaan muille kuin kovimmille Elder-faneille.
Pelkään ZeniMaxin käyttävän samaa strategiaa kuin mörppi-Star Wars, eli ensin nopeilta rahat pois, sitten pelaajamäärien pudotessa heivataan kuukausimaksu ja siirrytään free 2 playksi. Rahat todellakin otetaan jo nyt pois, sillä muutaman kympin investoinnilla saa vain lisäroduksi Imperialit, ratsun ja kourallisen muuta lisäsälää. Mutta minä olen niin heikko delsujen edessä.
Mikään maailma ei voi toimia niin, että väestöstä 99 prosenttia on maailmanpelastajasankareita. Voisi sanoa että Molag Bal iski kätensä väärän paikkaan, paitsi että oikeasti koskaan Tamrielia ei pelasteta eikä vallata.
Ehkä Tamriel kannattaisi vain jättää yksinpelaajille.
Arvosteltu: PC
Saatavilla: Mac
Tulossa: PS4, Xbox One (30.6)
Bethesda/Zenimax Online
Minimi: Intel/AMD 2GHZ, HD2600/Geforce GT8800, 2GB RAM
Testattu: AMD 3,7GHZ, Geforce GTX760, 8GB RAM, Windows 8.1
Muuta: Kuukausimaksullinen, alkaen 13€/kk
Ikäraja: 16
73
